perjantai 20. syyskuuta 2019

Liljat

"Liljat on nykysirkusteos muutoksen ja menetyksen teemoista" - kertoo Jyväskylän kaupunginteatterin sivu.

Saana Peura.
Kuva: Heikki Järvinen

Alakulo.
Epätoivo.
Esiin hiipuvat ja jälleen katoavat kuvat.
Fyysinen tasapaino.
Hengästyneisyys.
Henkinen epätasapaino.
Henkinen tasapaino.
Hymy.
Hypyt nuoralla.
Hyväksyminen.
Illuusio painottomuudesta.
Ilo.
Innostus.
Järkkyminen.
Järkkymättömyys.
Kiekkopuhelin, vihreä, kuten lapsena kotona.
Kolmikon jalkojen tarkka limittyminen toisiinsa nuoralla.
Kosketus.
Kukan terälehdet.
Kävely nuoralla.
Lannistuminen.
Lattialta nuoralle nouseva liike.
Lava täynnä kukkia.
Lempeys.
Liukuminen nuoralla.
Luopumisen tuska.
Läheisten apu.
Odotus.
Onnellisuus.
Onnistuminen.
Rakenteissa jyrisevä basso.
Rakkaus luonnon kauneuteen.
Rauhoittava musiikki.
Suru.
Syvä huokaus.
Takertuminen.
Tavoitteen saavuttaminen.
Toistuva liike lattialla.
Toivo.
Toivottomuus.
Tumma tausta.
Tyhjä lava.
Uhkaava musiikki.
Uusi alku.
Vaaleat taulut.
Vaikuttava liike.
Varma liike.
Yllätys.
Ystävien tuki.

Edessä Heidi Miikki ja Saana Peura.
Kuva: Heikki Järvinen

Ohjaaja/esiintyjä Reija Tapaninen.
Nuorallatanssijat Netta Lepistö, Saana Peura ja Heidi Miikki.
Säveltäjä/muusikko Joonas Pehrsson.
Valosuunnittelija Kauri Klemelä.

Kuva: Heikki Järvinen

Jyvväskylän kaupunginteatterissa esityksiä on jäljellä vielä kaksi: heti huomenna lauantaina 21.9. klo 13 sekä ensi viikon perjantaina 27.9. klo 19.
Liljat Jyväskylän kaupunginteatterin sivulla (linkki).

Kuva: Heikki Järvinen


torstai 5. syyskuuta 2019

Phantom - Pariisin oopperan kummitus

Jyväskylän kaupunginteatterin alkavan kauden musikaali Phantom - Pariisin oopperan kummitus saa ensi-iltansa lauantaina 7. syyskuuta. Kävin katsomassa henkilökuntaennakon (tiistaina 3.9.) sekä 1. ennakon (torstaina 5.9.). Nämä molemmat ovat varsinaisesti vielä harjoituksia, mutta teatterin luvalla kirjoitan niistä jo ennen ensi-iltaa.

Erik (Riku Pelo) ja Gérard Carriére (Jouni Salo).
Kuva: Jiri Halttunen

Phantom - Pariisin oopperan kummitus perustuu Gaston Lerouxin romaaniin. Sen on kirjoittanut Arthur Kopit (suomennos Marika Hakola) ja säveltänyt Maury Yeston. Jyväskylän kaupunginteatteriin musikaalin on ohjannut Maiju Sallas, produktion koreografi on Jouni Prittinen ja kapellimestari Jari Puhakka.

Erik (Riku Pelo) ja Christine (Saara Jokiaho).
Kuva: Jiri Halttunen

Sallaksen ohjauksessa henkilöhahmot ovat osin tarinaan sopivan teatraalisia, osin hyvinkin inhimillisiä. Riku Pelo Erikinä - eli oopperan kummituksena - on vaikuttava sekä olemukseltaan että ääneltään. Hän tuo hienosti esiin kummituksen tuskan, kaipuun, rujouden - ja koskettavan herkkyyden. Naispääosassa Christinen roolissa vuorottelevat eri esityksissä Saara Jokiaho ja Johanna Isokoski. (Näistä kahdesta esityksestä Saara oli vuorossa 3.9. ja Johanna 5.9.) Kummankin rautainen osaaminen pääsee roolissa oikeuksiinsa. Oli mielenkiintoista nähdä kummankin suoritus vain parin päivän erolla, kun kumpikin tekee samasta roolista omannäköisensä. Kumpikin tuo omalla tavallaan esiin Christinen herkkyyden, viattomuuden, vahvuuden sekä ihmissuhteiden aiheuttamat ristiriitaiset tunteet. Musikaalissa on monia hienoja hahmoja ja suorituksia, mutta aivan erityisesti täytyy vielä mainita Tytti Vänskän esittämä Carlotta, loistavan komediallinen hahmo joka suorastaan varastaa show'n ja jota Tytti esittää taidolla, täysillä heittäytyen. Musikaalin ensemble on suuri ja joukkokohtaukset näyttäviä.

Kuvassa oikealla Christine (Johanna Isokoski) ja vasemmalla Carlotta (Tytti Vänskä).
Kuva: Jiri Halttunen

Yestonin säveltämä musiikki on erottamaton osa esitystä. Se kuvastaa sekä voimakkaita mielenliikkeitä että hauraita tunnelmia ja sopii niin yksityisiin hetkiin kuin ison väkijoukon tapahtumiin. Välillä musiikki on Pariisin oopperan musiikkia, välillä ihmisten ajatusten sointia. Musiikki on monipuolista; on sävyjä operetista, on musikaalien kulta-ajan vivahteita, on iloa ja uhkaavuutta. Jari Puhakan johtama orkesteri soi komeasti.

Erik (Riku Pelo) ja Christine (Johanna Isokoski).
Kuva: Jiri Halttunen

Jouni Prittisen suunnittelema koreografia on monipuolinen ja elää musiikin mukana. Useinkaan kyse ei ole niinkään tanssinumeroista kuin kokonaisvaltaisemmasta liikkeestä. Koreografiassa on myös hauskoja vivahteita, kuten viittaukset jotka tuovat mieleeni Laulavat sadepisarat.

Keskellä Christine (Saara Jokiaho).
Kuva: Jiri Halttunen

Musikaalin puvustuksen on suunnitellut Tuovi Räisänen, ja se on erittäin onnistunut, todella hienoa työtä! Mukana on niin paljon oivalluksia ja yksityiskohtia, ettei niitä yhdellä eikä kahdellakaan katsomalla ehdi kaikkia nähdä. Aivan erityisesti mieleeni jäivät erilaiset oopperapuvut ja -peruukit. Puvuilla korostetaan roolihahmojen piirteitä ja toisaalta leikitellään valloittavasti. Pukuja on valtava määrä ja osa niistä nähdään vain pienen hetkisen. Roolihahmojen olemukseen kuuluvat olennaisesti myös Suvi Taipaleen ja Anniina Saaren suunnittelemat kampaukset ja maskeeraus.

Kuva: Jiri Halttunen

Muuntuvan ja toimivan lavastuksen on suunnitellut Annukka Pykäläinen. Suurta näyttämöä käytetään välillä vain pieneltä osin, välillä koko tilavuudeltaan. Isot kohtaukset ovat näyttäviä, kuten yhtenä helmenä Erikin ja Christinen saapuminen katakombeihin.

Alain Cholet (Henri Halkola), tarkastaja Ledoux (Markus Virtanen) ja Carlotta (Tytti Vänskä).
Kuva: Jiri Halttunen

Japo Granlundin suunnittelemat valot ja toisaalta valojen väliin kätkeytyvä pimeys ovat erittäin olennainen osa esitystä. Valot pehmenevät, räikyvät, värittävät kohtauksia ja mielenmaisemia. Visuaalista kokonaisuutta täydentävät Tuukka Toijanniemen suunnittelemat projisoinnit.

Kreivi Philippe de Chandon (Pekka Hiltunen) ja Jean-Claude, näyttämömestari (Hannu Lintukoski).
Kuva: Jiri Halttunen

Etenkin musikaalin ensimmäinen puoliaika on monin kohdin hyvinkin komediallinen, loistavana esimerkkinä näyttävästä huumorista kohtaus jossa harjoitellaan Aida-oopperaa - tämä on monen taitavasti toteutetun osatekijän summa. Toisella puoliajalla sävy tummuu ja tapahtumat tiivistyvät loppua kohti. Ratkaisevilla hetkillä minäkin sykerryin penkilläni myötäeläessäni. Phantom - Pariisin oopperan kummitus on komeaa katsottavaa ja kuultavaa. Siinä on samassa esityksessä niin komediaa, draamaa kuin upeaa musiikkiakin, kaikki taidolla tehtynä.

Fleure (Hegy Tuusvuori) ja Flora (Piia Mannisenmäki).
Kuva: Jiri Halttunen

Phantom - Pariisin oopperan kummitus teatterin sivuilla (linkki). Sivulta löytyy myös lista siitä, miten Saara Jokiaho ja Johanna Isokoski vuorottelevat Christinen roolissa.


maanantai 26. elokuuta 2019

Kausi käyntiin kera kummituksen

Syksy tekee tuloaan, teatterin harjoituskausi on käynnistynyt - ja nyt käynnistyy blogikausi. Pääsin katsomaan Phantomin musiikkipitoista harjoitusta.

Nyt harkkoihin on tullut myös bändi mukaan. Orkesterimontusta raikuu patarummun, muiden lyömäsoittimien, puhaltimien, jousisoittimien ja muiden soittimien ääniä - soittajat treenailevat stemmojaan ennen harjoituksen alkua.

Ensimmäisenä tapaan ohjaaja Maiju Sallaksen. Hän kertoo että harjoitukset ovat sujuneet hyvin; Jyväskylässä on lämmin, hieno yhteishenki. Työryhmä on sekä innokas että kurinalainen, joten on ollut ihana tehdä näinkin isoa produktiota.

Harjoituksen alussa käydään läpi kummituksen ja Christinen sooloja. Kummituksen roolin tekee vierailija Riku Pelo. Christinen rooli on kaksoismiehitetty; siinä esiintyvät vierailija Johanna Isokoski sekä Saara Jokiaho. Ensimmäisenä on vuorossa Christinen soolokappale, jossa käsitellään lämpimiä tunteita tuntematonta miestä kohtaan. Saara ja Johanna laulavat sen kumpikin vuorollaan; kummankin äänet soivat kauniisti. Sitten seuraa pari kummituksen sooloa. Rikun ääni soi komeasti, kappaleen mukaan vahvana tai herkkänä. Bändi kuulostaa hyvältä. Välillä hiotaan muutamia yksityiskohtia bändin ja laulajan yhteistyössä; kapellimestari Jari Puhakka ohjaa bändiä ja neuvottelee laulajan kanssa.

Kuva harjoituksista: Jiri Halttunen

Sitten on vuorossa Rikun ja Jouni Salon yhteiskappale, johon kuuluu myös repliikkejä. Kohtauksessa on henkilöiden keskinäistä lämpöä ja myös huumoria. Seuraavassa harjoiteltavassa kohtauksessa Jouni Salon monologi käy dialogia musiikin ja tanssin kanssa. Nyt lavalla on ensimmäistä kertaa koko porukka - joukko on iso ja soi hienosti! Vielä ennen taukoa tehdään pari kertaa loppukohtausta läpi.

Produktion koreografi on Jouni Prittinen - hänen kanssaan tutustuimme jo Kun isoisä Suomeen hiihti -musiikkinäytelmän harjoitusten aikoihin, hänen ollessaan siinäkin koreografina. Produktiossa on mukana myös monia uusia kasvoja, joista ainakin pari muistan kevättalven aukkareista (linkki juttuun) - jo silloin Dora Seitovirta ja Alma-Ruut Karjalainen erottuivat edukseen.

Kuva harjoituksista: Jiri Halttunen

Tauon aikana koreografi Jouni selittää kapellimestari Jarille seuraavaan kohtaukseen kuuluvaa akrobaattista toimintaa. Jutellessani pukusuunnittelija Tuovi Räisänen kanssa hän kertoo, että pukuja on ollut kiehtovaa tehdä, kun esitys on niin monisyinen. Ideakuvia hän on hakenut 1900-luvun alusta 1920-luvulle saakka, ja niitä kertyi satoja. Tuovi tuumaa myös, että "siihen aikaan teatteripuvut ovat olleet aika hurjia". Tässä harjoituksessa puvut ovat vasta "testivaiheessa" ja osa näyttelijöistä on omissa vaatteissaan.

Tauon jälkeen tehdään kohtauksia musikaalin toisen puoliajan alusta lähtien. Johanna ja Saara vuorottelevat Christinen roolissa, joten monet kohtauksista tehdään kahteen kertaan. Kun Jouni ja Maiju antavat kommenttejaan, molemmat naiset ovat kuulolla. Tarinaan on helppo upota kesken draaman kaarenkin. Olen nähnyt Andrew Lloyd Webberin kirjoittaman ja säveltämän version, mutta tässä Arthur Kopitin kirjoittamassa ja Maury Yestonin säveltämässä teoksessa tarina on jossain määrin erilainen, vaikka molemmat perustuvat samaan Gaston Lerouxin romaaniin.

Tässä harjoituksessa ensi-iltaan on reilut kolme viikkoa. (Kuvat myöhemmästä harjoituksesta.) Asioita on vielä kesken, mutta on tästä tulossa huima teos.

Phantom - Pariisin oopperan kummitus -musikaalin ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 7. syyskuuta 2019.
Phantom - Pariisin oopperan kummitus teatterin sivuilla (linkki).


sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Ei hyvästi vaan näkemiin, Jorma Böök

Tänä sunnuntaina on historiallinen, haikea hetki: näyttelijä Jorma Böök esiintyy viimeisen kerran näytelmässä Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä, ja sen jälkeen vietetään Jorman eläkkeellejäämisjuhlia. Jorma on Jyväskylän kaupunginteatterin pitkäaikainen näyttelijä, jonka yli 40-vuotinen ura Jyväskylän kaupunginteatterissa on sisältänyt 131 ensi-iltaa, lukuisia rooleja ja muutaman ohjaustyön. Tänä keväänä Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden teatteriteko -ehdokasraati myönsi Jormalle elämäntyöpalkinnon.

Jorma Böök omana itsenään.
Kuva: Jiri Halttunen

Bloggaajan urani ensimmäisessä isossa haastattelujutussa Ruttu ja Jorma - elämän verran teatteria (linkki aukeaa uuteen ikkunaan) kirjoitin Jormasta, hänen työstään ja pitkästä urastaan näyttelijänä. Haastattelussa Jorma tiivisti näyttelijäntyön hienouden siihen, miten "saa elää monta elämää, olla kaikkea". Näytteleminen on elämisen leikkiä, leikkiä tosissaan.

Mutta eivät nämä onneksi lopulliset hyvästit ole. Sydänmaa-näytelmä peruuntui tältä keväältä suuren näyttämön lavanostinrikon vuoksi, mutta se on tulossa ohjelmistoon keväällä 2020 - ja siinä vierailevana näyttelijänä nähdään Jorma Böök. Siis näkemiin!

Jorma Böök Sydänmaa-näytelmässä isoisänä.
Kuva: Jiri Halttunen

Kiitos ja onnittelut Jormalle hienosta urasta sekä
lukuisista elämyksistä ilosta liikutukseen.
Antoisia eläkepäiviä!


Tämä juttu on kevätkauden viimeinen postaus blogiin. Iso kiitos kaikille, jotka olette olleet jollain lailla mukana - niin teatterin väelle, yleisölle kuin lukijoillekin. Syksyllä jatketaan taas kohti uusia elämyksiä!


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

KevätKekkerit

Jyväskylän kaupunginteatterin kauden viimeisiä tapahtumia oli lauantaina vietetyt KevätKekkerit, jossa taputeltiin kulunut kausi valmiiksi ja kurkittiin hieman myös syksyyn.

Illan juontajahipit Antti Niskanen (vas.) ja Jouni Huhtaniemi (oik.)
Keskellä ohjaaja Anssi Valtonen kertomassa syksyn Elämä on juhla -esityksestä.

Anneli Karppinen ja Brelin väkevä kappale Amsterdam Elämä on juhla -esityksestä.
Jari Puhakka säestää ja Jiri Halttunen kuvaa.

Tämän tilaisuuden tilalla piti alkuperäisen suunnitelman olla Sydänmaan viimeinen näytös. Useamman kerran muistettiin sitä, miten nostinrikko on vaikuttanut koko kevätkauteen, pahimpana tietysti Sydänmaan koko kauden peruuntuminen. Ja vaikutus näkyy lavatekniikan vajavaisuutena niin kauan, kunnes tilanne saadaan korjattua. Kyllä kovasti remonttia toivotaan, kaivataan ja tarvitaan.

Tämä on ryöstö! -näytelmän laulutrio.

Hippien haastateltavina Pekka Hiltunen ja Saara Jokiaho.
Pekka ja Saara esittivät dueton Phantom - Pariisin oopperan kummitus -musikaalista,
ja lisäksi Saara lauloi kesälomalaulun Ella ja Paterock -näytelmästä.

Tarjolla oli monenlaista ohjelmaa, joista osa tosin päällekkäin - niin että valitetavasti kaikkeen mielenkiintoiseen ei edes ehtinyt mukaan. Aluksi kuultiin musiikkia tulevan syyskauden produktioista Phantom - Pariisin oopperan kummitus, Tämä on ryöstö!, Ella ja Paterock sekä Elämä on juhla. Solisteina toimivat tietenkin teatterin näyttelijät, ja heitä pianolla säesti kapellimestari Jari Puhakka.

Tytti Vänskä ihan diivana,
tulevan roolinsa mukaisesti Phantom - Pariisin oopperan kummitus -musikaalista.

Musiikillisen tarjonnan jälkeen vuorossa oli erilaisia aktiviteettejä; teatterin taiteilijoiden mukana pääsi tutustumaan esimerkiksi puvustamiseen, lavastamiseen, ohjaajan työhön tai valosuunnitteluun. Lisäksi tarjolla oli näytelmätekstin treenaamista näyttelijöiden kanssa sekä kulissikierrätyksiä. Valitse näistä nyt sitten kun niin moni kiinnostaisi...!Yleisö sai myös osallistua muuttumisleikkiarvontaan, jonka voittaja pääsi maskeeraaja Suvi Taipaleen ammattitaitoiseen käsittelyyn.

Japo Granlundin luoma valoteos suurella näyttämöllä.

Muuntumisleikkiarvonnan voittaja ihan gorillana.
Vieressä maskeeraaja Suvi Taipale, jonka kätten työtä maskeeraus on.

Itsekin aloitin Hanna Liinojan kanssa repliikkien lukemista, mutta valitettavasti tämä jäi lyhyeksi kun halusin myös kulissikierrokselle, josta seuranani ollut parisuhdemies oli erityisen kiinnostunut. Toki ison osan kierretyistä paikoista olen nähnyt ennenkin, osan useampaankin kertaan, mutta mukana oli myös ennennäkemättömiä paikkoja - pääsimme esimerkiksi näkemään keväällä rikkoutuneen lavanostimen lavamestarin esittelemänä.

Jukka-Pekka Mikkonen ja The Virallinen Opashattu.
Jotkut matkaoppaat käyttävät lippua tms "seuratkaa tätä" -merkkinä, jotkut hattua.

Teatterin puuverstas.

Maalaamo, jossa on runsaasti tilaa koota isojakin lavasteita,
ja josta ne saadaan suoraan lavalle.

Surullisenkuuluisa lavanostin tuettuna paikoilleen.
Tällaisen rikkoutumisen vuoksi keväältä jouduttiin perumaan 24(!!!) esitystä.
Kuvasta ei tosin ollenkaan välity näiden rakenteiden massiivisuus.

Orkesterimonttu suuren näyttämön lavan alla.

Kaikkien näiden aktiviteettien jälkeen vuorossa oli huutokauppa, jossa Hannu Lintukoski toimi meklarina ja kaupan oli teatterin käytöstä poistettua tarpeistoa. Huutaminen alkoi hieman ujosti, mutta pian päästiin vauhtiin ja myyntiartikkeleista käytiin kovaakin kamppailua. Osassa kohteita saattoi vaikuttaa lennokas esittely, kuten Pekka Hiltusen tanssahtelut hattukaupan aikana tai Saara Jokiahon gorillameininki turbaania myytäessä.

Huutokaupattaviin tavaroihin sai toki tutustua ennalta.

Huutokaupassa Hannu Lintukoski meklarina,
Jukkis esittelee Päivänsäteissä nähtyjä kultaisia valokenkiä.

Lopuksi ohjelmassa oli vielä Hair-musikaalin kappaleita yhteislauluna. Jälleen teatterin näyttelijät toimivat "esilaulajina", mutta yleisö pääsi mukaan. Sanat jaettiin kaikille, ja ainakin itse nautin täysin siemauksin osallistumisesta - kauden mittaan kappaleet ovat tulleet tutuiksi myös suomenkielisiltä sanoiltaan ja jo lukioajoista lähtien olen kovasti pitänyt Hairin musiikista muutenkin.

Tapahtuma oli laatuaan ensimmäinen ja ilta meni oikein jouhevasti - väki tuntui viihtyvän hyvin.


keskiviikko 8. toukokuuta 2019

FORK on Tour 2.0

Jyväskylän kaupunginteatterin kevään viimeisessä sunnuntaikonsertissa esiintyi FORK. Nelihenkinen (Anna Asunta, Mia Hafrén, Kasper Ramström ja Jonte Ramsten) a cappella -yhtye laulaa covereita vaikka mistä - ja tekee sen taidolla sekä huumorin höystämänä. Minulle FORK oli uusi tuttavuus, eivätkä he kuulema aiemmin ole Jyväskylässä konsertoineet. Yleisöä oli tuvan täydeltä, joten esitys kyllä kiinnosti.

Kuva: FORKin Facebook-sivu

Kappaleiden tyylit olivat hyvin vaihtelevia, ja niitä kuultiin pääasiassa englanniksi, mutta myös suomeksi ja ruotsiksi. Välispiikit kirvoittivat monet naurut - jututkin kuultiin enimmäkseen englanniksi, kuulema siksi että se kuulostaa paremmalta kuin suomeksi puhuttuna. Laulajat ovat erittäin taitavia, ja tyyli kuin tyyli taittuu hienosti. Bändin viidentenä jäsenenä voidaan kuulema pitää miksaajaa ja kuudentena valomiestä - myös visuaalinen anti olikin hienoa katsottavaa valoineen. Tunnelmat vaihtelivat riehakkaasta herkkään, hauskasta koskettavaan, räiskyvästä intensiiviseen.

Kuva: FORKin Facebook-sivu

Illan settiin kuului muun muassa kasarihitti You're My Heart, You're My Soul jonka aikana solisti Kasper kiipeili katsomoon, Nuori ja kaunis, hilpeyttä herättänyttä Lady Gagaa jossa Jonte heittäytyi pidäkkeettömästi solistina... Disco-medleyssä yleisöä kannustettiin seisomaan ja tanssimaan, Euroviisu-medleyssä kuultiin ainakin Sata salamaa sekä Hengaillaan. Viimeisenä vetona räiskyivät  sekoitelmana Taivas lyö tulta ja Over the hills and far away - miten kahta kappaletta voikin laulaa paitsi vuorotellen, myös päällekkäin niin, että tulos kuulostaa oikeasti hyvältä, ei yhtään sotkuiselta! Omaksi ja seuranani olleen parisuhdemiehen suosikiksi nousi toisen puoliajan avannut Led Zeppelin Immigrant Song. Kyllä tätä kelpasi kuunnella ja katsoa!


* * * * * *

Teatterin kevät on jo hyvin lopuillaan, mutta syyskausi 2019 on jo pitkälti tarjolla. Syksyn sunnuntaikeikatkin on julkaistu, ja liput myynnissä:
  • Jarkko Martikainen 15.9.
  • Topmost 22.9.
  • Love Her Madly 13.10.
  • Samuli Putro: Isä, poika ja pyhät naiset 20.10.
  • Eino Grön 80-vuotisjuhlakonsertti 27.10.
  • Ruuskanen Railio Klubi: Maria Lund – Kuudella kielellä 10.11.
  • Jaakko Laitinen & Väärä raha, Wimme & Rinne 24.11.

Keikat Jyväskylän kaupunginteatterissa (linkki).


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Glamour & Glam goes Hollywood

Eilen Jyväskylän kaupunginteatterilla vietettiin Glamour & Glam goes Hollywood -gaalailtaa. Illan avasi suurella näyttämöllä pidetty konsertti, jossa kapellimestari Jari Puhakka johti Jyväskylän sinfoniaorkesteria ja teatterin näyttelijät toimivat solisteina. Avauksena kuultiin 20th Century Fox Fanfare ja sen perään Star Wars Main Theme - kyllä muuten kuulostivat hyvältä ison bändin livesoitantana! Konsettin ohjelmisto koostui elokuvamusiikista, jota oli valittu hieman vanhemmista elokuvista. Uudempia helmiä ei tässä konsertissa kuultu.

Saara Jokiaho ja Aaro Vuotila solisteina kappaleessa Sinun silmiesi tähden.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen
Kapellimestari Jari Puhakka johtaa sinfoniaorkesteria.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen

Solisteina esiintyivät Ringa Aflatuni, Saara Jokiaho, Pia Mannisenmäki, Tytti Vänskä, Pekka Hiltunen, Aaro Vuotila, Henri Halkola ja Jouni Salo. Konsertin juonsivat Hanna Liinoja ja Eino Heiskanen. Alkukappaleiden lisäksi instrumentaalina kuultiin Theme From Schindler's List, jossa ykkösviulua soitti Harri Forstén.

Viulisti Harri Forstén.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen

Tanssija Sara Elgland ja akrobaatti Visa Niemelä esittivät tanssikoreografian kappaleeseen Far From Over saaden hyvin innokkaat aplodit.

Tanssija Sara Elgland ja akrobaatti Visa Niemelä tanssimassa.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen

Omiksi suosikikseni nousivat Aaron ja Saaran duetto Sinun silmiesi tähden, Pekka Hiltusen eläväinen esiintyminen kappaleessa It Had Better Be Tonight sekä kaikkien solistien yhdessä esittämä West Side Story Medley.

Henri Halkola revittelee solistina.
(Kuva harjoituksista)
Kuva: Viivi Väisänen

Konserttitilaisuudessa jaettiin myös Jyväskylän kaupunginteatterin Vuoden Teatteriteko -palkinto. Tänä vuonna palkinnon sai näyttelijä Jouni Salo rooleistaan June Partridge näytelmässä Päivänsäteet sekä Panu, isä, isoisä ja kirjastovirkailija näytelmässä Supernaiivi. Lisäksi raati oli halunnut jakaa elämäntyöpalkinnon, jonka sai keväällä eläköityvä Jorma Böök.

Jyväskylän kaupunginteatterin Vuoden Teatteriteko 2019 -voittaja Jouni Salo (toinen vasemmalta).
Lisäksi raadin edustajat Hille Aulio ja Seppo Salmi
sekä oikealla juontajat Hanna Liinoja ja Eino Heiskanen.
Jorma Böök (toinen vasemmalta) palkittiin elämäntyöstä.
Konsertin esiintyjäkaartin loppukiitokset.

Suuren näyttämön konsertin jälkeen siirryimme yleisölämpiöön. Aluksi oli aikaa hengähtää ja kahvitella. Samaan pöytään kanssamme (seuranani gaalassa oli parisuhdemies) osui ikääntyneempi pariskunta. He molemmat olivat erittäin otettuja konserttiosuudesta, ja rouva sanoi ettei ole osannut aavistaakaan että teatterilta löytyy näin upeita solisteja; "en ole vielä ollenkaan toipunut kokemastani!"

Aaro Vuotila, Saara Jokiaho ja Älä koskaan ikinä.
Bändissä Jari Puhakka (kosketinsoittimet), Johannes Lintunen (kitara), Jani Lappalainen (basso),
Hannu Leppänen (rummut) ja Onni Tulla (percussion ja tenorisaksofoni).
Gaalakansa pistää jalalla koreasti!
Solistivuorossa Piia Mannisenmäki kappaleella Kun Chicago kuoli.
Kolme kovaa eli Eino Heiskanen, Henri Halkola ja Hannu Lintukoski.
Täysi meno päällä kappaleessa Levottomat jalat.

Lämpiössä tarjolla oli livemusiikkia ja tanssimahdollisuus. Jari Puhakka johti bändiä ja teatterin näyttelijät lauloivat solisteina, välillä kahden ja kolmen hengen porukoissakin. Meno oli alusta asti riemukasta ja ihmiset lähtivät innolla tanssimaan.

Tytti Vänskä ja I Have Nothing.

Tytti Vänskä, Pekka Hiltunen ja Saara Jokiaho näyttävät siltä mitä laulavat;
kappaleena Happy.

Iltaan kuului Keski-Suomen Tanssin Keskuksen Noora Kolasen vetämä tanssitunti, johon väkeä liittyikin reippaasti. Alakerrassa pienellä näyttämöllä oli disco, jossa levyjä soitti DJ Joniveli.

Pienen näyttämön diskohämyä.
Hannu Rantala ja Smile.
Saksofonissa Onni Tulla.

Kaiken kaikkiaan illasta jäi oikein hyvä mieli. Tapahtuma oli jälleen monipuolinen ja sujuvasti järjestetty. Ilmapiiri oli iloinen, juhlavakin, mutta myös hyvin rento.

Tunnelmallista valoa.
Illan kattausta.