Eturivin kuningattaren blogi

Sisältää juonipaljastuksia! Jos olet tulossa katsomaan näytelmää etkä halua tietää mitään ennakkoon, juttu kannattaa lukea vasta nähtyäsi näytelmän. Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä syksyllä 2021 ensi-iltansa saanut 9 hyvää syytä elää -näytelmä tunnetaan tuttujen kesken nimellä Ysi. Tässä 9 asiaa Ysin tiimoilta. 1. Äidit ja tyttäret. Yksi Ysin teemoista on äiti-tytär -suhde. Tuo ikiaikaisesti erityinen, parhaimmillaan lämmin ja välittävä, joskus haastava ja rasittava. Kuinka olla riittävästi läsnä mutta antaa sopivasti tilaa hengittää? Osa näytelmän äiti-tytär -suhteista sijoittuu Harmaan perheeseen; siskokset Ursula (Piia Mannisenmäki) ja Klara (Saara Jokiaho) sekä heidän äitinsä Aulikki (Anneli Karppinen). Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen 2. Hoitohenkilökunta. Hoitajat ovat kovilla niin näytelmässä kuin tosielämässäkin. Jatkuva paine, liian vähäiset resurssit, voimattomuus kun työtään ei pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi, tarjoamaan tarvitseville sellaist

Kuluneella viikolla pääsin katsomaan ensi syksynä 24.9.2022 Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä ensi-iltansa saavan murhamysteerin läpimenoa. Kyseessä on kevään harjoituskauden viimeinen harjoitus tämän näytelmän osalta. Näytelmän annetaan muhia kesän yli, kunnes se ennen ensi-iltaa treenataan vähän vajaassa kolmessa viikossa lopullisesti esityskuntoon. Edelleen ollaan hissunkissun siitä, mikä näytelmä on kyseessä - Jyväskylän kaupunginteatterin syksyn ohjelmisto paljastetaan huhtikuussa. Ennen harjoituksen alkua näytelmän ohjaaja Anssi Valtonen kertoo pienelle yleisölle, missä vaiheessa harjoitukset ovat ja mitä syksyllä tehdään. Syksyyn jäävät mm. kaikki valmistavat harjoitukset sekä pääharjoitukset. Anssi kertoo myös, että kaikilla osa-alueilla on vielä täydennettävää. Esimerkiksi lavasteista puuttuu etunäyttämön lattiapinta sekä seinäpintoja. Valosuunnittelija Japo Granlund ajaa valoja vasta toista päivää. Eri osa-alueita hiotaan sitten syksyllä. Yleisöä on parikym

Jyväskylän kaupunginteatterissa sai 26.2. ensi-iltansa Viimeinen ihminen. Näytelmä koostuu kahdesta erillisestä tarinasta, joita yhdistävät teemat ja kirjoittajien yhteys toisiinsa. Henkiin heräävät Bram Stokerin Dracula ja Mary Shelleyn The Last Man. Näiden pohjalta näytelmän on käsikirjoittanut Seppo Parkkinen. Kyseessä on kantaesitys, ja sen on ohjannut Maiju Sallas. Lavalla nähdään Anneli Karppinen, Jouni Salo ja Miko Petteri Jaakkola. Miko Petteri Jaakkola, Anneli Karppinen ja Jouni Salo. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Näytöksiä on ehtinyt olla muutama, mutta päällekkäisyyksien ja aikatauluongelmien vuoksi pääsin itse paikalle vasta toissapäivänä, lauantaina. Esitys kyllä kiinnosti kovasti, etenkin kun sain esimakua päästessäni seuraamaan harkoissa sen valmistumista. Viimeinen ihminen alkaa prologilla teatterin ala-aulassa. Mary Shelley (Anneli Karppinen) saapuu luoksemme kertoakseen hieman työstään kirjailijana. Kävin katsomassa näytelmän Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä, jo

Tampereen teatterissa esitetään nyt yhteistyönä Turun Kaupunginteatterin ja Espoon kaupunginteatterin kanssa valmistettua näytelmää Huomenna hän tulee. Käsikirjoitus on Samuel Beckettin ja näytelmän on ohjannut Pentti Kotkaniemi. Rooleissa nähdään Martti Suosalo, Mika Nuojua, Ville Majamaa ja Tomi Alatalo. Näytelmän nähtyäni ensimmäinen vaikutelma oli, että absurdi teatteri on absurdia, mutta taitavasti tehtyä, monipuolisesti ilmaistua ja jättää pureskeltavaa. Ville Majamaa (Pozzo), Mika Nuojua (Estragon), Tomi Alatalo (Lucky) ja Martti Suosalo (Vladimir). Kuva: Otto-Ville Väätäinen Vladimir (Martti Suosalo) ja Estragon (Mika Nuojua) odottavat Godot'ia. Ihminen odottaa jotakuta tai jotakin, joka tekee hänen elämästään parempaa, pelastaa, nostaa uudelle tasolle, tuo puuttuvaa hyvää. Odotellessa aika kuluu ja ajalle pitää keksiä kulua. "Elämä on sitä mitä meille tapahtuu kun teemme muita suunnitelmia" - tai odotamme niitä toteutuvaksi. Ajan ja paikan taju heittää odotukse

Eilen sai ensi-iltansa Teatterikoneen näytelmä Mitä mies miettii. Sen ovat käsikirjoittaneet keräämänsä aineiston perusteella Aaro Vuotila ja Jussi Helminen. Ohjaajana toimi Annu Sankilampi. Lavalla nähdään kaksi miestä, Aaro Vuotila ja Jussi Helminen. Heidän kanssaan ja kauttaan tarkastellaan miehen moninaisia rooleja. Mies ihmisenä, aviomiehenä, poikana, veljenä, ystävänä, isänä, miehenä yhteiskunnassa. Miesten, naisten ja yhteiskunnan asettamia odotuksia miehille, vaatimuksia, velvoitteita, oikeuksia. Erilaisia tapoja toteuttaa omaa miehisyyttään. Sankareita ja esikuvia, miehekkyyttä mutta myös epämiehekkyyttä. Aaro Vuotila ja Jussi Helminen. Kuva: Marianne Hautsalo Aaro Vuotila esittää Nipaa, josta nähdään niin Mies-Studion juontajan rehvakas, kova, menestyjyyttään ja voittajuuttaan psyykkaava olemus, kuin omassa elämässään pikkuhiljaa monitahoisenpi mies. Vuotila kasvattaa hienosti roolityötään alun melko pinnallisesta loppua kohti syvällisempään, herkempään ja monipuolisempaa

Eilen Jyväskylän kaupunginteatterissa nähtiin poikkeuksellinen vierailuesitys; Vankilateatterin Neuromem-näytelmän ensi-ilta. Vankilateatteritoiminnan taustalla on Taittuu ry, joka on tehnyt vankilateatteriproduktioita eri vankiloiden ja paikallisten teattereiden kanssa yhteistyössä vuodesta 2008. Tämän tuotannon esiintyjäryhmä koostuu Jyväskylän vankilan vangeista. Teoksen on ohjannut Antti Lattu, ja käsikirjoituksen ovat laatineet näyttelijät yhdessä ohjaajan kanssa. Kuva: Mirkka Maarajärvi Ennakkoesittely mukaan luvassa oli scifi-dystopiaa - ja jostain (en tiedä miksi) olin onnistunut saamaan sellaisen kuvan että voisi olla melko kokeellistakin menoa. Scifi-elementtejä oli toki mukana, mutta tarina oli selkeä ja hyvin avautuva. Ennen kaikkea olin yllättynyt siitä, miten aidosti hauska tämä esitys oli! Läheskään aina komediaksikaan määritelty näytelmä ei naurata näin paljon ja iloise

Tampereen Teatteri esittää Frenckell-näyttämöllään kotimaista klassikkoa, Hella Wuolijoen näytelmää Niskavuoren Heta. Näytelmän on ohjannut Liisa Mustonen. Mustosen ohjaus on jossain määrin modernisoitu mutta ehdottomasti klassikkoa kunnioittava. Tapahtumat etenevät tiiviisti, tunnelma on usein jännitteinen, suvantoja ei ole. Hetan mielenmaisemaa luodataan monin tavoin - esimerkiksi näytelmän alkuhetkillä hieno hetki on tilanne, jossa Heta vuoroin kuuntelee muiden naisten räksytystä, vuoroin sulkee sitä pois. Vaikka näytelmä on luonnoltaan draama, siinä on myös omanlaistaan huumoria. Teijo Eloranta ja Eeva Hakulinen. Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri. Nimiroolissa Hetana Eeva Hakulinen pistää itsensä likoon koko esityksen ajan kestävällä energialla. Heta raivoaa, kadehtii, vihaa, paheksuu, riitelee, ahnehtii, ylvästelee - ja kaiken tämän Eeva Hakulinen ilmaisee väsymättömällä vimmalla. Hymy on Hetan kasvoilla harvinainen, mutta senkin aviomies saa esiin kun osaa vetää oikeas

Alkuun sisältövaroitus: jutussa käsitellään The Addams Family -musikaalin laulujen sanoituksia. Pyrin välttämään varsinaisia juonipaljastuksia (kuten aina), mutta jos haluat että kaikki tulee yllätyksenä, kannattaa tämä juttu lukea vasta kun olet musikaalin nähnyt. Addamsin perhe on omintakeinen ja heihin vetoaa moni synkkä ja hirvittävä asia. Toisaalta The Addams Family -musikaalissa käsitellään varsin paljon heidän perhearvojaan - ja ne ovatkin monin paikoin hyvin perinteisiä. Luodaanpa katsaus asiaan musikaalin laulujen sanoitusten kautta. Sanoitukset on kirjoittanut Andrew Lippa ja suomentanut Ilpo Tiihonen. Aloitetaan Addamsien omalla näkemyksellä itsestään: Kun olet Addams sun täytyy saada kiksit kuusta Kun olet Addams on kolkkoa ja koleaa Sä tunnet maailmassa vain varjoistaan Sun täytyy päästä päiväs pilaamaan ... Muut kaikki muita on ja olkoot sitten, siitä vaan Kun olet Addams on sulla homma hallussa! ... On suku sulle koko syy on perhe ensin, perhe sitten, per