Priscilla, aavikon kuningatar (Helsingin kaupunginteatteri)

Väriä, riehakkuutta, valoa, ääntä, rytmiä, näyttävyyttä. Mutta myös välittämistä, suvaitsevaisuutta, korostetun koristeellisen pinnan alla aitoja tunteita. Niistä on Priscilla, aavikon kuningatar tehty. Kävin Helsingissä kulttuurimatkalla, johon sisältyi kaksi teatterielämystä; musikaali Priscilla, aavikon kuningatar sekä Näytelmä joka menee pieleen, molemmat Helsingin kaupunginteatterin tuotantoja.

Niki Rautén, Clarissa Jäärni ja Lauri Mikkola.
Kuva: Robert Seger

Priscilla, aavikon kuningatar -musikaalin ovat käsikirjoittaneet Stephan Elliott ja Allan Scott. Suomennos on Kari Arffmanin ja Sanna Niemeläisen käsialaa. Helsingin kaupunginteatteriin sen on ohjannut Samuel Harjanne.

Harjanne on ilmeisen taitava ja ehtivä ohjaaja. Hänen teoksiaan on tälläkin esityskaudella mahdollista nähdä pitkin Suomea - ja useamman niistä olen nähnytkin. Priscillan Harjanne on onnistunut lataamaan kukkuroilleen monenlaista riemukkuutta. Kerronta etenee jouheasti ja vaikka rauhallisiakin hetkiä on, eläväisyys pysyy yllä koko ajan. Työryhmässä on selkeästi valtava määrä ammattitaitoa; heikkoa lenkkiä ei ole.

Niki Rautén.
Kuva: Robert Seger

Näyttelijöistä kukaan ei itseään säästele vaan kaikki heittäytyvät tekemiseensä täysillä. Ydinkolmikko Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni ja Niki Rautén tekevät hienoa yhteistyötä luoden jokainen roolinsa omanlaisekseen ja yhteistyön sykkimään. Kolmikon kemia toimii, keskinäinen naljailu kuulostaa aidolta eikä liian ilkeältä. Piikittelystä huolimatta kaverista pidetään aidosti huolta, kannustetaan ja tuetaan. Minuun erityisen vaikutuksen roolissaan täysin pitelemättömänä teki Niki Rautén kaikkine keimailuineen, tansseineen, asenteineen, lauluineen - koko esiintymisellään. Diivat Johanna Försti, Maria Lund ja Jennie Storbacka olivat toinen loistava, taitava kolmikko musiikkinumeroissa. Ensemble tanssi ja soi komeasti, osaavasti, varmasti - ja riemuntäyteisesti.

Edessä Jack Johansson, Niki Rautén ja Martti Manninen. Takana Johanna Försti, Jennie Storbacka ja Maria Lund.
Kuva: Robert Seger

Priscillan musiikki on huima kattaus discohittejä. Aina välillä näkee musikaaleja, joissa teksti on kirjoitettu sen mukaan, että saadaan käyttää tiettyjä musiikkikappaleita - noissa tuntuu usein olevan vaarana se, että tarina kärsii pakotetuista juonenkäänteistä. Priscillassa musiikki kuitenkin istuu kuin vartavasten tehtynä musikaaliin. Pari musiikkinumeroa tosin tuntui hieman irrallisilta kokonaisuuden tai kerronnan kannalta, mutta eipä se haitannut - tarina ei kärsinyt ja viihdyttäviä olivat kaikki numerot! Priscillan kapellimestarina toimii Eeva Kontu. Hän on saanut bändin soimaan mahtavasti, yhtä aikaa taidolla ja riehakkuudella. Musiikin tuomaa äänimaisemaa täydentää Kai Poutasen äänisuunnittelu.

Priscillan koreografi Gunilla Olsson-Karlsson on tehnyt näyttävää työtä taitavien esiintyjien kanssa. Koreografiat ovat monipuolisia, kun mukaan mahtuu monenlaisia tanssikohtauksia eri ympäristöissä.

Kuva: Robert Seger

Olennaisena osana tällaista esitystä on tietysti myös visuaalinen näyttävyys - ja sen osaltahan Priscilla on ylitsevuotavainen! Hahmojen luonnissa näyttelijätyön lisäksi iso merkitys on Tinja Salmen suunnittelemilla puvuilla ja Aino Hyttisen suunnittelemalla naamioinnilla. Voisin kuvitella, että suunnittelijoilla on ollut suorastaan hauskaa päästäessään luovuutensa valloilleen ja luodessaan mitä mielikuvituksellisimpia, värikkäimpiä, säkenöivimpiä, moninaisimpia pukuja sekä naamiointeja. Ja niitä on hyvin runsaasti erilaisia!

Kuva: Robert Seger

Eikä lavastus jää näyttävyydestä yhtään jälkeen! Musikaalin "nimiroolin esittäjän" eli Priscilla-nimisen bussin toteutus on hieno niin ulkoa kuin sisältäkin. Myös muut näyttämökuvat toimivat hyvin; yökerhosta maatilalle ja maapallon ahterissa olevaan tuppukylän kapakkaan. On kimmellystä ja nuhruisuutta, kaikenlaista tarpeen mukaan. Olennainen osa lavanäkymiä ovat myös William Ilesin ja Toni Haarasen suunnittelemat valot ja videot, joilla luodaan tunnelmia ja täydennetään näkymiä laidasta laitaan. Yksi hilpeä videokohta on esimerkiksi matkan varrella olevat varoituskyltit ja niiden mukaiset kulkijat, joita Priscilla sysää tieltään.

Niki Rautén, Lauri Mikkola ja Clarissa Jäärni. Sekä itse Priscilla.
Kuva: Robert Seger

Yleisö eli esityksessä riemukkaasti mukana. Jo katsomoon tullessamme siellä raikui discomusiikki niin, että tunnelmaan pääsi alusta asti. Musiikkinumerot ja välillä muukin näyttävä esiintyminen saivat innokkaita väliaplodeja ja kannustuskiljaisuja. Yleisö lähti usein reippaasti mukaan taputtamaan rytmissä. Eräässä vaiheessa joitakin katsojia osallistettiin enemmänkin! Tuli mieleen myös ystäväni, joka oli käynyt katsomassa Priscillan jo aiemmin ja kommentoi silloin "tuntuu että naama ihan kramppasi kun katsoi koko esityksen hymyillen!"

Kuva: Robert Seger

Myös seuranani ollut parisuhdemies piti esityksestä kovasti - hänen mukaansa tässä oli elementtejä, jotka on tehty paremmin kuin missään hänen näkemässään musikaalissa koskaan. Esimerkiksi loppupuolella ollut kohtaus, jossa puvut ja esitykset vaihtuivat nopeasti seinien humahduksessa, teki häneen vaikutuksen. Diivojen laulutrio oli kuulema huippu. Hänkin ihasteli pukuja; niiden runsautta, kekseliäisyyttä ja monipuolisuutta.

Lauri Mikkola, Roderick Kabanga, Jack Johansson, Martti Manninen, Raili Raitala ja Risto Kaskilahti.
Kuva: Robert Seger

Lisärönsynä kulttuuriharrastamisen saralta mainitsen, että kävin aiemmin samana päivänä Amos Rexissä katsomassa Hans Op de Beeckin näyttelyn Hiljainen paraati. Näiden kahden elämyksen vastakohtaisuus oli upea kokemus sekin! Siinä missä näyttelyssä oli unenomainen tunnelma, hiljaista, mustaa ja harmaata, musikaalissa oltiin erittäin virkkuna, reippaasti äänessä ja kaikissa sateenkaaren väreissä! Yhdistävää näissä kahdessa on valtava osaaminen ja vaikuttava luovuus.

Niki Rautén.
Kuva: Robert Seger

Priscillan liput ovat haluttuja - eikä ihme! - joten jos tämän spektaakkelin tahtoo nähdä, lippujen hankkimisessa ei kannata aikailla! Viimeinen esitys on lauantaina 6.5.2023.

Priscilla, aavikon kuningatar Helsingin Kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)