Niskavuoren Heta (Tampereen teatteri)

Tampereen Teatteri esittää Frenckell-näyttämöllään kotimaista klassikkoa, Hella Wuolijoen näytelmää Niskavuoren Heta. Näytelmän on ohjannut Liisa Mustonen.

Mustosen ohjaus on jossain määrin modernisoitu mutta ehdottomasti klassikkoa kunnioittava. Tapahtumat etenevät tiiviisti, tunnelma on usein jännitteinen, suvantoja ei ole. Hetan mielenmaisemaa luodataan monin tavoin - esimerkiksi näytelmän alkuhetkillä hieno hetki on tilanne, jossa Heta vuoroin kuuntelee muiden naisten räksytystä, vuoroin sulkee sitä pois. Vaikka näytelmä on luonnoltaan draama, siinä on myös omanlaistaan huumoria.

Teijo Eloranta ja Eeva Hakulinen.
Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri.

Nimiroolissa Hetana Eeva Hakulinen pistää itsensä likoon koko esityksen ajan kestävällä energialla. Heta raivoaa, kadehtii, vihaa, paheksuu, riitelee, ahnehtii, ylvästelee - ja kaiken tämän Eeva Hakulinen ilmaisee väsymättömällä vimmalla. Hymy on Hetan kasvoilla harvinainen, mutta senkin aviomies saa esiin kun osaa vetää oikeasta narusta; hivelemällä Hetan paremmuudenkaipuuta.

Eeva Hakulinen.
Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri.

Hetan puolisona, Aukustina, nähdään Teijo Eloranta. Elorannan roolihahmo on huomattavasti vaimoaan sopuisampi ja tuleekin erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen. Eloranta tuo hienosti esiin sen vaikeuden, mikä miehellä on kun hän toisaalta yrittää olla perheen pää, toisaalta miellyttää vaativaa vaimoaan. Asema perheessä on tavallaan samanhenkisesti kahtiajakautunut kuin Aukustin asema yhteiskunnassa; toisaalta hänellä on rengin tausta (mistä Heta ei lakkaa muistuttamasta), toisaalta hän yrittää asettua isännän rooliin.

Tom Lindholm, Teijo Eloranta, Ritva Jalonen, Ville Majamaa ja Eeva Hakulinen.
Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri.

Annuska Hannula tekee piika Siipirikon roolissa hyvää työtä; kuinka vaikea on palvella emäntää, joka ei hyvällä katso koko piian olemassaoloa. On kuvaavaa, että Hannula näyttelee myös tytär Aliinaa, joka joutuu kodissaan palvelijan rooliin. Ritva Jalosen Loviisa, Niskavuoren emäntä, on korostumattomuudessaan erityisen luonteva roolityö vakaasta vanhemmasta naisesta, jota eivät tuiverrukset hetkauta. Myös muut näyttelijät - Matti Hakulinen, Jukka Leisti, Elina Rintala ja Antti Tiensuu - tekevät hyvää työtä moninaisissa rooleissaan.

Aliisa Pulkkinen ja Ritva Jalonen.
Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri.

Roolihahmojen ulkoinen olemus syntyy tietysti paitsi näyttelijäntyöstä, myös puvustuksesta (suunnittelija Mari Pajula) sekä kampauksista ja maskeerauksista (suunnittelija Kirsi Rintala). Puvut ja kampaukset ovat näytelmän luonteeseen sopien melko yksinkertaisia. Heta kantaa hiuskruunuaan kuin valtiatar, jollainen koko sydämestään haluaa olla.

Cécile Orblin, Antti Tiensuu ja Eeva Hakulinen.
Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri.

Näytelmän lavastuksen on suunnitellut Mikko Saastamoinen. Lavastus luodaan toimivaksi melko yksinkertaisen elementtien kautta ja siinä on sopivasti sekä pienemmän pirtin että isomman pytingin tuntua. Lavastuksen kanssa olennaisesti yhteen toimii Tiiti Hynnisen suunnittelema valaistus. Valaistuksessa on monia hyviä oivalluksia, kuten Hetan ja Aukustin saapuminen Muumäen tilan valokeilaan.

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri.

Tampereen Teatterin Niskavuoren Heta on näytelmä paikallaan kotimaisten klassikkojen ystäville.
"Aatosta jaloa ja alhaista mieltä
Tunteiden paloa ja kylmyyttä sieltä
Syömmestä pienestä löytyä voi
Kaiken min kohtalo soi"
- Tatu Pekkarisen aikanaan kirjoittamat sanat nousevat hakematta mieleen tämän tarinan äärellä.

Niskavuoren Heta Tampereen teatterin sivuilla (linkki).

---