sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Jalalla koreasti Peter Panin seurassa

Kuluneella viikolla vuorossa olivat Peter pan -musikaalin harjoitukset - ensimmäiset, joita olin seuraamassa. Tarinan alkuperäistekstin on kirjoittanut J. M. Barrie ja siitä käsikirjoituksen on tehnyt Ritva Holmberg. Peter Panin ohjaa Hanna Kirjavainen ja koreografina toimii Kira Riikonen. Kapellimestarina on Lasse Hirvi, joka näissä harjoituksissa soittaa pianoa ja ohjaa laulua - hän myös sovittaa tämän esityksen musiikin, jonka on säveltänyt Jukka Linkola ja sanoittanut Jukka Virtanen. Paikalla ovat myös lavastaja Karmo Mende ja pukusuunnittelija Tuovi Räisänen.

Nämä harjoitukset ovat koreografivetoiset, joskin toki ohjaajakin on läsnä ja seuraa tarkasti tapahtumia, kommentoiden tarvittaessa. Ennen harjoituksen alkua Kira kertoo minulle, että ensimmäisessä harjoiteltavassa numerossa ollaan hyvin alkuvaiheessa. Hänellä on kuulema tapana tehdä kustakin numerosta ensin perusrunko "laajalla siveltimellä", ja alkaa sitten tarkentamaan koreografiaa yksityiskohtaisemmaksi.

Joukko vauhdissa.

Koolla on koko joukko teatterin vakituisia näyttelijöitä sekä avustajia. Pääosaa eli Peter Pania esittää Saara Jokiaho, jonka innosta ja energiasta kyllä näkee miten mieluinen tämä rooli on hänelle. Saarasta on aika vaikeaa saada kunnollisia kuvia harjoituksissa, kun hänellä on niin vauhti päällä - kuten Peterin rooliin tässä numerossa kuuluu! Mukana on uusia avustajia, joita olen kyllä nähnyt muissa yhteyksissä; mm. Pablo Delahay ja Aleksi Keurulainen ovat tuttuja erityisesti Kulissin viimekesäisestä upeasta Rocky Horror Show'sta, ja Ayla Brinkmannin olen nähnyt JYT:in produktioissa.

Saara jo melkein lentää!

Ensimmäinen harjoiteltava numero on Mikä mikä maa. Kappaleessa on reipas tempo. Aluksi kappaletta lämmitellään paikoillaan seisten; Lasse ohjeistaa eri äänialojen ryhmiä. Välillä Kira ja Lasse keskustelevat kappaleen rakenteesta; millainen intro on, kuinka pitkä lopun instrumentaaliosasta halutaan.

Kira selittää ryhmälle tulevia lavasteita, "lentosuunnitelmaa" ja muita asioita, jotka vaikuttavat lopullisen esityksen koreografiaan, mutta joita vielä ei ole olemassa. Hän selostaa myös koreografian läpi; mitä tekevät ja mihin asemoituvat kadonneet pojat, merenneidot, intiaanit ja merirosvot - sekä tietysti Peter ja Kultasen lapset. Hän ohjeistaa myös liikkeen laatua; "liikkeessä tulee olla sitkoa, ei aksentteja." Tosin liikelaatua tutkitaan kuulema tarkemmin myöhemmin kun koreografian harjoittaminen on pidemmällä. Ryhmät sopivat keskenään keskinäistä liikkumistaan Kiran ohjeiden mukaan. Koreografiaa hiotaan pieni pala kerrallaan eteenpäin - Kira keskeyttää ja kertoo, mikä meni hyvin ja mitä pitää hioa. Näyttelijät esittävät myös itse kysymyksiä tarkentaakseen tapahtumia.

Kira selostaa koreografiaa näyttelijöille.

Koko ajan myös laulu on harjoituksessa mukana - vaatii taitoa yhtä aikaa laulaa eri ryhmien äänet kohdilleen ja samalla harjoitella koreografiaa! Välillä liike vaatii enemmän huomiota ja laulu hiipuu, mutta aina joku pitää lauluakin yllä ja muut yhtyvät siihen jälleen.

PÖÖ!

Itse olen tuntenut nämä laulut kolmisenkymmentä vuotta - aikanaan pieni Satu (joka jo silloin oppi laulujen sanoja ulkoa hyvin nopeasti) lainasi kirjastosta C-kasetin Peter Pan -musikaalista, ja sama musiikki soi nyt. Niinpä on aika väistämätöntä ryhtyä rallattamaan mukaansatempaavassa menossa mukaan "temmattuna".

Välillä kuullaan jälleen keskinäistä naljailua ja naurunpyrskähdyksiä - niin lavalla kuin katsomossakin. Vesitauolla kuuluu paljon puheensorinaa, kun esiintyjät kertaavat ja pohtivat liikkeitä, iskuja ja kaikkea harjoiteltavaan numeroon kuuluvaa. Numero mennään monta kertaa läpi, ja joka kerta sitä on ilo seurata! Esitys muuntuu kerta kerralta, sillä ainakin tässä vaiheessa siihen sisältyy myös improvisoituja elementtejä - näitä on erityisen mielenkiintoista seurata.

Asenteella...
...ja ilmeikkäästi!

Harjoitusten puolivälissä olevalla tauolla ohjaaja ja koreografi pohtivat jo muiden numeroiden toteutuksia. Tauon jälkeen työryhmä käy läpi sitä, mitä seuraavan päivän harjoituksissa tehdään.

Ennen seuraavan numeron - Koiran laulun - harjoituksen varsinaista alkua lavalla käy kiivas sorina. Piia Mannisenmäki kertaa lauluaan. Osa koirista käy koreografiaa läpi keskenään. Muutamat miehet työstävät omaa liikkeellistä ideaansa. Kira neuvoo siellä ja täällä. Puhe sorisee, naurahdukset purskahtelevat, kengät suhisevat lattiaa vasten. Kira ja Lasse neuvottelevat jostain. Kaikki yhtä aikaa.

Lasse ja Piia.

Välillä täytyy rauhoittua.

Sitten koreografiaa käydään yhdessä läpi tahti tahdilta. Lasse soittaa, Kira laskee tahteja. Jälleen näyttelijät kyselevät; "siis tuleeko tämä jalannosto ykkösellä ja toinen jalka kakkosella vai eka jalka ykkösellä ylös ja kakkosella alas?" Työ on yksityiskohtaista, jotta lopputulos on näyttävä. Liikkeen paremmin osaava tanssija opastaa muitakin näiden kysellessä. Yhteistyön henki on tiivis.

Koiran elämää.

Kolmantena harjoiteltavana numerona on Kadonneet pojat -laulu. Tämäkin käydään läpi hetki hetkeltä - milloin laskeudutaan kyykkyyn, milloin noustaan ylös. Mitä missäkin kohtaa lauletaan, millä laulunsanalla tehdään tietty asia.

Koiranhoitoa.

Kun pääsee näkemään tanssi- ja laulunumeron harjoittelua näin alkuvaiheessa, se antaa huomattavasti perspektiiviä siihen, millaisen työn takana kokonainen musikaali on! Liikkuvia osasia on valtavasti, kaikki pitää tietysti erikseen harjoitella ja lopulta yhdistää yhdeksi sulavaksi kokonaisuudeksi. Valmiina lavalla tällaiset numerot näyttävät niin vaivattomilta! Eivätkä ne vaikealta näytä näiden osaajien työstämänä alkuvaiheessaankaan, mutta opettelemista ja harjoittelemista ne toki vaativat. Odotan todella innolla näkeväni lisää prosessia, ja syksyllä sitten valmiin esityksen!

Mikä mikä mikä maa
ihmeiden on maa.
Joka joka joka saa
katsoa sen maisemaa
ei tiedä mitään kauniimpaa.
Hän sinne haluaa!
~ Jukka Virtanen ~


Läheisyyshetki.

Peter Pan -musikaalin ensi-ilta on Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 9. syyskuuta 2017.Kts. tarkemmin teatterin sivut (linkki).


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Glamour & Glam

Vappuviikonloppu lähti pontevasti käyntiin Jyväskylän kaupunginteatterilla järjestetyssä Glamour & Glam -tapahtumassa. Illan toteuttivat yhteistyössä Jyväskylän kaupunginteatteri, Jyväskylä Sinfonia, Keski-Suomen Tanssin Keskus ja Keski-Suomen elokuvakeskus ry.

Henri Halkola ja koskettava Akselin ja Elinan häävalssi.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Saija Jäntti.

Ilta alkoi elokuvamusiikin konsertilla, jossa solistina esiintyi teatterin näyttelijöitä sinfoniaorkesterin säestämänä. Kyllä taas täytyy ihailla, miten upeita laulajia talosta löytyy! Kaikki esitykset olivat tasokkaita. Minulle se yksi ylitse muiden oli Joni Leponiemen tulkitsema Kaj Chydeniuksen aina yhtä vaikuttava Sinua, sinua rakastan. Sinfoniaorkesteri soi kerrassaan mahtavasti, ja Jonin ääni tekee kyllä kappaleelle täyttä oikeutta.

Joni Leponiemi: Sinua, sinua rakastan.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Saija Jäntti.

Orkesteria johti kaupunginteatterin kapellimestari Lasse Hirvi. Oli hienoa kerrankin kunnolla nähdä Lasse johtamassa orkesteria - musikaaleissahan johtamista ei näe kun bändi on piilossa. Ja hauskaa tuntui olevan - ja niin Lasse sanoikin jälkeenpäin.

Kapellimestari Lasse Hirvi.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Jouni Huhtaniemi.

Konsertin juontajat Anneli Karppinen ja Sauli Suonpää.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Jouni Huhtaniemi.

Jouni Innilä ja Saara Jokiaho tanssin pyörteissä.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Jouni Huhtaniemi.

Saara Jokiaho ja tunteikas Laulu kuolleesta rakastetusta.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Jouni Huhtaniemi.

Maija Andersson ja aina yhtä ihana Balladi elokuvasta Klaani.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Jouni Huhtaniemi.

Anne-Mari Alaspää ja riehakas Katupoikien laulu.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Saija Jäntti.

Konserttiosuuden jälkeen huipentui Jyväskylän kaupunginteatterin teatteriteko 2017 -kisa. Esiraadin valitsemat finalistit saivat ääniä yhteensä 1053, ja näistä Muusa-palkinnon voittaja, "diivojen diiva" Antti Niskanen sai 34 % roolistaan Diivat-komediassa. Minä sain kunnian julistaa voittajan - ja hauskaa oli olla mukana koko prosessissa!

Esiraatilaiset vasemmalta: Pirkko Ritala, Pirjo Järvi ja oikeanpuolimmaisena minä.
Raatilaisista paikalle ei päässyt Tomi Tuomaala.
Välissämme teatterin markkinointipäällikkö Jouni Huhtaniemi.
Kuva: Juha Kainulainen

Voittaja Antti Niskanen on ihanan tohkeissaan.
Kuva: Juha Kainulainen

Tämän jälkeen vuoron saivat Keski-Suomen Tanssin Keskus ja Keski-Suomen elokuvakeskus ry. Ohjelmassa oli Suomifilmi sing along, eli valkokankaalle heijastettuja pätkiä elokuvista, joissa laulut oli tekstitetty jotta yleisö sai laulaa mukana. Jonkin verran laulua kuuluikin, erityisesti tutumpien kappaleiden aikana. Samalla tanssijat Katri Lausjärvi, Iiris Hildén, Laura Suonperä, Laura Lehtinen ja Miikka Tuominen esittivät Laura Lehtisen luomia omintakeisia koreografioita.

Keski-Suomen Tanssin Keskuksen tanssijat ja sing along -elokuvaa.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Saija Jäntti.

Tanssia ja elokuvaa.
Kuva kenraaliharjoituksesta, kuvaaja Saija Jäntti.

Tähän päättyi ohjelma suurella näyttämöllä, mutta iltahan oli vielä nuori! Teatterin ylälämpiössä oli tanssiaiset elävän musiikin säestyksellä; Lasse Hirven johtama bändi soitti ja teatterin näyttelijät lauloivat. Bändissä Lasse itse soitti pianoa, kitarassa oli Johannes Lintunen, bassossa Pekka Törmänen ja rummuissa Hannu Leppänen. Kappaleissa oli menevää ja rauhallisempaa tanssimusiikkia. Väki tanssi iloisesti koko illan.

Ensimmäisenä solistina Saara Jokiaho.
Tämän kuvan nappasin heti musiikin alkaessa, ehdin juuri ja juuri ennenkuin väki täytti lattian. :)

Tanssiaisten seremoniamestarina toimi Jukka-Pekka Mikkonen Cabaret-musikaalin kostyymissaan.

Anneli Karppinen.

Ensimmäisen puoliajan päätti Hannu Lintukosken räyhäkkä tulkinta Iggy Popin kappaleesta Lust for life.
Moni sanoi, että Iggy Pop olisi ollut ylpeä!
Myös parisuhdemieheni, jolle tämä on yksi omimpia musiikinaloja, oli aivan haltioissaan.

Samaan aikaan pienellä näyttämöllä oli kova meno glam-diskossa. Siellä nähtiin myös Anna-Leena Järven vanneshow.

Discopallon tähtisadetta.

Nopealiikkeisestä ja taitavasta Anna-Leena Järvestä oli tempuissa vaikea saada
muuta kuin sumeita kuvia.

Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein onnistunut kokonaisuus! Yleisöä oli mukavasti liikkeellä, ja ihastelin sitä miten osa oli todella panostanut illan teeman mukaiseen pukeutumiseen! Oli höyhenpuuhkaa, tyllitopattua kukkamekkoa ja rimssuista kotelomekkoa. Toisaalta tämäkään ilta ei toki vaatinut tietynlaista pukeutumista; osa väestä juhli hyvin sujuvasti tavallisemmissa vaatteissa, ja kaikki sopivat hienosti mukaan!

Illan viimeiset hitaat... Ei vaan, komeasti vauhdilla loppuun saakka!
Saara Jokiaho, Anne-Mari Alaspää ja Maija Andersson päräyttivät illan päätteeksi kappaleen Lady Marmalade.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Teatteri Harakka: Tapaus Hamlet

Vuorossa on esitys, johon en ole perehtynyt sen kummemmin ennen kuin näen sen nyt: Teatteri Harakka on vierailulla Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä, ja tutkailtavana on Tapaus Hamlet. William Shakespearen tekstiin pohjautuvan näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Sakari Hokkanen ja Hamletina onko vaiko eikö ole - on! - Mikko Virtanen. Työryhmään kuuluu myös nukketeatteritaiteilija Outi Herrainsilta, jolla on useampikin rooli esityksessä. Loppuunmyydyille katsomoille vielä muutaman kerran esitettävä Papin perhe on niin ikään Hokkasen ja Herrainsillan yhteistyö, joten olin hyvin kiinnostunut näkemään myös Tapaus Hamletin.

Ensemble.
Kuva: Tapaus Hamlet -työryhmä

Yleisön tullessa katsomoon lavalla seisoo hyvin keskittynyt nuori mies; Hamlet. Yllään hänellä on harmaa huppari, jonka muotoilusta tulee ensimmäisenä mieleen kuvat entisaikain ritarin hupullisesta metallilenkkipaidasta, jollaista pidettiin haarniskan alla.

Näytelmä alkaa pienimuotoisella mutta hyvin kiehtovalla näkymällä; onko käsittelyssä Hamletin omakuva? Ihminen tai ihmiskuva yleensä? Elämä? Niin vähällä voi saada aikaan niin hienon näyn kun oivaltaa mitä ja miten tehdä.

Näytelmän teksti on osittain Shakespearea käsittääkseni sellaisenaan, osittain muokattuna, ja osa tekstistä on selkeästi Hokkasta - kaikki yhtenäisenä dialogina. Hamletin ilmaisu on väkevää, ja hän pyörittelee paljolti samoja teemoja joita nykyajan nuoret miehet - ja naiset - pohtivat.

Päällisin puolin näytelmä vaikuttaa melko yksinkertaisesti esillepannulta, mutta se sisältää viljalti oivaltavia ja hykerryttäviä visualisointeja! Paperinuket, videot - niin livenä kuin tallenteena esitetyt -, valot ja äänet tuovat esitykseen huimia lisäelementtejä. Erityisen hienot ovat tallenteena esitettävät videokasvot, jotka projisoidaan aitojen ihmiskasvojen edessä olevalle minivalkokankaalle. Video elää näyttelijän mukana ja näyttelijä videon - tämä on todellista ajoituksen juhlaa! Vastaavia hetkiä on kyllä muitakin. Useinhan ohjaajan työsarka on ensi-illassa jo lopuillaan, mutta Tapaus Hamletissa ohjaaja on kiinteä osa esitystä huolehtiessaan tekniikan ajamisesta - ja on hänellä muutama vuorosanakin.

Päänäyttämöllä tapahtuu.
Kuva: Tapaus Hamlet -työryhmä

Eräässä kohtauksessa Hamletin liikekieli vastaa enemmän sellaista, minkä itse äkkiseltään mieltäisin elokuvissa tai tv:ssä esitetyksi naisen liikehtimiseksi eroottisessa kohtauksessa - tässä on jopa jotain hämmentävää kaikkine kohtaukseen sisältyvine elementteineen. (Ja ei sillä, etteikö mieskin niin voisi liikehtiä, mutta elokuva-/tv-maailmassa kuvaukset ovat usein sterotypisempiä.) Ilahdun aina suuresti, kun jokin onnistuu hämmentämään - etenkin kun se tapahtuu olematta kiusallista! Ja tämäkin kohtaus on taitavasti rakennettu kääntymään räävittömäksi nauruksi.

Gene Simmonsille terveisiä, osataan sitä Tanskan hovissakin!
Kuva: Tapaus Hamlet -työryhmä

Iso osa huumorista onkin melko turskia, mutta yleisö ei kysele "saako tälle muka nauraa" vaan räkättää aidon ilahtuneesti. Terapeutin hahmon hauskuus vaikuttaa hieman kliseiseltä - "näin tehdään hassu terapeutti ja terapiahan on hassua" - mutta tarjoaa siitä huolimatta useat hyvinkin remakat naurut.

Mikko Virtanen tekee vakuuttavaa työtä nuorena miehenä, jolla on liikaa ajatuksia ja liian vähän ratkaisuja. Outi Herrainsilta vaihtelee kätevästi roolista roolin, ja esittää myös hulvattomia käsinukkehahmoja.

Ilkamoinnin ja hyvällä tavalla huonon maun makustelun yli mieleen jäävät kuitenkin vahvat ajattomat teemat, joiden kanssa Hamlet painiskelee. Hän pohtii olevaisuutta, kuolevaisuutta, mielenterveyttä, ihmisyyttä, elämänpelkoa ja elämää. Ja tekee sen uskottavalla herkkyydellä kaiken nuoren miehen uhonsa keskellä.

Hamlet (Mikko Virtanen) ja keskustelukumppani.
Kuva: Tapaus Hamlet -työryhmä

Kansaa enemmänkin olis' mukaan mahtunut. Voi teit' houkkia, jotka ette paikal' saapuneet! Näyn hienon menetitte, kuvajaisen kuta kiehtovimman! Jos joskus kohtalo polullans' suo teidän Tapaus Hamlet kohdata -- menkää! Nähkää!


maanantai 10. huhtikuuta 2017

Väliaika - kahvia ja pullaa!

Otsikko on lainattu Vintiöt -sarjasta - vaikken sitä itse ole katsonut, tuo sanonta on vaan jäänyt elämään niin, että se tulee tokaistua harva se kerta teatteriseuralaiselle väliajan alkaessa.

Mustikkaleivoksia.

Teatterissakäymisen iloihin kuuluvat kulttuurin lisäksi myös hyvän syötävän ja juotavan tuomat ilot. Teatteriravintolasta huolehtii Sodexo, ja toimintaa minulle valotti Jyväskylän teatteriravintolan ja Tietotalon ravintolan ravintolapäällikkö Suvi Mieskonen.

Suvi kertoi, että esitysiltoina valikoimassa on muutama makea ja suolainen vaihtoehto. Teatteriravintolassa on käytössä kuukauden leivos ja makea piirakka. Leivos vaihtelee kuukausittain ja sesongin mukaan. Makea piirakka on leipurin päätettävissä; mitä hän milloinkin haluaa leipoa mm. sesongin ja kauden raaka-aineiden mukaan. Lisäksi valikoimassa ovat näytelmien nimikkoleivokset ja suolaiset syötävät.

Suosituin tuote on ollut alusta asti lohileipä, jota on syksyllä 2016 uudistettu hiukan. Lohileipää Sodexolaiset suosittelevat mielellään. (Ja täytyy sanoa, että se on bloggaajankin - ja parisuhdemiehen - suosikki suolapaloista!)

Suolaisia makupaloja eli lohileipiä, karjalanpiiraikoita ja toinen henkilökohtainen suosikkini,
brie-juutolla ja viikunalla täytetty croisantti.

Suuren näyttämön esityksille on olemassa myös nimikkoleivos ja -juoma. Nämä suunnitellaan näytelmien ennakkotietoihin pohjaten, ja suunnitteluun osallistuva ravintolan väki pääsee myös seuraaman harjoituksia. Näin saaduista ideoista toteutetaan nimikkoleivokset Sodexon leipurin Suvi Kuuselan kanssa. Leivoksista tulee aina useampi vedos ennen kuin lopullinen tuote on valmis myytäväksi. Ansa-musikaalin nimikkoleivoksessa "se juttu" on patukka - leivoksen päällä on pala patukkaa ja musikaalissahan patukkatehdas on hyvin olennainen tapahtumapaikka. Viime kaudella nähdyn Jekyll & Hyde -musikaalin nimikkona oli lakritsi-vaniljaleivos; sen idea lähti hyvästä ja pahasta, valkoisesta ja mustasta - sitten vain sopiva resepti testaukseen ja sovellettavaksi.

Ansa-musikaalin nimikko eli minttusuklaaleivos.

Valtaosa tuotteista tehdään muutenkin itse. Aivan kaupunginteatterin vieressä sijaitsee Sodexo Tietotalon ravintola; Tietotalo ja teatteri pelaavat vahvasti yhteen ja leivonnaiset valmistetaan alusta asti itse Tietotalolla. Tietotalon keittiömestari on myös koulutukseltaan leipuri-kondiittori, ja hän osaa loihtia mitä maukkaimpia leivoksia.

Väliaikatarjoilun voi varata myös ennakkoon - ja se onkin hyvin kätevää, sillä silloin säästyy jonottamiselta väliajalla ja istumapaikka pöydän ääressä on valmiina, tilaus katettuna pöytään. Pöydän numero ilmoitetaan aina asiakkaalle. Varauksen voi tehdä vaikkapa vain yhdellekin hengelle - ei siis tarvitse olla kyse ryhmästä - eikä varauksista myöskään tule lisämaksua tiskiltä ostamiseen verrattuna. Sodexolla on käytössä nettikauppa, josta tuotteet voi varata ja maksaa pankkitunnuksilla. Nettikaupan tilaukset tulee tehdä 48 tuntia ennen esitystä. Ennakkovaraukset voi tehdä myös puhelimitse klo 8.00 – 16.00 arkisin numerossa (014) 615 775. Lämpiö klo 16.00 alkaen esityspäivinä p. 050 361 4002. Varauksen voi tehdä myös suoraan tiskiltä ennen esityksen alkua.

Pieniä palasia pieneen makeannälkään.

Istumapaikkoja lämpiössä on noin 150. Kaupunginteatterin lämpiö on varattavissa myös yksityistilaisuuksia varten, ja tällöin Sodexo toteuttaa erilaisiin tapahtumiin yhdessä asiakkaan kanssa suunnitellut tarjoilut.

Sodexon nettikauppa (linkki).

Sodexon työntekijöitä työnsä - ja herkkujen - äärellä.
Oikealla etualalla toinen nimikko eli Kauas pilvet karkaavat -näytelmän suklaa-päärynä-leivos
- onneksi leivoksen "pilvet" pysyvät mukana eivätkä karkaa. ;)

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Ja nyt:
FANFAAREJA! 
TÄTTÄRÄÄ!

Tämä oli tämän blogini sadas (!) julkaistu postaus. Blogihan alkoi lokakuulta 2015, ja kesällä oli tietysti kesätauko, joten hyvin on juttua riittänyt. Ensi alkuun postaukset keräsivät semmoiset 100-300 lukijaa per juttu (välillä jäätiin alle sadan). Nykyään lukijoita jokaiselle julkaisulle on vähintään 400-500, enimmillään reilusti yli 1000, vaihdellen tuolla välillä tietysti aiheesta riippuen.

TOP-3 luetuimmat julkaisut koko ajalta ovat olleet

Kauas pilvet karkaavat (ensi-ilta) - 1240 lukukertaa
Papin perhe (ensi-ilta) - 1140 lukukertaa
Täti ja minä (ensi-ilta) - 1020 lukukertaa
(Kaikissa nimi on myös linkki ko. juttuun.)
Yhteensä lukukertoja blogissa on tähän mennessä ollut reilut 43800.



Kiitos kaikille - ja jatketaan! ;D



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kolme koeponnistavaa sisarta

Vuorossa oli Kolme sisarta -näytelmän läpimenoharjoitus, joka avattiin pienelle koeyleisölle. (koeyleisönäytös). Kyseessä oli 2. valmistava harjoitus, ja yleisöä oli viitisenkymmentä katsojaa. Ennen yleisön saapumista katsomoon tehtiin jälleen soundcheck, jossa näyttelijät lauloivat näytelmän ensimmäisen laulun - ja siihen ohjaaja ohjeisti pienen muutoksen loppuun.

Edelliselläkin kerralla ihastelin laulua, ja on se sydämeenkäypä. Tiedän, että katsomossa oli joitakin muitakin ihmisiä minun lisäkseni tuossakin vaiheessa - työryhmän jäseniä siis - mutta koska istuin lähimpänä lavaa, tuntui, kuin kappale olisi laulettu vain minulle. Liikuttava, hieno hetki johon uppoutua.

Vanhin siskoista, Olga (Hanna Liinoja) ja näytelmän muita henkilöitä.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)

Soundcheckin jälkeen tuntuikin hieman hassulta kun katsomoon yht'äkkiä tulvahti ihmisiä, puheensorinaa, ihmisten tuoksuja... Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen (tuttujen kesken Hili) esitteli itsensä, kertoi lyhyesti mistä on kyse ja muistutti, että tämä on harjoitus, ensi-ilta on vasta syksyllä.

Näytelmä alkaa Andrein (Aaro Vuotila) monologilla, jonka aikana hänen kolme sisartaan (Hanna Liinoja, Natalil Lintala ja Saara Jokiaho) saapuvat lavalle. Tapahtumat lähtevät etenemään, uusia hahmoja esitellään, tarina ja henkilökuvat rakentuvat. Näytelmään kuuluu muutamia muitakin lauluja, jotka osaltaan kuljettavat tarinaa.

Henri Halkola, Saara Jokiaho ja Miikka Tuominen vahvan laulun tunnelmissa.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)

Tellervo Syrjäkarin suunnittelema puvustus on klassisen hieno, näyttävä olematta pröystäilevä tai blingbling kuten nykyään aina sanotaan (sanonta, josta en oikeastaan pidä mutta joka on silti kuvaava). Kunkin näyttelijän puku ja koko ulkoinen olemus kuvaavat hyvin roolihahmojen asemaa ja jopa luonnetta.

Anne-Mari Alaspää on yksi näytelmän kauniisti puetuista naisista.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)
Miikka Tuominen ja susimainen Henri Halkola.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)

Visuaalinen kokonaisuus rakentuu kiinteässä yhteistyössä suunnittelijoiden ja ohjaajan kesken. Kaisu Koposen lavastus on mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä kalustusta ja taustalla käytettäviä videoprojisointeja. Videon ja valon avulla luodaan tiloja, tuodaan muistoja ja ajatuksia näkyväksi sekä jopa kuljetetaan tarinaa. Videosuunnittelusta vastaa Tuukka Toijanniemi ja valosuunnittelusta Jukka Väisänen.

Videoprojisoinneilla lavastetaan, korostetaan, kerrotaan...
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)
...ja tuodaan esiin tunteita.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)

Näyttelijäntyöstä ja muusta kirjoitan tarkemmin sitten, kun esitys on valmis suurelle yleisölle. Mutta jo nyt voin todeta, että taitavaa työtä tämä on. Rooleissa on paljon osaavia, kokeneita näyttelijöitä, joiden osaaminen kyllä näkyy. Kaksi uutta kiinnitystäkin on mukana, Aaro Vuotila ja Natalil Lintala. He molemmat tekevät hyvää työtä, ja tuovat hienon lisän myös lauluihin.

Anfisa (Anneli Karppinen) ja Andrei (Aaro Vuotila).
On talvi, takkatuli ja läheisyyttä.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)

Väliajalla lavasteet vaihdetaan läpinäkyviin. (Omalta osaltani täytyy sanoa, että siinä olisi jo haastetta, että aina kiinnittää huomiota onko läpinäkyvä ovi auki vai kiinni kun siitä yrittää kävellä. Nimim. Kerran kävellyt suoraan päin lasiovea.) Näyttämökuva on edelleen mielenkiintoinen, ja nyt siihen saadaan uudenlaista syvyyttä kun tilaa on paitsi lavaste-elementin edessä, myös sen takana.

Ja niin ihmiset etsivät elämäänsä onnea, sisältöä ja mielekkyyttä. Elämä kantaa ja kuluu, antaa ja ottaa, eikä koskaan palaa.

Koeyleisölle avattavassa harjoituksessa pääsee paitsi näkemään näytelmän sellaisena kuin se on harjoitusten tässä vaiheessa, myös tarkkailemaan muun yleisön reaktioita. Tällä kertaa tulin jälleen ajatelleeksi, miten eri tavoin ihmiset eri asiat kokevat. Kun näytelmässä vanhempi mies ahdistelee nuorta naista ja vitsailee siitä, minä kavahdin tilannetta nuoren naisen puolesta, mutta koeyleisön nuorisokeskittymä nauroi tilanteelle hilpeästi - kuten monelle muullekin kohtaukselle. Osa niistä oli kyllä minustakin huvittavia. Siinä missä itse haluaisin unohtaa reaalimaailman, keskittyä ja eläytyä lavan tapahtumiin, takanani istunut vanhempi rouvashenkilökolmikko keskusteli jatkuvasti keskenään - ja kuitenkaan en usko, että minä olen ainoa joka arvostaa keskittymisrauhaa katsomossa.

Harjoituksen jälkeen ohjaaja pyysi, että katsojat tulisivat kertomaan kommentteja mikäli heillä jotain kommentoitavaa on. Muutamia meni juttelemaan, ja "sivukorvalla" kuulin että kehuja tuntui tulevan.

Jouni Innilä ja Jorma Böök juttelevat miesten kesken.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)

Kyselin ohjaaja Hililtä vielä joitakin asioita liittyen Kolmen sisaren toteutukseen Jyväskylän kaupunginteatterissa. Hili kertoi, että Kolme sisarta valikoitui hänen ohjattavakseen siten, että hän oli johtaja Hilkka Hyttisen kanssa pohtinut useita tekstejä suurelle näyttämölle. Hili haluaa tehdä isolle näyttämölle voimakkaan visuaalista ja dramaattista tarinaa. "Tunnevoima ja rakkauden teemat tuntuvat tärkeimmältä asialta teatterissa juuri nyt", Hili sanoo. Kolme sisarta oli kummitellut Hilin mielessä siitä lähtien kun hän vuonna 2012 ohjasi näytelmän pohjalta nykyaikaan sijoittuvan lyhytelokuvan. Jyväskylän kaupunginteatteriin Hili kuitenkin ohjaa klassisemman tulkinnan, joka ei sijoitu nykyaikaan. Jyväskylän kaupunginteatterissa Tsehovia ei puolestaan ole viime vuosina esitetty, mikä oli varmasti yksi syy siihen, että näytelmä valikoitui ohjelmistoon.

Saara Jokiaho ja Miikka Tuominen.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)
Jouni Innilä ja Joni Leponiemi.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)

Kysyn mikä Hilin mielestä ohjaajana on Kolmen sisaren ydinajatus, mitä sillä halutaan kertoa? Hili tuumaa, että Kolme sisarta on laaja näytelmä, jossa on useita päähenkilöitä. Tämä versio kertoo mahdottomasta rakkaudesta, niin sisarusten kesken kuin rakastavaisten tai aviopuolisoiden välillä. Näytelmä kuvaa rakastamisen vaikeutta ja sitä kokemusta, että elämä menee ohi.

Kolmessa sisaressa rakastaminen on takertuvaa ja hallitsevaa toimintaa, ei pelkkää lempeyttä. Hilin näkemyksen mukaan juuri nuo sävyt tekevät näytelmästä mielenkiintoisen. Hän jatkaa, että näytelmä kuvaa tunnistettavasti ihmisen halua hallita epävarmuutta ja omistaa toinen. Ihmiset kamppailevat toisaalta pitääkseen rakkaansa lähellään ja toisaalta saadakseen itsenäisyytensä. Esitin kysymyksiäni maaliskuun lopulla, ja tuolloin Hili kertoi että harjoituksissa oli kehittynyt henkilöille sellainen tunnetaso, jossa yhdistyvät päättäväisyys, hauraus ja intohimo.

Hanna Liinoja.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)

Jyväskylän kaupunginteatterin toteutuksessa Kolme sisarta -näytelmässä kuullaan myös musiikkia ja lauluja, joita ei alkuperäisnäytelmässä ole. Hili kertoo, että musiikin lisääminen oli hänen ideansa ja ohjauksellinen lähtökohta - musiikki ja laulut on siis varta vasten tehty tähän Jyväskylän esitykseen. Hili on tehnyt aiemminkin yhteistyötä säveltäjä Samulin Laihon kanssa - Samuli on siis säveltänyt musiikin ja laulut ja Hili on sanoittanut ne. "Halusin tuoda vahvaa musiikkia osaksi näytelmää. Kolmen sisaren tunnekierrokset todellakin kestävät sen, että maailma täydentyy musiikilla", Hili kertoo.

Natalil Lintala laulaa...
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)
...Jouni Innilä soittaa...
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)
...ja niin soittaa Saara Jokiahokin.
Ja tekevät he paljon muutakin.
(Kuva harjoituksesta 27.3.2017)

Hili kiittelee, että Jyväskylän kaupunginteatterissa on ollut tosi inspiroivaa työskennellä. Henkilökunta on intensiivisesti ja täysillä tekemässä juttua niin hyvinä kuin haastavina päivinä. Hili kokee, että "se on motivoiva olotila, kun kaikilla on voimakas sitoutuminen ja halu tehdä töitä niin kauan, että paras versio meistä hioutuu esiin."

Kolme sisarta -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa on lauantaina 23. syyskuuta 2017.
Näytelmän sivu Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).