Aaltoja luomassa

Jyväskylän kaupunginteatterin suuren näyttämön remontin jälkeinen avajaisnäytelmä on Aino A, joka saa ensi-iltansa 26. syyskuuta. Näytelmän on Jari Järvelän romaanista käsikirjoittanut Kati Kaartinen ja Jyväskylään sen ohjaa teatterinjohtaja Marietta Kunnas. Kävin seuraamassa sekä tavallista että valmistavaa harjoitusta. Ennen tavallisen harjoituksen seuraamista - vajaat neljä viikkoa ennen ensi-iltaa - haastattelin Elina Saarelaa ja Miika Laaksoa, pariskuntaa joka näyttelee Aallon pariskuntaa eli Ainoa ja Alvaria.

Miika Laakso ja Elina Saarela.
Kuva: Jiri Halttunen

Kun kysyn, mikä tässä teoksessa inspiroi, Miika vastaa "me ollaan menty aika syvään päätyyn arkkitehtuurissa. Elina on käynyt Villa Maireassa ja yhdessä kävimme Paimion parantolassa. Kävimme myös Aalto-museossa. Vaikka suomalaisina olemme nähneet Aallon arkkitehtuuria paljon, monessa paikassa, nyt on kirkastunut se filosofia siellä suunnittelun takana, että kaikki on ihmisten käyttöön tehtyä." Elina jatkaa "se kokonaisuus, miten Aallot ovat ajatelleet arkkitehtuurin, on valtavan inspiroivaa. Vaikka suomalaisille Aallon arkkitehtuuri on tuttua, on ollut mielenkiintoista paneutua siihen, miten kaikki on tapahtunut ja miten kaikki on suunniteltu palvelemaan käytäntöä, funktionalismia - ylipäätään kaikkeen siihen sukeltaminen on ollut todella kiinnostavaa! Ainosta on myös tehty hyvää materiaalia mm. dokumenttina ja kirjana. On kiinnostavaa tutustua todelliseen henkilöön, joka on joskus tämänkin kaupungin katuja pitkin kävellyt ja miettinyt, mikä voisi olla paremmin."

Mikä tämän teoksen tekemisessä on ollut mieleenpainuvinta? Miika toteaa heti "kyllä se on Metan [Marietta Kunnas, blog.huom.] kanssa työskentely!" Elina jatkaa "Metan ja koko työryhmän" ja Miika lisää "...eeehkä vähän Elinankin..." ja Elina "niin, no, Miikankin." Toinen toisiaan täydentäen he hehkuttavat "työryhmä on aivan timanttinen; me tehdään töitä tosi rauhassa, tosi tarkasti, yhteistyössä, hyvällä meiningillä, hyvin kommunikoiden. Lisäksi mieleenpainuvia ovat kaikki nämä kohteet, joissa olemme päässeet tutustumaan Aaltojen työhön." Elina kertoo "Saimme heti harjoituskauden aluksi koko työryhmälle Aalto-säätiöltä luennon Alvar ja Aino Aallosta. Lisäksi pyysimme teatterin peruskorjauksen toteuttaneita arkkitehtejä kertomaan työstään näyttelijöille. Noista ollaan saatu yksityiskohtaisuutta ja autenttisuutta, joka on inspiraationa ilmaisulle ja myös lisää teoksen sisällölle." Miika nostaa myös esiin: "Alvarilta ja Ainolta on säilynyt kirjeenvaihtoa, ja heidän keskinäinen suhteensa ja avioliittonsa on ruokkinut tätä kaikkea muuta. Kirjeiden kautta on saanut ihanasti kurkistaa heidän suhteeseensa. En muista, milloin olisin viimeksi tehnyt näin paljon taustatutkimusta roolia varten! Ei minun Chetä [musikaalissa Evita, blog.huom.] näytelläkseni tarvinnut sen kummemmin tietää Che Guevarasta. On harvinaista, että näyttelijän pitää ja näyttelijä voi tutustua ihmiseen noin paljon. En tiedä, olenko sitten vaan laiska, mutta olen näytellyt Pepe Willbergiä sekä Mattia Matista ja Teposta, eikä heihin tarvinnut samalla lailla paneutua." Elina täydentää "eikä ole ollut impulssia samalla tavalla." ja Miika: "ei, mutta Aallot ovat jostain syystä todella inspiroivia tyyppejä!"

Hannu Lintukoski, Anneli Karppinen, Elina Saarela ja Miika Laakso.
Harjoitus vajaat neljä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Kun kysyn, onko Elinalla ja Miikalla lempikohtauksia näytelmässä, Miika tuumaa "tykkään työväentalokohtauksesta, sillä siinä Aallot tekevät yhdessä töitä ja se muistuttaa aika paljon meidän omaa kotidialogia!" Elina ei nimeä lempikohtausta, ja Miika toteaakin Elinan olevan koko ajan lavalla. Elina valottaa "tämä on aika pitkälti sellainen rooli, että näytelmän kohtaukset ja tapahtumat ikäänkuin vyöryvät tämän henkilön päälle ja hän reagoi niihin."

Tämän näytelmän kohdalla on paljon kirjoitettu siitä, että aviopari näyttelee avioparia. Onko jotain sellaista, mitä nimenomaan tähän aiheeseen liittyen ei vielä ole kysytty, mitä pariskunnan mielestä kannattaisi kysyä? Elina pohtii, että paljon on kysytty kodin ja työn yhdistämisestä ja erottamisesta. Miika naurahtaa, että siitä on kysytty varmaan kaikki mahdollinen. Elina sanoo "minusta tuntuu, että sellainen kysymys, mitä joidenkin tekisi mieli kysyä mutta eivät kehtaa, on että miten te jaksatte olla koko ajan yhdessä; samassa työpaikassa ja vapaa-ajalla. En ole varma, onko sitä kysytty, mutta tuntuu että se kiinnostaisi. Privaatisti sitä on kyllä kysytty." Miika heittää väliin "sitä sukulaisetkin välillä ihmettelevät; 'miten te voitte olla koko ajan yhdessä?!'" Elina jatkaa "mutta tämä on meille intohimotyö - ja silti toisaalta kuitenkin 'vain' työ. Olemme kumpikin hyviä ottamaan omaa aikaa. Mehän olemme aikoinaan myös tutustuneet työpaikalla, joten tilanne on ollut sama alusta asti. Ja kun nauttii työn tekemisestä toisen kanssa, niin sittenhän sitä jaksaa!"

Saara Mänttäri, Miika Laakso ja Elina Saarela.
Harjoitus vajaat neljä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Jäävätkö Ainon ja Alvarin suhteen tunnelmat Elinan ja Miikan suhteeseen - jos Ainolla ja Alvarilla on oikein hellusta tai Aino ja Alvari riitelevät, näkyykö se vielä työrupeaman jälkeen? Miika ja Elina nauravat että ei. Miika selventää "vaikka meillä olisi ihanaa ja Ainolla ja Alvarilla menee huonosti, heidän suhteensa on kuitenkin meidän työmme. Siviilielämä jää siviiliin ja roolihenkilöiden elämä roolihenkilöihin." Elina täydentää "Ainon ja Alvarin riidoissa mietitään paljon sitä, miten riidan ydin tuodaan esiin ja millainen on riitelyn taktiikka näyttämöllä, jotta kyse ei ole vain riitelystä riitelyn takia. Kaikki nämä tilanteet mietitään siis näyttelijäntyön kautta, tunteet eivät vie vallassaan." Miika lisää "tässä vaiheessa harjoituksia tekeminen on vielä lisäksi hyvin teknistä, kun meillä on kaikki valot, näyttämötekniikka ym. mukana ja tilanteita käydään pienissä pätkissä."

Mistä kumpikin pitää omassa roolihahmossaan, ja onko jotain, mistä ei pidä? Elina pohtii "minä kyllä pidän Ainosta hirveästi. Hän on älykäs, luova, kärsivällinen, hauska ja innostuva. Kuten näytelmän alussa repliikissä sanotaan: 'ihmisen kauneuden ja hänen pyrkimystensä täyttymyksen vertauskuva.' Minä rakastan sitä, miten yhteiskunnallisesti ja käytännöllisesti Aino on ajatellut eri yhteiskuntaluokkia suunnitellessaan rakennuksia - arvostan sitä ihan suunnattomasti! En voi sanoa, että en pitäisi hänessä jostakin, mutta olen pettynyt siihen, miten tuohon aikaan pariskunnat eivät keskustelleet avoimesti asioista, esimerkiksi sairastamisesta. Mutta se on ajankuvaa, ei henkilöstä kiinni. Minä olen rakastunut tähän hahmoon tätä näytelmää tehdessäni; Aino on mahtava tyyppi." Miika tuumaa "sanoitit tuota hyvin myös Alvarin kannalta; kun ei ole puheyhteyttä, ei ole työkaluja ottaa vastaan esimerkiksi sellaista informaatiota, että puoliso on vakavasti sairas - Alvar ei pysty käsittelemään asiaa, vaan kieltää sen täysin, jolloin sairautta ikäänkuin ei ole."

Saara Mänttäri, Jussi-Petteri Peräinen, Elina Saarela ja taustalla Miika Laakso.
Harjoitus vajaat neljä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Miten Miika ja Elina kuvailisivat koko teosta potentiaaliselle katsojalle? Elina vastaa "tämä on hieno romaanidramatisointi näyttämölle. Tämä on elokuvallinen; koko näyttämötekniikka, äänet, valot, musiikki, artek-huonekalut... Kaikki henkii Aaltojen maailmaa! Ja on siellä myös huumoria ja keveyttäkin." Miika täydentää "jo tässä vaiheessa näkee että esityksestä tulee kaunis ja herkkä."

Entä onko Elinalla ja Miikalla vielä jotain muuta, mitä he haluaisivat sanoa? Toinen toistaan täydentäen he puhuvat siitä, että nykyään tuntuu, että vähintään joka toinen päivä mediassa käsitellään Aallon pariskuntaa ja heidän töitään, joten tämä on hyvin ajankohtainen ohjelmistovalinta - vaikkakin valinta on tietysti tehty paljon aikaisemmin. "Se on kiinnostavaa, mutta tuo myös lisäpainoarvoa sille, että teemme kunniaa heidän tarinalleen", korostaa Elina. "Teemme kunniaa, mutta emme liikaa kumartele, että Aallot olisivat asia, joihin ei saa koskea. Tehdään huolella, puhutaan faktoista faktoina, mutta lisäksi on myös paljon tarinallisia elementtejä - fiktiotahan tämä kuitenkin on, ehdotus siitä, miten asiat olisivat voineet mennä. Suosittelen ihmisille, että tulkaa ihmeessä katsomaan! On ihanaa kun saadaan Aino Aallon tarina miehensä varjosta esille! Uskon, että Aino on ollut omassa ajassaan tyytyväinen asemaansa, mutta jos hän katselisi nykyajasta taaksepäin, hän saattaisi ajatella että 'olisi minuakin voinut nostaa esiin'. Me nostamme hänet nyt esiin ja toivon, että Aino siellä jossakin näkee kaiken tämän työn, miten juuri häneen tutustutaan ja hänen perintönsä jatkaa elämäänsä tässä teoksessa." Miika pohtii "on varmaan kokonainen sukupolvi, joka ei ole oikein kuullutkaan hänestä" - olemme kaikki kolme asiasta samaa mieltä omalta kohdaltamme, mutta nyt on hienoa nähdä myös Aino valokeilassa!

Elina Saarela ja taustalla Miika Laakso.
Harjoitus vajaat neljä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Haastattelun jälkeen liityn seuraamaan harjoituksia. Koko päivän kestävä harjoitus on alkanut jo kolmisen tuntia sitten, mutta itse tulen mukaan ruokatauolta. Aluksi Metta kehuu erään näyttelijän aiempaa työskentelyä roolissaan. Keskustellaan myös teknisistä asioista. Ilmassa on hyväntuulista huulenheittoa ja naljailua.

Näyttelijöillä on päällään omat vaatteensa. Lavalla on jonkin verran lavastusta ja taustalla videoprojisointeja, mutta mikään ei ole vielä lopullisessa kuosissaan. Samoin valaistusta vasta haetaan kohdilleen.

Nyt harjoitus alkaa uuden kohtauksen työstämisellä, joka ensin luetaan istuen, ja johon sitten otetaan mukaan näyttelemistä. Kohta käydään muutaman kerran läpi kunnes Metta toteaa "Tämä on hyvä, lukitaan tämä." Sitten mennään kohtaus vielä kerran, jotta valittu toteutus jää kaikille mieleen.

Paavo Honkimäki ja Elina Saarela.
Taustalla Miika Laakso ja Saara Mänttäri.
Harjoitus vajaat neljä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Seuraavaa kohtausta on pohjustettu jo aiemmin hyvin valmiiksi ja Metta kehuu sitä. Teatterin keinoin ilmennetään hienosti sitä, miten Alvar on New Yorkissa ja Aino kotona - kumpikin eläen omaa totuuttaan samasta ajankohdasta. Metta toteaa, että lavastus ja näyttämötekniikka ovat tämän toteuttamisessa todella olennainen osa. Tekniikassa tosin on vielä pientä säätöä.

Muutenkin kohtauksissa käydään läpi sitä, miten tarpeisto, valo, huonekalut, projisoinnit, repliikit, pyörönäyttämö - kaikki tekniikka, tekeminen ja lavalla olevat asiat - toimivat yhteen. Tänään onkin tekniikkapainotteinen harjoitus. Työryhmässä ollaan selvästi innostuneita siitä, että pyörönäyttämö on nyt lopultakin käytettävissä. Puhutaan sen liikkumisnopeudesta repliikkien etenemisen tahtiin verrattuna sekä selvitellään lavahenkilöstön kanssa iskuja pyörön liikkeelle ja lavasteiden vaihdoille, jotta kaikesta tulee mahdollisimman saumaton kokonaisuus.

Aino A:n lavastussuunnittelija Annina Nevantaus.
Kuva: Jiri Halttunen

Noin puolitoista viikkoa ennen ensi-iltaa pääsin seuraamaan Aino A:n toista valmistavaa harjoitusta. Ennen sitä juttelin lavastussuunnittelija Annina Nevantauksen kanssa.

Millaista on tehdä lavastussuunnittelua, kun kohteena on näin ikonisten arkkitehtien työtä henkivä näytelmä? Annina pohtii "Ensinnäkin aivan ihanaa! Olen aina ollut kiinnostunut arkkitehtuurista ja käyttänyt sitä inspiraation lähteenä. Erityisesti Aaltojen arkkitehtuuri on aina ollut lähellä sydäntäni. Eli tottakai ihanaa, mutta samalla myös todella vaikeaa, eli miten saa tehtyä kunniaa sille arkkitehtuurille. Etenkin tässä Aallon suunnittelemassa talossa, että miten arkkitehtuuri liukuu lavastuksesta katsomon arkkitehtuuriin. Eli yhtä aikaa ihanaa, inspiroivaa ja vaikeaa."

Olin ajatellutkin kysyä, vaikuttaako lavastussuunnitteluun se, että koko teatteritalo on Aallon suunnittelema? Annina vahvistaa "kyllä vaikuttaa. Akkitehtuuri kehystää näyttämöä ja on vahvasti läsnä, joten se vaikuttaa kaikkiin lavastuksiin. Nimenomaan tässä näytelmässä halusin käyttää erityisesti hyväksi sitä, että Aaltojen reaalimaailman arkkitehtuuri on konkreettisesti läsnä, ja kehystää näyttämön kuviteltua Aaltojen maailmaa."

Piia Mannisenmäki ja Elina Saarela.
Kuva: Jiri Halttunen

Mikä näytelmässä sitten erityisesti inspiroi? Annina vastaa "Aaltojen suunnittelu on niin ikonista - se on tuttua kaikille suomalaisille jo lastentarhojen penkeistä lähtien. Arkkitehtuurin lisäksi syvennyin henkilöihin, luin Alvarin ja Ainon kirjeenvaihtoa, seurasin fragmentteja joista voisi saada kosketuksen siihen, minkälaisia persoonia he ovat olleet, millainen heidän tarinansa on ollut. Heistä on erilaisia dokumentteja, mutta tyhjät kohdat täytämme fiktiivisesti, kuvittelemme, millaista heidän elämänsä on ollut. Tässä on kaksi todella inspiroivaa elämäntarinaa, jotka kietoutuvat yhteen rakkauden, kumppanuuden ja työpariuden merkeissä."

Asko Vaarala ja Elina Saarela.
Kuva: Jiri Halttunen

Annina kertoo, että ensi-illan lähestyessä "toisaalta vieläkin jatkuvasti tulee vastaan asioita, joita voisi ottaa mukaan lavastukseen, toisaalta lavastusmuutosten tekemisen mahdollisuus pienenee koko ajan, jotta lavastus saadaan valmiiksi - tämä on erittäin tärkeää myös näyttämötekniikan ja näyttelijöiden kannalta. Mitään isoja elementtejähän ei tietenkään ehtisi enää tekemäänkään. Läpimenoissa saattaa kuitenkin käydä ilmi jokin lavastuksen toiminnallinen asia, joka ei olekaan toimiva ratkaisu ja pitää korjata. Lavastevaihtoja tarkennetaan suhteessa valoon, videoon ja ääneen. Kun tehdään millintarkkaa, sitä todella hiotaan! Juuri nyt on se työvaihe, kun pääsee näkemään tarinan pitkää kuljetusta. Tavoite on, että työni on tehty viimeistään vajaata viikkoa ennen ensi-iltaa. Sitten päästän irti; esitys on sen jälkeen muiden käsissä, ja muilla on rauha olla siinä maailmassa."

Mikä tämän teoksen tekemisessä on Anninan mielestä kaikkein mieleenpainuvinta? Annina tuumaa "olihan tämä aika erilaista kun alku oltiin väistössä. Ihana että hyvin selvittiin väistöaika, mutta aika erilaisissa, karuissa, ankeissa oloissahan siellä oltiin. Kaikessa työssä piti vain kuvitella, minkälaista on sitten, kun palataan remontoituun teatteritaloon. Paljon oli arvailujen varassa, ja toisaalta paljon oli tulossa käytettäväksi tekniikkaa, mutta lupasin, että ei oteta kaikkea heti tähän ensimmäiseen teokseen. Kesäkuussa toin ensimmäisiä tavaroitani tänne ja jo silloin tuntui, että on syntymäpäivä ja joulu yhtä aikaa. Nyt on sitten päässyt näkemään, miten hieno koko talo on!"

Saara Mänttäri, Jussi-Petteri Peräinen ja Elina Saarela.
Kuva: Jiri Halttunen

Mikä tässä teoksessa on Anninan mielestä parasta? Onko hänellä vaikkapa jotain suosikkikohtausta? "On tottakai eri asia tarkastella tätä oman työn näkökulmasta kuin kokonaisuutena, vaikkapa yleisön näkökulmasta. Itse rakastan tehdä näyttämövaihtoja, ja niistä tässä on muutama tosi herkku. Ihastelen sitä rytmiä, miten asiat liikkuvat ja muotoutuvat toisiksi - ne ovat oman työni näkökulmasta herkkupaloja. Etenkin väistön jälkeen, kun nyt meillä on pyörö käytössä ja näyttämökoneistoa, se tuo heti uuden kerroksen kun asiat liikkuvat eri tavalla. Vaihtoja ja tilaa voi koreografioida - miten kaikki liikkuu ajassa ja tilassa. Tämä toki täydentyy valoilla, äänillä, projisoinneilla, näyttelijäntyöllä - henkilökohtaisesti fiilistelen näitä tosi paljon."

Miten Annina kuvailisi Aino A -näytelmää potentiaaliselle katsojalle? "Tämä on lämmin ja sydämellinen sukellus meidän kansallisten ikoniemme upeaan, esteettiseen, kauniiseen maailmaan."

Elina Saarela ja Hannu Lintukoski.
Kuva: Jiri Halttunen

Haastattelun jälkeen oli aika siirtyä suuren näyttämön katsomoon odottelemaan läpimenon alkua. Äänihenkilö testailee äänentoistoa; näytelmään kuuluva kaunis musiikki vyöryy katsomoon kuin virtaavat aallot. Läpimenon kuluessa tunnistan edellisessä harjoituksessa näkemäni kohtaukset ja huomaan, että osa on todellakin lukittu siihen mitä silloin näin, osaa on muutettu. Luonnollisesti puvustus, valaistus, projisoinnit ja kaikki muu muuttaa jo sinällään näkymiä edelliseen kertaan verrattuna. On hyvin mielenkiintoista nähdä tämä aikanaan ensi-illassa ihan lopullisessa muodossaan, mutta hieno tästä on tulossa! Läpimenon jälkeen Metta kehuu koko työryhmää, joskin tarkempi palaute annetaan vasta seuraavana päivänä.

Aino A. -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä on lauantaina 26. syyskuuta. Koko syyskauden liput ovat myynnissä. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

---