Voittoa kotiuttamassa

Pääsin pari viikkoa sitten seuraamaan Voitto kotiin -näytelmän harjoitusta. Kyseisen näytelmän on kirjoittanut Oliver Bukowski ja Jyväskylän kaupunginteatteriin sen ohjaa Satu Säävälä. Lavalla nähdään Anneli Karppinen ja Paavo Honkimäki. Näytelmän ensi-ilta on lokakuun lopussa.

Paavo Honkimäki ja Anneli Karppinen harjoituksissa.

Ennen harjoitusta haastattelin ohjaaja Satu Säävälää. Hänhän on alunperin näyttelijä, mutta noin 16 vuotta sitten hän teki ensimmäisen ohjauksensa Raumalla Pesäkallion kesäteatteriin. Sen jälkeen Lahteen perustettiin Pesäkallion kesäteatteri, ja Satu on tehnyt ohjauksia mm. sinne sekä Teatteri Vanhaan Jukoon, mutta myös muualle. Hän kertoo, että ohjaaminen kiinnostaa aina vain enemmän, kun on enemmän päässyt tekemään ja saanut itsevarmuutta. Samalla hän mainitsee, että vanhenevalle freelance-naisnäyttelijälle on vähemmän töitä, joten ohjaaminen on sikälikin hyvä uusi työsarka.

Tähän produktioon Satu kertoo päätyneensä, kun teatterijohtaja Marietta Kunnas soitti ja pyysi häntä mukaan. Satu sanoo suostuneensa "kiljuen", kun kuuli ketkä produktiossa näyttelevät. Anneliin Satun on tutustunut 1980-luvun puolivälissä, Paavoon kymmenisen vuotta myöhemmin. He ovat kaikki kolme olleet jossain vaiheessa myös Teatteri Eurooppa 4:ssä, mutta eivät aiemmin ole tehneet töitä tällä tavoin yhdessä. Näytelmän Marietta oli valinnut valmiiksi. Satu kertoo, että kun hän luki sitä, alkoi mieleen nousta heti visioita siitä, miten ja millaisena se tehdään.

Anneli Karppinen ja Paavo Honkimäki.

Harjoitusprosessi on Satun mukaan sujunut "älyttömän hyvin". Näyttelijät ovat taitavia, innokkaita ja työteliäitä. Kun näytelmässä on vain kaksi henkilöä, työstäminen on sikäli rankkaa, että molemmat ovat koko ajan lavalla. Kevätharjoituskauden sirpaleisuudessa on ollut haastetta, mutta harjoitukset etenevät hienosti aikataulussa, ovat oikeastaan edelläkin siitä. Satu sanoo, että syksyllä on luvassa ehjempi harjoituskausi, jolloin näytelmä tehdään sitten esitysvalmiiksi. Satu kertoo, että vaikka hän ei entuudestaan tuntenut työryhmästä ketään muita kuin Annelin ja Paavon - sekä Marietan - hänen on ollut helppo tulla Jyväskylän kaupunginteatteriin töihin. Satu kehuu ammattitaitoista ja innokasta porukkaa sekä hyvää työilmapiiriä.

Millaista työryhmän kannalta on se, kun nyt harjoitellaan eri tilassa kuin missä näytelmää aikanaan esitetään? Nythän harjoitukset vielä pidetään kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä, mutta syksyllä teatteri on remonttievakossa Paviljongin tiloissa. Satu toteaa, että asiaa ei ole hirveästi mietitty, koska siitä on turha huolehtia etukäteen. "Katsotaan sitten paikan päällä." Näytelmän tyylilaji on kuitenkin orgaanisesti sovitettavissa isompaankin tilaan, vaikka se tuokin näyttelijöille lisähaastetta. Satu mainitsee, että tekniikkaan - kuten valo- ja lavastussuunnitteluun - muutos vaikuttaa enemmänkin.

Mikä tässä produktiossa on ollut parasta? Satu iloitsee, että heillä työryhmässä on todella mukavaa keskenään. Töitä tehdään tiiviisti mutta omaan tahtiin; välillä painetaan hullun lailla, välillä voidaan joustaa aikataulusta jos ollaan jo valmiita. "Ihmiset tässä ovat parasta!" Mitään hankalia haasteita tässä ei Satun mukaan ole ollut, mutta mielenkiintoista on se, että teksti on kaikille uusi - vaikka tästä onkin tehty Suomessa monta produktiota. Tekstin maailman etsiminen on kiehtovaa, kuten missä tahansa produktiossa.

Paavo Honkimäki ja Anneli Karppinen.

Mikä tässä produktiossa inspiroi Satua? Hän valottaa, että näytelmässä tarkastellaan kahden ihmisen perhehelvettiä, alkoholisoitumista, toivetta paremmasta, lottovoiton odotusta. Inspiroivaa on tutkiskella, mikä saa ihmisen yrittämään aina vaan, vaikkei hänellä olisi elämässä hirveästi eväitä. Miten 25 vuotta yhdessä ollut pariskunta pysyy yhdessä vaikeuksista huolimatta? Miten ihmiset kohtelevat toisiaan? Tutkailtavaa riittää, ja se on inspiroivaa.

Kenen sitten kannattaa tulla katsomaan tätä näytelmää? Satu sanoo, että lastennäytelmähän tämä ei ole, mutta muuten sopii kaikenlaisille katsojille. Tätä voi katsoa vaikkapa samastumisen näkökulmasta, varoittavana esimerkkinä, "onneksi ei ole omalla kohdalla" -ajatusten kera... Näytelmässä on rajuutta, mutta kenenkään ei tarvitse katsomossa ahdistua, sillä vaikka näytelmässä käsitellään kovia teemoja, kaikkea lähestytään huumorin kautta. Koska näyttelijät ovat myös hyviä laulajia, mukana on pari biisiä, joilla kartoitetaan hahmojen sisäistä maailmaa, unelmia, toiveita. Satu toteaa, että hyvät draamanäyttelijät ovat yleensä myös hyviä koomikoita, ja tässä se toteutuu. Näytelmässä nämä näyttelijät pääsevät esittämään molempia puoliaan.

Paavo Honkimäki, Anneli Karppinen ja ohjaaja Satu Säävälä.

Haastattelun jälkeen seurasin illan harjoituksen. Lavastus on tässä vaiheessa hyvin viitteellinen, kun varsinainen lavastus tehdään vasta sitten varsinaiseen esitystilaan. Näyttelijöiden asut ovat sekoitus heidän omia vaatteitaan ja roolivaatteita.

Harjoituksessa käy ilmi, että työn alla on tosiaan tiukkaa parisuhdevääntöä - ja heittäytyvää eläytymistä. Ihan aina näyttelijöillä tai ohjaajalla ei pokka pidä, mutta tässä vaiheessa on hyvä päästellä höyryjä. Toiminta on tomeraa ja ohjaaja Satu eläytyy niin, ettei tahdo penkissä pysyä. Vaikka Satulla ohjaajana onkin viimeinen sana, tekeminen on paljolti keskustelevaa näyttelijöiden ja ohjaajan välillä - ja yhdessä myös nauretaan.

Paavo Honkimäki ja Anneli Karppinen.

Äänimiehen kanssa täsmätään kohtausten ääniä toimimaan saumattomasti yhteen näyttelijöiden repliikkien ja tekemisen kanssa. Jossakin kohtaa äänet ja kahden näyttelijän puheet tuntuvat melkein kuin kolmen hengen dialogilta.

Tässä vaiheessa harjoituksia tekstiä välillä myös luetaan istuen, jotta se tulee kerrattua ennen liikkeellelähtöä. Osittain plareja pidetään mukana myös liikkeessä. Nytkin haetaan osaltaan ilmaisun tasoa; millä pienilläkin asioilla ilmaistaan mitäkin, miten tiettyjä asioita painotetaan tai tehdään huomaamattomasti. Yhdessä suunnitellaan kohtauksen kulkua, musiikkia, liikettä ym.

Monia kohtauksia otetaan useamman kerran uusiksi, jotta niihin saadaan tavoiteltu sävy. Aivan harjoituksen lopuksi luetaan vielä pitkä pätkä tekstiä istuen, jotta se jää hautumaan seuraavaa harjoituskertaa varten.

Paavo Honkimäki ja Anneli Karppinen.

Voitto kotiin -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa Paviljongin tiloissa 30. lokakuuta. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki). Kaikkien syksyn esitysten liput ovat jo myynnissä!

---