keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Austenin perintöä työstämässä

Pääsin seuraamaan Tavat ja toiveet - Jane Austenin matkassa -näytelmän harjoitusta, kun ensi-iltaan on vielä kuukausi aikaa. Ensi-ilta on sikäli erityinen, että kyseessähän on Suomen kantaesitys; tätä Jane Austenin ja Laura Waden tekstiä ei ole koskaan ennen Suomessa esitetty. Näytelmän Jyväskylän kaupunginteatterille ohjaa Johanna Freundlich.

Ilosia aikoja!
Edessä Piia Mannisenmäki, Maija Andersson, Saara Jokiaho ja Anneli Karppinen.

Ennen harjoituksen alkua lavalla käy iloinen sorina näyttelijöiden ja muutamien muidenkin työryhmään kuuluvien henkilöiden kokoontuessa. Tässä vaiheessa harjoituksia näyttelijöillä on päällä vielä pitkälti omia vaatteita. Käytössä on myös "harjoituskolttuja", jotta esimerkiksi liikkuminen pitkän hameen kanssa tulee luontevaksi. Monilla on myös sellaiset kengät, jotka rooliasuunkin tulevat. Kampauksia tai meikkejä ei vielä ole. Lavasteet ovat myös vielä työstövaiheessa - osa jo valmiina, osa keskeneräisinä, ja isojakin elementtejä puuttuu. Samoin valosuunnittelu on kesken.

Tanssiaisissa. Eturivissä Hanna Liinoja, Eino Kokko (joka muuten on porukan nuorin - vasta 10-vuotias!), Maija Andersson ja Jouni Salo. Sivussa Markus Virtanen ja Jukka-Pekka Mikkonen.

Harjoituksen ensimmäinen puolisko on näytelmän ensimmäisen puoliajan läpimeno. Ohjaaja huutelee välillä joitakin kommentteja ja kehuja, mutta ei keskeytä etenemistä kertaakaan. Tarina imaisee mukaansa - tämän ensimmäisen puoliajan päättyessä jään hyvin kiinnostuneena odottamaan, että aikanaan näen miten näytelmä sitten jatkuu! Olen vuosien varrella lukenut kaikki Jane Austenin kirjat sekä katsonut monta niihin pohjautuvaa elokuvaa ja sarjaa - tältä pohjalta sanoisin, että näytelmän tunnistaa hyvin Austeniksi.

Luontevaa seurustelua menneen ajan malliin.
Maija Andersson, Piia Mannisenmäki, Jukka-Pekka Mikkonen ja Markus Virtanen.

Tauon jälkeen ohjaaja Johanna kehuu läpimenoa. Sitten ryhdytään työstämään muutamia kohtia, jotka tarvitsevat tarkennusta. Tutkaillaan erään kohtauksen asemointeja tarkasti sillä silmällä, että kohtaukseen kuuluvat "poseeraukset" toimivat ja myös katsomon laitapaikoilta on näkyvyys kaikkiin hahmoihin. Toiseen kohtaukseen haetaan iskuja sekä äänitehosteille että näyttelijöiden sisääntuloille. Johanna kertoo huomioitaan sekä ohjaa, miten tietyt kohdat voisi tehdä toisin. Hän antaa myös paljon positiivista palautetta. Kohtauksia tehdään uudestaan niin, että mukana ovat Johannan ehdottamat muutokset ja tarkennukset. Kohtauksia muuteltaessa ja toistettaessa näkee erityisen selvästi, miten pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä; onko kumarruksessa mukana käsiliike vai ei, pidetäänkö puheessa tauko vai ei, tuleeko roolihahmo toista vastaan vai odottaa että toinen tulee hänen luokseen.

Siskon tukan laittaminen on läheinen hetki.
Piia Mannisenmäki ja Maija Andersson.

Tavat ja toiveet -näytelmässä on iso porukka lavalla, mutta harjoituksen loppupuolella käydään läpi kahden näyttelijän kohtausta, joka on näytelmän idealle erittäin olennainen. Hiotaan yksityiskohtia, kokeillaan erilaisia ratkaisuja. Johanna ja näyttelijät keskustelevat paljon siitä, miten roolihahmot luontevimmin käyttäytyisivät, miten tilanne etenee, mikä toimii ja mikä ei. Joskus kokeiltavat pätkät ovat vain parin repliikin mittaisia. Tässä on erityisen hyvää aikaa seurata näyttelijöiden pienten nyanssien eroja ja vaikutusta.

Intensiivinen hetki.
Maija Andersson ja Anna Ackerman.

Näytelmä on tässä vaiheessa vielä monin tavoin keskeneräinen, mutta toisaalta siinä on paljon valmistakin. Se sisältää huumoria, kekseliäitä yksityiskohtia, kiehtovan tarinan, taitavaa näyttelemistä... Ja vielä ei visuaalisesta puolesta ole kuin aavistus - aavistan myös sen hienoksi. Odotan innolla että näen tämän sitten ensi-illassa valmiina!

Palvelusneito hämmentyneenä.
Anna Ackerman.

Tavat ja toiveet - Jane Austenin matkassa -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 15.2. klo 19.
Näytelmä kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

"Että MITÄ sanoit?!?"
Jukka-Pekka Mikkonen ja Markus Virtanen.


torstai 16. tammikuuta 2020

Esirippu aukeaa - kevät 2020

Teatterilla järjestettiin jälleen alkanutta kevätkautta esittelevä tilaisuus Esirippu aukeaa. Suuren näyttämön katsomo vaikutti olevan melko lailla täysi - tämä tilaisuus selvästi kiinnosti yleisöä.

Ensimmäisenä esiteltiin suurelle näyttämölle 15.2. ensi-iltaan tuleva Tavat ja toiveet. Ohjaaja Johanna Freundlich kertoi näytelmästä, minkä jälkeen siitä nähtiin pari kohtausta. Jo näiden kohtausten perusteella syntyi vaikutelma humoristisesta ja kiinnostavasta esityksestä! Kyseessähän on Suomen kantaesitys, eli tätä näytelmää ei Suomessa ole koskaan ennen esitetty. Näytelmä pohjautuu Jane Austenin kesken jääneeseen romaaniin. Englannissa sitä on esitetty nimellä The Watsons, ja se on saanut huippuarvostelut.

Illan juontajat Antti Niskanen ja Jouni Huhtaniemi keskellään
Tavat ja toiveet -ohjaaja Johanna Freundlich.
Katkelma näytelmästä Tavat ja toiveet.
HUOM. puvustus ei ole tässä esillä; näyttelijöillä on "harjoituskolttuja" ja omia vaatteita.
Myös lavastus on vasta suuntaa-antava.

Pienelle näyttämölle 6.2. ensi-iltaan tulevaa Kohtauksia eräästä avioliitosta -näytelmää esitteli ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen. Sen jälkeen näytelmästä nähtiin kohtaus. Vaikka kohtauksen tilanne roolihahmoille oli varmasti kiperä, toteutus on sellainen, että yleisö myös naurahteli monessa kohtaa - luulen, että eniten kyse on siitä, että tuollaiset parisuhdetilanteet ovat monille tunnistettavia. Itse olen käynyt aiemmin ko. näytelmän harjoituksissa (linkki juttuun), ja se näyttäytyy hyvin kiinnostavana. Henri Halkola ja Hegy Tuusvuori laittavat itsensä todella likoon tunnemylläkässä.

Illan juontajat Antti Niskanen ja Jouni Huhtaniemi keskellään
Kohtauksia eräästä avioliitosta -ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen.
Kohtaus näytelmästä Kohtauksia eräästä avioliitosta.
Näytelmää esitetään pienellä näyttämöllä, ja suurelle näyttämölle oli tuotu vain pieni osa lavaste-elementeistä.

Toki myös syksyltä keväälle jatkavat näytelmät esiteltiin. Pienellä näyttämöllä jatkaa ihana, tunnelmallinen musiikki-iltama Elämä on juhla. Tosin siihen haluavien kannattaa toimia erityisen tomerasti; näytöksiä on jäljellä enää kolme, ja niistä yksi on tällä hetkellä loppuunvarattu! Peruutuspaikkoja voi toki kärkkyä myös - kannattaa kysyä lippumyymälästä. Elämä on juhla -esityksestä nähtiin maistiaisena kerrassaan mainio Remu Aaltosen kappale Täysikuu, jossa solistina on Anneli Karppinen - mutta rytmiryhmä varastaa kyllä huomion keskinäisellä kamppailullaan.

Elämä on juhla -esityksen säestää kapellimestari Jari Puhakka.
Tässä solistina Anneli Karppinen.

Suurella näyttämöllä jatkaa äärimmäisen vauhdikas, hulvaton komedia Tämä on ryöstö!, josta nähtiin pikkuinen maistiainen sekä traileri. Tämä on ryöstö! -näytelmästä on jäljellä kuusi esitystä - sen esityskausi päättyy 28.3. Vielä ehtii!

Ote näytelmästä Tämä on ryöstö!

Suurella näyttämöllä pyörii myös lasten ja koko perheen musiikkinäytelmä Ella ja Paterock, josta nähtiin energisen iloinen musiikkinumero ja videoklippi. Ella ja Paterock on ohjelmistossa 9.5. saakka.

Ella ja paterock -porukka vauhdissa.

Suuren näyttämön huima suosikki on syyskaudella jatkuvasti lähes täyteen myynyt musikaali Phantom - Pariisin oopperan kummitus. Phantomia edusti kohtaus, jossa päähenkilö Christine (Saara Jokiaho) tapaa oopperan omistajan (Henri Halkola) sekä diiva Carlottan (Tytti Vänskä) - joka on mitä herkullisin henkilöhahmo! Kohtauksessa kuultiin myös Christinen soololaulu. Musikaalin esityksissä Christinen roolissa vuorottelevat Saara Jokiaho ja Johanna Isokoski. Phantomin tammikuun esitykset ovat varsin myytyjä, mutta helmikuusta alkaen on paremmin tilaa. Liput kannattaa varata hyvissä ajoin. Phantom on ohjelmistossa 9.5. saakka.

Katkelma musikaalista Phantom - Pariisin oopperan kummitus.

Seuraavaksi luotiin katsaus kevään monipuolisiin vierailuihin, keikkoihin sekä yleisötyöhön. Vappuaattona 30.4. on vuorossa Jyväskylän kaupunginteatterin, Jyväskylän Sinfonian ja Keski-Suomen Tanssin Keskuksen yhteissatsaus Glamour&Glam - tänä keväänä ollaan Euroviisutunnelmissa.

Kevään 2020 vierailut ja yhteistyöt.
Kevään 2020 keikat.
Kevään 2020 yleisötyön esittelyä. Lisätietoja teatterin sivuilta.

Myös ensi syksyn 2020 ohjelmistoa käytiin läpi. Ensi syksyn musikaali on West Side Story - tämä tieto tuntui herättävän yleisössä hyvin kiinnostunutta kohinaa. West Side Storyn ensi-ilta on 5.9. Seuraava suuren näyttämön ensi-ilta on heti 11.9.; Mikko Roihan ohjaama useamman teatterin yhteistyö Kultainen vasikka. Keväällä 2019 lavanostinrikon vuoksi valitettavasti esittämättä jäänyt Sydänmaa saadaan myös syksyllä ohjelmistoon, ensi-ilta 3.10. Loppuvuodesta (28.11.) ensi-iltansa saa vielä Lumikuningatar. Pienelle näyttämölle heti kauden alussa (2.9.) ensi-iltaan tulee hyvin sympaattiselta vaikuttava näytelmä Korjaamo, ja kuukautta myöhemmin (1.10.) ihmissuhdedraama Vuoriston kaunotar. Syksyn tarjonta tulee myyntiin maaliskuun puolivälin jälkeen - seuraa ilmoittelua!

West Side Story -työryhmää videoklipillä.

Esirippu aukeaa -tilaisuuden päätti Euroviisutunnelmissa Pekka Hiltusen esittämä Kirkan Euroviisuhitti Hengaillaan. Lavalle mukaan saapuivat kaikki illan esiintyjät.

Lopuksi Hengailtiin Euroviisutunnelmissa.

Kuvat blogia varten otettu teatterin erityisluvalla.

Jyväskylän kaupunginteatterin kevään ohjelmisto löytyy teatterin sivuilta (linkki).


torstai 12. joulukuuta 2019

Eräitä kirkkaan selkeitä kohtauksia

(Jutun otsikko sai alkunsa siitä, kun harkoissa naljailtiin niin lavalla kuin katsomossakin sitä, miten kirkasta ja selkeää kaikki on, ei yhtään sekavaa tai sumuista. Ihan erityisesti kuulema ohjaajan selostukset ovat aina kirkkaan selkeitä. ;) )

Pääsin seuraamaan Kohtauksia eräästä avioliitosta -näytelmän harjoituksia. Kyseessä on Ingmar Bergmanin kirjoittama ja Hilkka-Liisa "Hili" Iivanaisen ohjaama draama, jossa näyttelevät Hegy Tuusvuori ja Henri Halkola. Näytelmän harjoituskausi on vasta melko alkuvaiheessaan. Lavastus ja puvustus ovat suurinpiirtein olemassa, mutta molemmissa on vielä paljon tarkennettavaa.

Ennen varsinaisen harjoituksen alkua jutellaan puvustuksesta. Hegy sovittaa ja esittelee Hilille sekä puvustus- ja lavastussuunnittelija Karmo Mendelle tämän valitsemia vaatteita.


Tämäniltaisen harjoituksen osuus näytelmässä sijoittuu noin puoleenväliin näytelmän kulkua. Aluksi Hili antaa pari repliikkimuutosta sekä muitakin ohjeita ja tarkennuksia, joita työryhmä on edellisenä päivänä miettinyt yhdessä. Hän myös selittää omaa näkemystään kohtauksen kulusta näyttelijöille sekä kertaa kohtaukseen liittyvää musiikin käyttöä äänisuunnittelija Jani Lappalaisen kanssa. Hilin vetämänä pohditaan vielä repliikkejä ja reaktioita, sekä testataan muutamia liikkeitä. Ensin teksti käydään lukemalla läpi näyttelijöiden vielä istuessa; tunteet kuitenkin alkavat olla mukana ilmeissä ja äänenpainoissa. Seuraavaksi kohtausta näytellään. Kuiskaaja avustaa tarpeen mukaan - teksti ei ole vielä kovin tuttua harjoituskauden tässä vaiheessa, joten kuiskaaja tarvitaan usein. Harjoituksen edetessä huomaa kyllä, miten teksti alkaa jo elämään.


Eteneminen pysäytetään. Hili antaa jälleen ohjeita ja kertoo näkemyksiään sekä kehuu näyttelijöiden tekemisiä. Hän käy myös lavalla näyttämässä, mikä yksityiskohta oli hänen mielestään erityisen hyvä. Haetaan puheen sävyjä, reaktioiden nopeutta, voimaa ja kestoa, etsitään sopivaa tunnetasoa aiempiin tapahtumiin pohjaten. Näyttelijä ehdottaa hahmonsa toimintaa. Puhutaan hahmojen toiminnallisuuden eroista kohtauksessa. Kohtausta käydään keskustellen ja analysoiden hyvinkin tarkkaan läpi; tunnetiloja, niihin liittyviä ilmeitä, toimintaa ja sijainteja. Kohtaus näytellään toisen kerran ja Hili kehuu näyttelijän spontaania toimintaa. Jälleen pohditaan, mitä pidettäviä ja muutettavia asioita tällä kertaa löytyi. Hiotaan repliikkejä, haetaan tunnetilojen muutosta kohtauksen edessä sekä sitä, miten se näkyy puheessa ja toiminnassa. Mietitään myös, miten kylvetään siemeniä tulevia reaktioita ja tapahtumia varten. Tämä näyttelemisen ja keskustelemisen sykli toistuu useamman kerran, ja samalla kohtaus hahmottuu alun suurpiirteisestä versiosta aina hienovaraisempaan suuntaan.


Hilillä on kannustava tapa puhua ja ohjeistaa niin näyttelijöitä kuin muitakin työryhmän jäseniä. Hän myös kehuu huudellen "hyvä" kohtauksen edetessä. Muutenkin työryhmässä on hyvä henki - vaikka kohtaus sinänsä on raskas, iloa pidetään yllä. Naljaillaan hyväntahtoisesti, annetaan palautetta, autetaan toisia tarvittaessa, kuunnellaan muiden ehdotuksia ja näkemyksiä.


Tauon jälkeen siirrytään seuraavaan kohtaukseen; jälleen harjoitus aloitetaan lukemalla. Pohditaan samalla, miten liike lavalla menee, mutta etenkin tunnetilaa ja jännitettä. Tätä kaikkea käydään läpi keskustellen ohjaajan ja näyttelijöiden kesken. Kun pätkä on luettu kolmesti, siirrytään lavalle. Pitemmässä monologissa näyttelijät pitävät vielä plarin mukana. Hili keskeyttää tarvittaessa, otetaan tarvittavaa hienosäätöä ja tehdään uudestaan. Tänä iltana työn alla olleet kohdat ovat erittäin tunnepitoisia. Sekä Hegystä että Henkasta näkee tiukkaan kohtaukseen eläytymisen jo lukiessa. Tässäkin kohtauksessa tehdään näyttelemisen ja keskustelun sykliä, ja Hili ohjaa mihin suuntaan kohtausta viedään. Keskustellen mietitään myös hahmojen sanomatta jääviä ajatuksia, jotka ovat motiivina taustalla, sekä sisäistä prosessia. Kun kohtausta käydään läpi, minusta näyttää, että näyttelijöille jää tunnetila myös kohtauksen päätyttyä - enkä ihmettele yhtään. Näin vahvassa kohtauksessa, kun tunnetilat ovat erittäin voimakkaita, näyttelijöiden palautuminen omaksi itsekseen vaikuttaa kestävän hetken harjoituksen loppuessa - mutta ei toki kauaa. Illan päätteeksi Hili kertaa vielä seuraavan päivän tekemisiä.

Odotan mielenkiinnolla, millainen kokonaisuus näytelmä on sitten valmiina. Tiedän, että siinä käytetään jossain määrin myös video- ja kuvamateriaalia, jota on kuvattu teatterin ulkopuolella.

Kohtauksia eräästä avioliitosta Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki). Näytelmän ensi-ilta on torstaina 6. helmikuuta 2020 - kevään liput ovat myynnissä.


torstai 5. joulukuuta 2019

Kummitus kummittelee mielessä - jälleen

Kävin jälleen katsomassa Phantom - Pariisin oopperan kummitus -musikaalin. Edellisestä kerrasta oli kulunut reilut pari kuukautta. Musikaali on tietysti toiselta sama, mutta huomasin myös pieniä muutoksia; joihinkin kohtiin on tullut lisää eläväisyyttä, pieniä eleitä tai muuta vastaavaa.

Riku Pelo (Erik) ja Saara Jokiaho (Christine).
Kuva: Jiri Halttunen

Tällä kertaa istuin rivillä 8, josta kokonaisuuden näkee varsin optimaalisesti. Kiinnitin ihan eri malliin huomiota muunmuassa siihen, miten hienosti joissakin kohtauksissa käytetään lavan takaosassa olevaan kangasta varjokuvien luomiseen. Esimerkiksi kummitus kierreportaissa on vakuuttava näky!

Saara Jokiaho (Christine) ja Heikki Niininen (Oberon).
Kuva: Jiri Halttunen

Phantomin musiikkia kuuntelee mielellään useammankin kerran, ja nyt osaan jo paremmin kiinnittää huomiota siihen, miten tietyt teemat toistuvat musiikissa tapahtumien ja henkilöiden mielenliikkeitä kuvaten. Edelleen nautin kovasti joukkokohtauksista kuten kappaleesta jossa valmistaudutaan ensi-iltaan, musiikkinumerosta jossa kauhistellaan "on oopperamme valloittanut aave" sekä nuoresta balleriina-laulajasta kertovasta koskettavasta kohtauksesta.

Naispääosaa Christineä esitti tällä kertaa Saara Jokiaho. Hänen näyttelemistään on ilo katsoa; kuinka roolihahmon tunteet ja mielenliikahdukset näkyvät pienissä ilmeissä ja eleissä, näkyvissä mutta liioittelemattomina. Kuten Saaran aiempia roolitöitä nähneet tietävät, hän on erittäin liikunnallinen - esimerkiksi Peter Pan oli tästä loistava esimerkki. Christinen hahmossa ei ole niin paljon näyttävää liikettä, mutta kyllä jalka nousee tarvittaessa ja vauhtia löytyy. Saarahan on aina ollut hyvin vahva laulaja, mutta nautinnokseni huomasin että hyväkin voi parantaa entisestään - myös muutamat korkeat äänet, jotka kauden alussa kyllä tulivat, soljuivat nyt entistä vaivattomamman oloisesti.

Saara Jokiaho (Christine).
Kuva: Jiri Halttunen

Riku Pelon esittämä kummitus on edelleen hyvin kiehtova ja viehättävä hahmo kaikessa ristiriitaisuudessaan ja jopa hämmentyneisyydessään. Mies, joka ei koskaan ole päässyt kasvamaan mieheksi normaalissa maailmassa vaan piilossa. Mies, jolla toisaalta on korkea moraali, toisaalta ihan omat säännöt sen toteuttamiseen. Toisaalta pelottava ja raakakin hahmo, toisaalta huomaavainen, kovin herkkä ja jopa herttainen. Haavoittuvaisuudessaan hän saa helposti sympatiat puolelleen. Ja Riku Pelohan laulaa aivan mielettömän hienosti.

Ehdottomasti haluan yhtälailla nähdä uudestaan Johanna Isokosken Christinen roolissa - tätä varten liput ovat alkuvuoteen jo varauksessa. Phantomin kevätkausi on siis myynnissä ja täyttyy kovaa kyytiä - jos et tätä vielä ole nähnyt, ota nyt hyvä ihminen ja varaa lippusi!

Phantom - Pariisin oopperan kummitus Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


lauantai 30. marraskuuta 2019

Jaakko Laitinen & Väärä raha sekä Wimme & Rinne

Hyperborea! - Pohjoinen ulottuvuus päätti Jyväskylän kaupunginteatterin syksyn sunnuntaikeikkojen sarjan. Tämä oli omalaatuisin konserttikokonaisuus jonka olen teatterilla nähnyt. Molemmat kokoonpanot olivat minulle uusia tuttavuuksia.

Wimme & Rinne


Ensimmäisellä puoliajalla esiintyi Wimme & Rinne. Saamelaisen Wimme Saaren joiku ja Satakunnasta helsinkiläistyneen Tapani Rinteen saksofoni muodostivat hyvin mielenkiintoisen, minulle ennenkuulemattoman kokonaisuuden. Bassosaksofonin ja joikun yhteissointi oli raikasta kuin tunturi-ilma, shamanistista, jopa meditatiivista. Toisaalta Wimmen soolona esittämä kappale oli paitsi joikua, myös hengitystä, urahtelua, koiramaista vinkunaa - omintakeista äänitaidetta. Rinne puolestaan maalasi äänellä, luupaten omaa soittoaan moninkertaisiksi äänimaisemiksi. Valot olivat koko ajan hämärät, esiintyminen eleetöntä. Äänisuunnittelija Konsta "Muffler" Mikkosella oli iso rooli, ja "bändiesittelyssä" Rinne mainitsikin hänet ensimmäisenä.

Tapani Rinne ja Wimme Saari.


Jaakko Laitinen & Väärä raha


Toisella puoliajalla vuorossa oli Jaakko Laitinen & Väärä raha, joka tuuttasikin oman settinsä ihan eri malliin - nasta laudassa ja sata lasissa lähes koko ajan. Kyseessä on lappilaisista muusikoista koostuva Lapland-Balkan-orkesteri, jonka musiikissa on vaikutteita niin Balkanin mustalaisrytmeistä, venäläisistä romansseista kuin kotimaisesta iskelmästäkin maustettuna Gruusian, Turkin, Kreikan ja Lähi-Idän elementeillä. Meno oli riehakasta ja sai yleisönkin mukaan. Sanoitukset olivat monin paikoin hauskoja. Trumpetti- ja haitarisoolot soivat komeasti. Edessä istuessa tosin välillä hieman häiritsi se, että trumpetti ajoittain peitti haitarin ja kontrabasson kuuluvista. Laulaja Jaakko Laitinen on varsinainen vanhan ajan viihdyttäjä, sanonnan positiivisessa merkityksessä. Voisin hyvin kuvitella, että tämä bändi innostaa yleisön helposti tanssahtelemaan mikäli siihen on mahdollisuus. Nyt yleisön osuus oli rytmissä taputtaminen, istumajammailu ja innostuneet kiljahdukset.

Vasemmalta Ilkka Arola (trumpetti & buzuki), Janne Hast (rummut),
Jaakko Laitinen (laulu), Tuomo Kuure (basso) ja Marko Roininen (haitari).


Kuvat blogia varten otettu teatterin erityisluvalla.

* * * * * *

Kevään sunnuntaikeikat ovat jo myynnissä, kts. kaupunginteatterin sivu (linkki).
Tarjolla ovat
  • Tuomo Rannankari
  • Kimmo Pohjonen Skin
  • Easy - The Eagles Tribute Band


sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Pete Poskiparta - Mentalisti 3.0

Jyväskylän kaupunginteatterissa vieraili hiljattain mentalisti Pete Poskiparta Mentalisti 3.0 -kiertueensa merkeissä. Poskiparta on esiintyessään oivallinen sekoitus helposti lähestyttävää naapuria ja toisaalta maailmanmiestä, joka on sekä saanut oppia että esiintynyt monessa maassa.

Show'nsa tempuista Poskiparta tekee toki osan yksin esiintyen, mutta mielellään hän käyttää paljon myös yleisön joukosta poimittuja avustajia. Mentalismin olennainen idea onkin siinä, että syntyy vaikutelma, että mentalisti pystyy lukemaan ajatuksia ja aistimaan jopa asioita, joita avustaja itsekään ei tiedä. Erittäin tärkeä osa esitystä on kyky lukea ihmisten sanatonta viestintää - silloinkin kun he haluavat peittää jotain. Ihmistenlukutaitoa osoittaa varmasti myös se, että Poskiparta sai poimittua lavalle sellaiset avustajat, joille äkillinen esiintyminen ei tuntunut olevan kovin paha rasti.

Kuva: Suvi Kukka Kärkkäinen

Myös huumori on olennainen ja luonteva osa esitystä, ja yleisö nauroikin moneen otteeseen ilahtuneena. Ja kyllähän tässä monta kertaa sai olla ymmyrkäisenä. Poskiparta on kokenut ja taitava esiintyjä, joka pitää yleisön huomion ja mielenkiinnon herkeämättä yllä. Poskiparran temput ovat toiminnaltaan pienimuotoisia (mentalismiin eivät kuulukaan näyttävät, suureelliset eleet) mutta hämmästyttäviä yhtä kaikki.

En tiedä kuinka hyvin katsomon takaosassa pysyttiin hommassa mukana, mutta ainakin etuosassa kortit ynnä muut välineet näkyivät niin, että saattoi omin silmin todistaa ihmeellisyyksiä.

Parituntinen show oli kerrassaan viihdyttävä. Aika kului kuin siivillä ja mitään muuta ei kyllä tullut mietittyä. Tai kuten seurassani ollut parisuhdemies totesi: "Ihan huippu! Ja ihan tosi raivostuttavaa!" Mies kun oli aivan pistoksissa pitkän aikaa pohtiessaan, miten ihmeessä nämä oikein tehtiin.

* * * * * *

Jyväskylän kaupunginteatterin kevään vierailuesitykset teatterin nettisivuilla (linkki).
Kaikkien liput ovat jo myynnissä!

Keväällä tarjolla
  • La Bohéme
  • Kiviä taskussa
  • Chicago-musikaalikonsertti
  • Harmony Sisters
  • Red Nose Company: Babylon
  • Niskavuoren Heta
  • Virkaneidin menopaussi
  • Rakasta minut vahvaksi
  • Glamour & Glam Euroviisutunnelmissa
  • Kepeä elämäni


sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Ella ja Paterock (ensi-ilta)

Eilen lauantaina Jyväskylän kaupunginteatterissa ensi-iltansa sai Timo Parvelan kirjan pohjalta Katriina Honkasen dramatisoima ja ohjaama koko perheen musiikkinäytelmä Ella ja Paterock. Koreografina on Anne Joutsimäki. Kyseessä on hilpeä, värikäs, reipas ja vauhdikas esitys, joka sopii kaikille jotka jaksavat pari tuntia katsomossa istua ja esitykseen keskittyä. Ensi-illassakin ikäjakauma oli laaja.

Hannu Lintukoski (opettaja), Henri Halkola (Tuukka), Markus Virtanen (Pate), Pekka Hiltunen (Samppa),
Hegy Tuusvuori (Tiina), Saara Jokiaho (Ella) ja Asko Vaarala (Pukari).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Musiikki on näytelmässä olennaisessa osassa ja sen on säveltänyt sekä sanoittanut ohjaaja-dramaturgi Katriina Honkanen. Joskus musiikkinäytelmien tai musikaalien ongelmana on, että laulujen sanoista ei välttämättä saa selvää, mutta tässä sanat kuuluvat hyvin. Musiikin äänitaso on pienillekin katsojille mukava. Musiikki soitetaan livenä; lavalla ovat muusikot Jani Lappalainen, Ville Lähteenmäki ja Heikki Isoniemi.

Isa Seppänen, Vilma Suonio, Saara Jokiaho (Ella), Vilja Ikonen ja Pekka Hiltunen (poliisi).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Huumori on olennainen osa näytelmää ja sitä löytyy koko perheelle. Ihan kaikkia vitsejä lapset eivät välttämättä ymmärrä, mutta aikuiset hyrähtelevät kyllä ilahtuneesti. Kaikki on kuitenkin tehty ehdottoman hyvällä maulla, eikä juonesta jää mitään puuttumaan vaikka jokin vitsi ohi menisikin.

Markus Virtanen (Pate) ja Jouni Salo (turvamies).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Näytelmän nimiroolia eli Ellaa esittää Saara Jokiaho, joka on juuri niin energinen ja aurinkoinen kuin kyseiseen rooliin sopii - tällaisen kaverin varmasti jokainen vanhempi toivoisi lapselleen. Markus Virtanen tekee onnistuneen roolityön Patena, joka toisaalta haluaa olla hieman rehvakas rokkitähti, mutta on oikeasti hyvin kiltti poika. Kaikki Ellan luokan lapset ovat omia persooniaan. Henri Halkola Tuukkana, joka on nero. Asko Vaarala pukarina, jolla on hurmaava ärrävika ja kova into uhota, mutta joka silti on hyvä kaveri. Hegy Tuusvuori fiksuna ja näppäränä Tiinana. Pekka Hiltunen Batman-poika Samppana. Kaikki "lapset" tekevät hyvin energiset roolityöt, iloa ja menoa riittää.

Henri Halkola (Tuukka), Saara Jokiaho (Ella) ja Asko Vaarala (Pukari)
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Toki monta muutakin hulvatonta hahmoa näytelmästä löytyy. Kaikkea en tietenkään halua paljastaa, mutta esimerkiksi Maija Andersson osoittaa jälleen muuntautumiskykynsä hissukkana opettajan vaimona, merimiehenä ja ihastuttavana idoli Elviirana. Hannu Lintukoski on työhönsä puutunut opettaja, mutta muun muassa myös aika messevä managerityyppi. Jouni Salo tekee monta roolia, joista etenkin isännöitsijä on erittäin mieleenpainuva. Näytelmässä käytetään juonen kuljetuksessa myös videoklippejä, joihin on tehty lisää herkullisia hahmoja, kuten uutistenlukija ja asiantuntijoita.

Hannu Lintukoski (opettaja) ja Jouni Salo (isännöitsijä).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Ella ja Paterock -näytelmän visuaalinen ilme on sanalla sanoen värikäs. Tellervo Syrjäkarin suunnittelema puvustus on täynnä lapsenmielistä väri-iloa. Toisaalta aikuisuutta ilmaistaan hienosti vähän hillitymmin sävyin, kuten isännöitsijän ruskea puku tai opettajapariskunnan toisiinsa sointuvat tummat vihreän ja violetin sävyt. Lasten puvustuksesta löytyy paljon sellaisia yksityiskohtia, joita uskon tokaluokkalaisten oikeastikin suosivan. Elviiran ja hänen tanssityttöjensä (joita esittävät Gradian opiskelijat) asuissa ei ole kimallusta säästelty, ja valosiipineen kaikkineen esiintymisasut ovat juuri sopivan överinä.

Maija Andersson (Elviira).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lavastuksen on suunnitellut Suvi Saari ja värikylläisyys on esillä myös siinä. Muutenkin lavastus on toimiva, ja esimerkiksi Paten huone on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia. Jopa lavastuksessa on huumoria, kuten levy-yhtiössä.

Markus Virtanen (Pate), Saara Jokiaho (Ella), Asko Vaarala (Pukari),
Hegy Tuusvuori (Tiina), Pekka Hiltunen (Samppa) ja Henri Halkola (Tuukka).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Kaiken kaikkiaan Ella ja Paterock on hyväntuulinen, hauska, menevä, värikäs, seikkailullinen näytelmä, jossa tapahtuu koko ajan. Ja vaikka välillä kohdataankin haasteita, lopussa käy hyvin. Ensi-iltayleisö tuntui kovasti tykkäävän näkemästään; väliaplodejakin annettiin runsaasti. Esityksen jälkeen aulassa kävi kuhina, kun katsojat pääsivät tapaamaan näyttelijöitä rooleissaan - kaverikuvia otettiin vinhasti.

Ella ja Paterock Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

Ylhäältä alas Saara Jokiaho (Ella), Hannu Lintukoski (opettaja), Henri Halkola (Tuukka),
Pekka Hiltunen (Samppa) ja Markus Virtanen (Pate).
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen


maanantai 11. marraskuuta 2019

Eino Leinon eksät

Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kävi vierailulla monologi Eino Leinon eksät - enemmän ja vähemmän muusina. Monologin esittää Pinja Hahtola, joka on myös sen käsikirjoittaja. Ohjaus on Seppo Honkosen. Huumoripitoinen esitys kertoo runoilija Eino Leinon naisista - naistenmies Leinolla ehti olla lukuisia suhteita elämänsä aikana. Kyseessä on ikään kuin Eino Leinon eksien vertaistukikokoontuminen.

Käsiohjelman kansikuvassa Leinon eksiä.

Ääneen pääsevät Anni Swan, Aino Kallas, L.Onerva, Freya Schoultz, Kalliope, Maila Talvio, Aino Kajanus sekä Hanna Laitinen - suurin osa itsekin merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Jokainen kertoo omasta suhteestaan Leinoon sekä omia näkemyksiään hänestä. Pinja Hahtola vaihtaa roolia lennossa ja tekee ennen kaikkea olemuksellaan, ilmeillään ja äänenkäytöllään karrikoituja hahmoja. Apuna on hieman rekvisiittaa, mutta ennen kaikkea kyse on eläväisestä, muuntuvaisesta näyttelijäntyöstä - naiset on ihastuttavan helppo erottaa toisistaan. Näytelmän loppupuolella ääneen pääsee myös sananmukaisesti nallekarhumainen Leino itse.

Esitys on myös hauska - vitsit toimivat hyvin nykypäivän kontekstissa. Leinon elämän ja tuotannon tunteminen toki korostaa niitä, mutta ei ole varsinaisesti pakollista. Yleisö hyrähteli naurua esityksen aikana ja lopussa annettiin innokkaat aplodit. Poistuessamme katsomosta kuulin takanani olevien juttelevan siitä, miten hyvä esitys tämä oli.