sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Ei hyvästi vaan näkemiin, Jorma Böök

Tänä sunnuntaina on historiallinen, haikea hetki: näyttelijä Jorma Böök esiintyy viimeisen kerran näytelmässä Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä, ja sen jälkeen vietetään Jorman eläkkeellejäämisjuhlia. Jorma on Jyväskylän kaupunginteatterin pitkäaikainen näyttelijä, jonka yli 40-vuotinen ura Jyväskylän kaupunginteatterissa on sisältänyt 131 ensi-iltaa, lukuisia rooleja ja muutaman ohjaustyön. Tänä keväänä Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden teatteriteko -ehdokasraati myönsi Jormalle elämäntyöpalkinnon.

Jorma Böök omana itsenään.
Kuva: Jiri Halttunen

Bloggaajan urani ensimmäisessä isossa haastattelujutussa Ruttu ja Jorma - elämän verran teatteria (linkki aukeaa uuteen ikkunaan) kirjoitin Jormasta, hänen työstään ja pitkästä urastaan näyttelijänä. Haastattelussa Jorma tiivisti näyttelijäntyön hienouden siihen, miten "saa elää monta elämää, olla kaikkea". Näytteleminen on elämisen leikkiä, leikkiä tosissaan.

Mutta eivät nämä onneksi lopulliset hyvästit ole. Sydänmaa-näytelmä peruuntui tältä keväältä suuren näyttämön lavanostinrikon vuoksi, mutta se on tulossa ohjelmistoon keväällä 2020 - ja siinä vierailevana näyttelijänä nähdään Jorma Böök. Siis näkemiin!

Jorma Böök Sydänmaa-näytelmässä isoisänä.
Kuva: Jiri Halttunen

Kiitos ja onnittelut Jormalle hienosta urasta sekä
lukuisista elämyksistä ilosta liikutukseen.
Antoisia eläkepäiviä!


Tämä juttu on kevätkauden viimeinen postaus blogiin. Iso kiitos kaikille, jotka olette olleet jollain lailla mukana - niin teatterin väelle, yleisölle kuin lukijoillekin. Syksyllä jatketaan taas kohti uusia elämyksiä!


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

KevätKekkerit

Jyväskylän kaupunginteatterin kauden viimeisiä tapahtumia oli lauantaina vietetyt KevätKekkerit, jossa taputeltiin kulunut kausi valmiiksi ja kurkittiin hieman myös syksyyn.

Illan juontajahipit Antti Niskanen (vas.) ja Jouni Huhtaniemi (oik.)
Keskellä ohjaaja Anssi Valtonen kertomassa syksyn Elämä on juhla -esityksestä.

Anneli Karppinen ja Brelin väkevä kappale Amsterdam Elämä on juhla -esityksestä.
Jari Puhakka säestää ja Jiri Halttunen kuvaa.

Tämän tilaisuuden tilalla piti alkuperäisen suunnitelman olla Sydänmaan viimeinen näytös. Useamman kerran muistettiin sitä, miten nostinrikko on vaikuttanut koko kevätkauteen, pahimpana tietysti Sydänmaan koko kauden peruuntuminen. Ja vaikutus näkyy lavatekniikan vajavaisuutena niin kauan, kunnes tilanne saadaan korjattua. Kyllä kovasti remonttia toivotaan, kaivataan ja tarvitaan.

Tämä on ryöstö! -näytelmän laulutrio.

Hippien haastateltavina Pekka Hiltunen ja Saara Jokiaho.
Pekka ja Saara esittivät dueton Phantom - Pariisin oopperan kummitus -musikaalista,
ja lisäksi Saara lauloi kesälomalaulun Ella ja Paterock -näytelmästä.

Tarjolla oli monenlaista ohjelmaa, joista osa tosin päällekkäin - niin että valitetavasti kaikkeen mielenkiintoiseen ei edes ehtinyt mukaan. Aluksi kuultiin musiikkia tulevan syyskauden produktioista Phantom - Pariisin oopperan kummitus, Tämä on ryöstö!, Ella ja Paterock sekä Elämä on juhla. Solisteina toimivat tietenkin teatterin näyttelijät, ja heitä pianolla säesti kapellimestari Jari Puhakka.

Tytti Vänskä ihan diivana,
tulevan roolinsa mukaisesti Phantom - Pariisin oopperan kummitus -musikaalista.

Musiikillisen tarjonnan jälkeen vuorossa oli erilaisia aktiviteettejä; teatterin taiteilijoiden mukana pääsi tutustumaan esimerkiksi puvustamiseen, lavastamiseen, ohjaajan työhön tai valosuunnitteluun. Lisäksi tarjolla oli näytelmätekstin treenaamista näyttelijöiden kanssa sekä kulissikierrätyksiä. Valitse näistä nyt sitten kun niin moni kiinnostaisi...!Yleisö sai myös osallistua muuttumisleikkiarvontaan, jonka voittaja pääsi maskeeraaja Suvi Taipaleen ammattitaitoiseen käsittelyyn.

Japo Granlundin luoma valoteos suurella näyttämöllä.

Muuntumisleikkiarvonnan voittaja ihan gorillana.
Vieressä maskeeraaja Suvi Taipale, jonka kätten työtä maskeeraus on.

Itsekin aloitin Hanna Liinojan kanssa repliikkien lukemista, mutta valitettavasti tämä jäi lyhyeksi kun halusin myös kulissikierrokselle, josta seuranani ollut parisuhdemies oli erityisen kiinnostunut. Toki ison osan kierretyistä paikoista olen nähnyt ennenkin, osan useampaankin kertaan, mutta mukana oli myös ennennäkemättömiä paikkoja - pääsimme esimerkiksi näkemään keväällä rikkoutuneen lavanostimen lavamestarin esittelemänä.

Jukka-Pekka Mikkonen ja The Virallinen Opashattu.
Jotkut matkaoppaat käyttävät lippua tms "seuratkaa tätä" -merkkinä, jotkut hattua.

Teatterin puuverstas.

Maalaamo, jossa on runsaasti tilaa koota isojakin lavasteita,
ja josta ne saadaan suoraan lavalle.

Surullisenkuuluisa lavanostin tuettuna paikoilleen.
Tällaisen rikkoutumisen vuoksi keväältä jouduttiin perumaan 24(!!!) esitystä.
Kuvasta ei tosin ollenkaan välity näiden rakenteiden massiivisuus.

Orkesterimonttu suuren näyttämön lavan alla.

Kaikkien näiden aktiviteettien jälkeen vuorossa oli huutokauppa, jossa Hannu Lintukoski toimi meklarina ja kaupan oli teatterin käytöstä poistettua tarpeistoa. Huutaminen alkoi hieman ujosti, mutta pian päästiin vauhtiin ja myyntiartikkeleista käytiin kovaakin kamppailua. Osassa kohteita saattoi vaikuttaa lennokas esittely, kuten Pekka Hiltusen tanssahtelut hattukaupan aikana tai Saara Jokiahon gorillameininki turbaania myytäessä.

Huutokaupattaviin tavaroihin sai toki tutustua ennalta.

Huutokaupassa Hannu Lintukoski meklarina,
Jukkis esittelee Päivänsäteissä nähtyjä kultaisia valokenkiä.

Lopuksi ohjelmassa oli vielä Hair-musikaalin kappaleita yhteislauluna. Jälleen teatterin näyttelijät toimivat "esilaulajina", mutta yleisö pääsi mukaan. Sanat jaettiin kaikille, ja ainakin itse nautin täysin siemauksin osallistumisesta - kauden mittaan kappaleet ovat tulleet tutuiksi myös suomenkielisiltä sanoiltaan ja jo lukioajoista lähtien olen kovasti pitänyt Hairin musiikista muutenkin.

Tapahtuma oli laatuaan ensimmäinen ja ilta meni oikein jouhevasti - väki tuntui viihtyvän hyvin.


keskiviikko 8. toukokuuta 2019

FORK on Tour 2.0

Jyväskylän kaupunginteatterin kevään viimeisessä sunnuntaikonsertissa esiintyi FORK. Nelihenkinen (Anna Asunta, Mia Hafrén, Kasper Ramström ja Jonte Ramsten) a cappella -yhtye laulaa covereita vaikka mistä - ja tekee sen taidolla sekä huumorin höystämänä. Minulle FORK oli uusi tuttavuus, eivätkä he kuulema aiemmin ole Jyväskylässä konsertoineet. Yleisöä oli tuvan täydeltä, joten esitys kyllä kiinnosti.

Kuva: FORKin Facebook-sivu

Kappaleiden tyylit olivat hyvin vaihtelevia, ja niitä kuultiin pääasiassa englanniksi, mutta myös suomeksi ja ruotsiksi. Välispiikit kirvoittivat monet naurut - jututkin kuultiin enimmäkseen englanniksi, kuulema siksi että se kuulostaa paremmalta kuin suomeksi puhuttuna. Laulajat ovat erittäin taitavia, ja tyyli kuin tyyli taittuu hienosti. Bändin viidentenä jäsenenä voidaan kuulema pitää miksaajaa ja kuudentena valomiestä - myös visuaalinen anti olikin hienoa katsottavaa valoineen. Tunnelmat vaihtelivat riehakkaasta herkkään, hauskasta koskettavaan, räiskyvästä intensiiviseen.

Kuva: FORKin Facebook-sivu

Illan settiin kuului muun muassa kasarihitti You're My Heart, You're My Soul jonka aikana solisti Kasper kiipeili katsomoon, Nuori ja kaunis, hilpeyttä herättänyttä Lady Gagaa jossa Jonte heittäytyi pidäkkeettömästi solistina... Disco-medleyssä yleisöä kannustettiin seisomaan ja tanssimaan, Euroviisu-medleyssä kuultiin ainakin Sata salamaa sekä Hengaillaan. Viimeisenä vetona räiskyivät  sekoitelmana Taivas lyö tulta ja Over the hills and far away - miten kahta kappaletta voikin laulaa paitsi vuorotellen, myös päällekkäin niin, että tulos kuulostaa oikeasti hyvältä, ei yhtään sotkuiselta! Omaksi ja seuranani olleen parisuhdemiehen suosikiksi nousi toisen puoliajan avannut Led Zeppelin Immigrant Song. Kyllä tätä kelpasi kuunnella ja katsoa!


* * * * * *

Teatterin kevät on jo hyvin lopuillaan, mutta syyskausi 2019 on jo pitkälti tarjolla. Syksyn sunnuntaikeikatkin on julkaistu, ja liput myynnissä:
  • Jarkko Martikainen 15.9.
  • Topmost 22.9.
  • Love Her Madly 13.10.
  • Samuli Putro: Isä, poika ja pyhät naiset 20.10.
  • Eino Grön 80-vuotisjuhlakonsertti 27.10.
  • Ruuskanen Railio Klubi: Maria Lund – Kuudella kielellä 10.11.
  • Jaakko Laitinen & Väärä raha, Wimme & Rinne 24.11.

Keikat Jyväskylän kaupunginteatterissa (linkki).


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Glamour & Glam goes Hollywood

Eilen Jyväskylän kaupunginteatterilla vietettiin Glamour & Glam goes Hollywood -gaalailtaa. Illan avasi suurella näyttämöllä pidetty konsertti, jossa kapellimestari Jari Puhakka johti Jyväskylän sinfoniaorkesteria ja teatterin näyttelijät toimivat solisteina. Avauksena kuultiin 20th Century Fox Fanfare ja sen perään Star Wars Main Theme - kyllä muuten kuulostivat hyvältä ison bändin livesoitantana! Konsettin ohjelmisto koostui elokuvamusiikista, jota oli valittu hieman vanhemmista elokuvista. Uudempia helmiä ei tässä konsertissa kuultu.

Saara Jokiaho ja Aaro Vuotila solisteina kappaleessa Sinun silmiesi tähden.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen
Kapellimestari Jari Puhakka johtaa sinfoniaorkesteria.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen

Solisteina esiintyivät Ringa Aflatuni, Saara Jokiaho, Pia Mannisenmäki, Tytti Vänskä, Pekka Hiltunen, Aaro Vuotila, Henri Halkola ja Jouni Salo. Konsertin juonsivat Hanna Liinoja ja Eino Heiskanen. Alkukappaleiden lisäksi instrumentaalina kuultiin Theme From Schindler's List, jossa ykkösviulua soitti Harri Forstén.

Viulisti Harri Forstén.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen

Tanssija Sara Elgland ja akrobaatti Visa Niemelä esittivät tanssikoreografian kappaleeseen Far From Over saaden hyvin innokkaat aplodit.

Tanssija Sara Elgland ja akrobaatti Visa Niemelä tanssimassa.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen

Omiksi suosikikseni nousivat Aaron ja Saaran duetto Sinun silmiesi tähden, Pekka Hiltusen eläväinen esiintyminen kappaleessa It Had Better Be Tonight sekä kaikkien solistien yhdessä esittämä West Side Story Medley.

Henri Halkola revittelee solistina.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen

Konserttitilaisuudessa jaettiin myös Jyväskylän kaupunginteatterin Vuoden Teatteriteko -palkinto. Tänä vuonna palkinnon sai näyttelijä Jouni Salo rooleistaan June Partridge näytelmässä Päivänsäteet sekä Panu, isä, isoisä ja kirjastovirkailija näytelmässä Supernaiivi. Lisäksi raati oli halunnut jakaa elämäntyöpalkinnon, jonka sai keväällä eläköityvä Jorma Böök.

Jyväskylän kaupunginteatterin Vuoden Teatteriteko 2019 -voittaja Jouni Salo (toinen vasemmalta).
Lisäksi raadin edustajat Hille Aulio ja Seppo Salmi
sekä oikealla juontajat Hanna Liinoja ja Eino Heiskanen.
Jorma Böök (toinen vasemmalta) palkittiin elämäntyöstä.
Konsertin esiintyjäkaartin loppukiitokset.

Suuren näyttämön konsertin jälkeen siirryimme yleisölämpiöön. Aluksi oli aikaa hengähtää ja kahvitella. Samaan pöytään kanssamme (seuranani gaalassa oli parisuhdemies) osui ikääntyneempi pariskunta. He molemmat olivat erittäin otettuja konserttiosuudesta, ja rouva sanoi ettei ole osannut aavistaakaan että teatterilta löytyy näin upeita solisteja; "en ole vielä ollenkaan toipunut kokemastani!"

Aaro Vuotila, Saara Jokiaho ja Älä koskaan ikinä.
Bändissä Jari Puhakka (kosketinsoittimet), Johannes Lintunen (kitara), Jani Lappalainen (basso),
Hannu Leppänen (rummut) ja Onni Tulla (percussion ja tenorisaksofoni).
Gaalakansa pistää jalalla koreasti!
Solistivuorossa Piia Mannisenmäki kappaleella Kun Chicago kuoli.
Kolme kovaa eli Eino Heiskanen, Henri Halkola ja Hannu Lintukoski.
Täysi meno päällä kappaleessa Levottomat jalat.

Lämpiössä tarjolla oli livemusiikkia ja tanssimahdollisuus. Jari Puhakka johti bändiä ja teatterin näyttelijät lauloivat solisteina, välillä kahden ja kolmen hengen porukoissakin. Meno oli alusta asti riemukasta ja ihmiset lähtivät innolla tanssimaan.

Tytti Vänskä ja I Have Nothing.

Tytti Vänskä, Pekka Hiltunen ja Saara Jokiaho näyttävät siltä mitä laulavat;
kappaleena Happy.

Iltaan kuului Keski-Suomen Tanssin Keskuksen Noora Kolasen vetämä tanssitunti, johon väkeä liittyikin reippaasti. Alakerrassa pienellä näyttämöllä oli disco, jossa levyjä soitti DJ Joniveli.

Pienen näyttämön diskohämyä.
Hannu Rantala ja Smile.
Saksofonissa Onni Tulla.

Kaiken kaikkiaan illasta jäi oikein hyvä mieli. Tapahtuma oli jälleen monipuolinen ja sujuvasti järjestetty. Ilmapiiri oli iloinen, juhlavakin, mutta myös hyvin rento.

Tunnelmallista valoa.
Illan kattausta.


sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Päivän viimeiset säteet

Reilu viikko sitten koitti Päivänsäteiden viimeinen esitys. Olen nähnyt näytelmän ensi-illassa, ja oli mielenkiintoista mennä katsomaan miten se on kenties muuttunut - ja toki muutenkin mielelläni näin sen uudelleen. Päällisin puolin esitys on toki sama - lukuunottamatta sitä, että myös Päivänsäteitä piti muokata lavanostinrikon takia. Päivänsäteissä nostinten vaikutus - ja sikäli muokkaus - on tosin paljon pienempi kuin esimerkiksi Hairissa.

Paljon selvemmin huomasin sen, että lukuisat esityskerrat ovat hioneet kokonaisuutta vielä entistä jäntevämmäksi. Aivan erityinen huomio minulle oli se, että tällä kertaa Päivänsäteet tuntui vielä koskettavammalta kuin ensi-illassa. Miten tylsyyteen jo tyytyneet vanhukset tarttuvat toimeen, löytävät oman arvonsa ja uskovat kriisistä selviytymiseen - sekä parempaan huomiseen, jonka takia kannattaa selvitä. Miten toveruus ja sisaruus yli ikärajojen nousee ja kantaa. Ja jälleen aivan ihana helmi oli St. Michaelin (Anneli Karppinen) liikuttava monologi siitä, miten elämässä on ollut aikaa tehdä kaikenlaista, joten nykyään ei haittaa vain istuskella. Niin ilot ja ylpeydenaiheet kuin surut ja huoletkin ovat unohtuneet. Elämä koostuu kuin konsanaan pienistä palapelin palasista, joita yrittää pitää kasassa. Toisaalta myös vitsit toimivat edelleen ja tuntuivat uppoavan yleisöön. Näyttelijät olivat rooleissaan mainioita. Väliajalla samaan kahvipöytään sattuivat keski-ikäinen nainen ja hänen äitinsä; etenkin äiti kehui näytelmää huikeaksi.

Päivänsäteiden viimeiset loppukiitokset.
Kiitos myös työryhmälle.

Päivänsäteissä avustavaa työntekijää Hope Dailya näytellyt Hegy Tuusvuori kommentoi viimeisen näytöksen tunnelmia Facebookissa erittäin osuvasti (lainaus luonnollisesti Hegyn luvalla).
"Eilen oli Jyväskylän ekan vika. Siis Päivänsäteet taputeltiin esitysten taivaisiin. Päivänsäteet loppuivat sanoihin: 'Nyt sä oot turvassa. Ja nyt sitä mennään.' Istuin lautalla, talossa jo pitkää uraa tehneiden, upeiden näyttelijöiden keskellä ja mietin, että tässä on symboliikkaa kerrakseen."


keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Tapiola Big Band feat. Mari Palo - Diiva Svengaa!

Tämänkertaisessa sunnuntaikonsertissa otsikolla Diiva svengaa esiintyi Tapiola Big Band, kapellimestarinaan Esko Heikkinen ja solistinaan Mari Palo. Teemana oli lavamusiikki "jazz-silmälasien läpi sovitettuna" kuten Heikkinen asian ilmaisi. Enimmäkseen oopperaa, hieman operettia ja musikaalimusiikkia. Osa kappaleista solistin laulamana, osa instrumentaaleina. Konsertin alussa kapellimestari Heikkinen sanoi, että sovitusten tekeminen on ollut mielenkiintoista mutta välillä on myös hirvittänyt sikäli, että monet teokset ovat niin täydellisiä että uskaltaako niihin koskeakaan.

Kuva: Eveliina Mustonen

Konsertti alkoi Mozartin säveltämän Figaron häät -oopperan alkusoitolla. Alusta asti kävi ilmi, että hyvin on jazz saatu mukaan. Monet soittajat ja kaikki soitinryhmät pääsivät mukavasti esiin sooloissa konsertin mittaan. Kappaleiden välissä kapellimestari Heikkinen ja solisti Palo juttelivat leppoisia välispiikkejä - he esittelivät kappaleita ja kertoilivat mistä niissä lauletaan. Heikkinen myös esitteli sooloa soittaneet muusikot. Taitavuuden lisäksi konsertissa oli humoristisen leppoisa ilmapiiri. Musiikissa tämä tuli ilmi ennen kaikkea Rossinin sävellyksessä Duetto Buffo di Due Gatti, joka on siis kahden kissan duetto; Mari Palo lauloi naukumisosuutensa ja kapellimestari Heikkinen naukui trumpetilla. Tapiola Big Bandin sointi oli muhkeaa, ote menevä ja taimaus tarkkaa työtä. Mari Palo sädehti solistina ilolla ja taidolla.

Illan kattaus.
(Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.)

Omiksi suosikeiksi nousivat ensimmäisen puoliajan kaksi viimeistä kappaletta eli instrumentaalina soitettu Bizetin säveltämä Habanera oopperasta Carmen sekä Yön kuningattaren aaria - jossa Palo lauloi solistina - Mozartin oopperasta Taikahuilu. Aariasta Mari Palo sanoi "saa laulaa mukana, kyllä kaikki tämän tuntevat!" Kyyyyllähän etenkin sen tietyn kohdan olisi tuntenut, mutta kykeneminen on vähän eri asia...!

Encorena oli yllättäen Rauli Badding Somerjoen tunnelmallinen kappale Valot. Yleisö kiitti innokkaasti joka kappaleesta, samoin kuin sooloista kappaleiden aikana. Lopussa aploodeerasimme seisten.

* * * * * *

Seuraava musiikillinen anti Jyväskylän kaupunginteatterissa on Glamour&Glam -tapahtuma lauantaina 27.huhtikuuta; tarjolla on hieno kattaus viihdemusiikkia niin suurella näyttämöllä, lämpiössä kuin pienelläkin näyttämöllä. Itse olen käynyt aikaisemmissakin Glamour&Glam -tapahtumissa (linkki juttuihin), ja pitänyt niistä kovasti!
Glamour & Glam teatterin sivuilla (linkki).

Kevään 2019 viimeinen sunnuntaikonsertti on 5.5. klo 18 esiintyvä FORK on Tour 2.0 (linkki)

Sunnuntaikonsertit jatkuvat myös syksyllä 2019 - lisätietoja tulossa ennen kesää!


torstai 11. huhtikuuta 2019

Tämä on läpäri!

Tämä on ryöstö! -näytelmän kevään harjoituskausi päättyi läpimenoharjoitukseen, jota minulla oli todellinen ilo olla seuraamassa. Ennen harjoituksen alkua katsomoon saapuu väkeä; ei ulkopuolista yleisöä, vaan sen sijaan työryhmään kuuluvaa porukkaa ja hieman myös teatterin muuta henkilökuntaa, näyttelijöitä ja hallinnon työntekijöitä. Paikalla on hommissaan myös valokuvaaja Jiri Halttunen. Puhe sorisee lavalla ja katsomassa. Etenkin lavan seutuvilla tunnelma on selvästi innokkaan jännittynyt. Laulajat ja kapellimestari Jari Puhakka kertaavat jotain sävelmänpätkää.

Kuva: Jiri Halttunen

Lavalta kuuluu satunnainen keskustelunpätkä.
"Haluutsä lyödä mua kerran?"
"No tottakai!" (päts)
"Kovempaa!" Päts.
"Vielä kovempaa!" PÄTS!
PÄTS!PÄTS! PÄTS!
Jari kertaa kappaletta miesnäyttelijän kanssa samaan aikaan kun lavalla käydään pienimuotoiset pampputurnajaiset. Ohjaaja Snoopi Siren pitää pienen aloituspuheen työryhmälle. Kyseessä on tosiaan kevään viimeinen harkka, ja koko porukka voi olla ylpeä siitä, että jo tässä vaiheessa päästään vetämään läpimeno. Aivan kaikki lavasteet ja tarvikkeet eivät vielä ole täysin valmiina, mutta kuitenkin riittävästi läpäriin. Snoopi antaa myös turvaohjeita - jos jokin ei tunnu täysin turvalliselta, kannattaa keskeyttää. Ja niin sitä mennään.

Kuva: Jiri Halttunen

Keskeneräistä esitystä vältän kommentoimasta liikaa, mutta sen voin ainakin sanoa että nauroin ääneen vähän päästä - kuten moni muukin katsomossa. Välillä istun varmaankin suu puoliavoinna aikamoisella "Mmtäh?!"-ilmeellä, kunnes taas räkätän. Lavalla pokka pitää - enimmäkseen. On mielenkiintoista nähdä nyt kokonaisuuden osana kohtaus, jonka harjoittelemista olin viimeksi katsomassa (linkki juttuun). Osin se on pysynyt sellaisena mihin tuolloin päädyttiin, osin sitä on muutettukin. Heittäytyvän, säästelemättömän näyttelemisen ja polveilevan tarinan ohessa aivan erityisesti kiinnitän huomiota omintakeisen upeisiin valoihin ja lavasteiden toiminnallisuuteen. Tapahtumien tempo on huima ja vaatii hyvin tarkkaa taimausta.

Kuva: Jiri Halttunen

Harjoituksen lopuksi Jiri ottaa ryhmäkuvia. Snoopi kiittelee työryhmää kevään harjoituskaudesta ja kehuu hyvästä työstä. Syyskuussa sitten jatketaan kohti lokakuun ensi-iltaa. Harjoituksen jälkeen minullakin on suorastaan riehakas olo. Odotan kovasti, että pääsen näkemään tämän teoksen aivan valmiina!

Kuva: Jiri Halttunen

Tämä on ryöstö! -näytelmän ensi-ilta lauantaina 5. lokakuuta Jyväskylän kaupungin suurella näyttämöllä. Syyskauden liput ovat jo myynnissä!


Tämä on ryöstö! teatterin sivuilla (linkki).

Kuva: Jiri Halttunen


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Mika Nuojua: Kahdeksan kärjessä - Elämäni levyt

Lauantai-illan ilona oli Mika Nuojuan monologivierailu Kahdeksan kärjessä - Elämäni levyt. Esitys koostuu musiikista ja tarinoista, joista osa on näytelmällisempiä, osa enemmän stand-upia - ja jotkut muuten kerronnallisia. Kehyskertomuksessa mies poikkeaa kellariin stereoidensa ääreen kesken sukujuhlien. Tarinat eivät liity toisiinsa, mikä toisaalta antaa enemmän liikkumavaraa, toisaalta tekee kokonaisuudesta jotenkin hajanaisen. Näytelmän käsikirjoitus ja ohjaus on Markku Pölösen käsialaa. En tiedä, milloin tämä monologi on kirjoitettu, mutta ainakin jonkun tarinanpätkistä muistelen kuulleeni jo kauan sitten.

Kuva: Markku Pölönen

Monologin lavastuksen on suunnitellut Hantte Oivo. Lavastus oli selkeä kuva kellarihuoneesta, jonne on kerääntynyt muualta poistettuja huonekaluja - ja päähenkilön stereot. Alussa hahmon puhuessa hifisteistä ja laitteistoista meitä parisuhdemiehen kanssa naurattaa keskenämme - mieshän on intohimoinen musiikinharrastaja, ja high-end kiinnostaa kovin. Valo- ja äänisuunnittelun on tehnyt Jarkko Säkkinen. Valot tukevat esitystä tunnelmineen, ja niitä käytetään kekseliäästi, esimerkiksi "saarnastuolissa". Erityisen tärkeässä roolissa on ääniraita, kun näytelmässä nimeä myöten ovat mukana levyt. Välillä kerrotaan musiikista, välillä musiikki sävyttää kerrontaa, välillä näyttelijä kuvittaa musiikkia.

Kuva: Markku Pölönen

Liki vieressäni toisen rivin keskellä sattui istumaan kaupungiteatterin näyttelijä Jorma Böök, jolle Nuojua osoitti muutaman heiton. Väliajalla kysynkin Jormalta heidän suhteestaan ja Jorma kertoi, että he olivat näytelleet yhdessä JKT:n näytelmässä Reviisori, jossa Nuojua oli vierailijana.

Kuva: Markku Pölönen

Nuojua eläytyy lukuisiin rooleihinsa koko olemuksellaan ja äänellään. Komedialliset tarinat tuntuivat uppoavan hyvin yleisöön, ja nauroin minäkin toki ääneen useamman kerran. Itse kuitenkin koin parhaina vakavammat tarinat, joissa ilmeet ja äänenkäyttö olivat maltillisempia ja tarinat itsessään koskettavimpia. Nuojua vaihtaa roolia elastisesti - hyvä esimerkki tästä on kohtaus tanssilavalla, jossa erilaiset kävijät astuvat esiin ja poistuvat peräperää. Myös seuranani ollut parisuhdemies tykkäsi esityksestä, ja ihasteli esimerkiksi brutaaliksi äityvää saarnaa pitänyttä pappia.