torstai 29. maaliskuuta 2018

"Jotakin hyvää tapahtuu vielä"

Joskus, kun menee katsomaan tuttua esitystä teatteriin, on vähän kuin menisi tapaamaan kavereita; kokemus on yhtäaikaa tuttu ja silti tuore, uusia näkökulmia asiaan jonka jo ennestään tietää mukavaksi. Mielipuolen päiväkirjan harjoituksia seurasin jonkin verran, ja harkoista aivan erityisesti mieleen jäi leppoisanlämmin, kaverillinen tunnelma. Toki sielläkin nauroin ja kosketuin, mutta aivan erityinen fiilis oli minulle se paras osa harkoista. Hiljattain näin Mielipuolen päiväkirjan kolmannen kerran - jos myös läpimeno lasketaan mukaan. Viimeksi olen tätä näytelmää ollut katsomassa ensi-illassa.

Kun yleisö oli asettumassa katsomoon ennen esityksen alkua, sattui varsin erikoinen tapaus - huomasin, että pari riviä minua edempänä istunut mies luki tätä blogiani puhelimestaan! Aina se lämmittää mieltä että nämä juttuni kiinnostavat. (Ja lukija oli toki hyvin käyttäytyvä; laittoi puhelimensa huolellisesti pois hyvissä ajoin ennenkuin katsomon valot himmenivät.)

Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmä oli käytännössä tietenkin ennallaan, mutta pieniä säätöjä siihen oli tullut - ja yksi sivuhahmo oli tainnut vaihtaa nimeään. Roolityöt olivat hioutuneet entistäkin suvereenimmiksi. Edelleen mielenkiintoni vangitsi Arkadi Iivarinpoika Putkosen tarina, jossa monet muut loistavat hahmot ovat myös tärkeässä osassa. Yleisössä naurettiin ääneen ja annettiin väliaplodejakin. Ennen kaikkea Putkosen usko siihen, että jotakin hyvää tapahtuu vielä, herättää myötätuntoa. Riittääkö nykyajan työelämässä - ja elämässä ylipäätään - se, että tsemppaa, uskoo unelmiinsa ja tekee kovasti töitä? Entä jos ei riitä?

Kuva: Jiri Halttunen

Seuranani minulla oli tällä kertaa parisuhdemies, joka tuumasi että tämä oli yksi parhaista näytelmistä joita hän on nähnyt. Miehen mielestä tässä oli monia huippukohtauksia - mutta ei niistä sen tarkemmin ettette spoilaannu. Tarina oli realistinen (ja kuitenkaan ei), mutta esitys on myös hauska. Näyttelijöitten suoritukset olivat kuulema ylivoimaisia; tietysti näkyvimpänä Jukka-Pekka Mikkonen Putkosena, mutta myös Jorma Böök Snushuvudina, Hanna Liinoja poliisina ja Aaro Vuotila Mönkkösenä olivat miehen erityisiä suosikkeja. Lavasteita hän ihaili myös; niiden suunnittelu ja toteutus niin, että ne vaihtuivat nopeasti moneksi, oli häkellyttävän hyvä. Musiikista ja äänimaailmastakin nousi kuulema monta oivaltamisen iloa, mutta jätetään niistäkin teille oma löytämisen riemu.

* * * *

Jukka-Pekka Mikkonen on yhtenä viidestä ehdolla Jyväskylän kaupunginteatterin vuoden teatteriteko 2018 -palkinnon saajaksi. Kaikki loistavat ehdokkaat, ehdokkuusperustelut ja linkin äänestykseen löydät teatterin sivuilta (linkki). Äänestämällä voit myös voittaa mm. teatterilippuja.

Kuvat: Jyväskylän kaupunginteatteri ja Keskisuomalainen, kooste Minna Rosti


perjantai 23. maaliskuuta 2018

Luuseri (ensi-ilta)

Tiistaina 20.3. nähtiin Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä koulukiusaamismonologi Luuserin ensi-ilta. Teksti on Henrik Ståhlin kirjoittama, ja se perustuu hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa yläasteelta.

Kuva: Miikka Tuominen

Näytelmän alku imaisee mukaansa. Paidoissa on määreitä, jotka on helppo heittää puolihuolimattomasti jonkun päälle, mutta jotka sen jälkeen voivat leimata henkilöä muiden silmissä - ja hänen omissaankin - pitkän aikaa. Katsojana alan piankin toivoa, että kaikkien kerrosten jälkeen ydinmääreeksi jäljelle jäisi jotain positiivista, jotain hyvää.

Kuva: Miikka Tuominen

Näytelmän on ohjannut Miikka Tuominen, joka käsiohjelmassa kertoo halunneensa tutkia ihmisen erilaisten roolien merkitystä ja vaikutusta yhteisöissä; kuinka ihminen joutuu toimimaan roolinsa mukaan, vaikkei sitä olisi itse valinnut. Tämä tuleekin hyvin esille näytelmässä; miten erilainen päähenkilö on roolissaan kiusattuna luuserina, omassa vertaisryhmässään, kotonaan, omassa mielessään. Ja kuinka kouluaikana saatu leima voi vaikuttaa surullisen vahvasti vielä aikuisenakin, vaikka yhteisö ympärillä on muuttunut moneen kertaan.

Näyttelijä Hannu Rantala esittää näytelmän kaikki roolit - ja muuntuu moneksi yhdessä pyörähdyksessä. Koulun vähemmän intellektuellin öykkärin, kestohymyilevän ammattiymmärtäjän, luhistetun aikuisen miehen, yläkoulutytön ja monien muiden hahmot ilmaantuvat silmänräpäyksessä esiin ja vaihtuvat taas muuksi. Hän käyttää monipuolisesti niin ilmeitään, eleitään, liikkumistaan, asentoaan kuin ääntäänkin.

Kuva: Miikka Tuominen

Tellervo Syrjäkarin suunnittelema visualisointi ja Jani Lappalaisen sävellykset, ääni- ja videosuunnittelu sekä piirrokset luovat puitteet esitykselle. Huolimatta siitä, että kaikki on täytynyt suunnitella helppoa kuljettamista silmällä pitäen, esillepano on toimiva. Kun pääpaino on tarinaansa kertovassa henkilössä, vähillä elementeillä saadaan luotua hyvä tausta.

Kuva: Miikka Tuominen

Esityksen jälkeen oli keskustelutilaisuus, jossa käytiin läpi tuntemuksia ja kokemuksia niin esityksestä kuin kiusaamisesta muutenkin - sekä keinoista puuttua siihen. Keskustelua heräsi tällä kertaa jonkin verran. Eräs katsoja kertoi riipaisevan esimerkin näkemästään koulukiusaamisesta. Muutamakin sanoi, miten tärkeää on, että aihetta käsitellään tällä tavoin; kiertävällä esityksellä, teatterin keinoin, toivottavasti mahdollisimman monen yläkoululaisen ja heidän opettajiensa nähtäväksi ja ajateltavaksi.

Kiusaamisen järjettömyys ja vaikutukset tulevat selkeästi osoitetuiksi, ja esitys herättää monenlaisia tunteita. Turhautumista siitä, miten on mahdollista, että tätä samaa tarinaa käydään läpi päivästä toiseen monissa kouluissa, monien lasten ja nuorten kohdalla, eikä se silloin ole näytelmää vaan täyttä totta. Surua. Myötätuntoa. Mutta myös iloa silloin, kun henkilö löytää itsestään sellaista voimaa, mitä muut eivät kaikesta yrittämisestä huolimatta saa häneltä vietyä. Ja on näytelmässä myös hauskojakin hetkiä - nauru vapauttaa tunnelmaa.

Todella toivon, että mahdollisimman monet yläkoululaiset sekä heidän opettajansa ja vanhempansa - ynnä muu vastaava lähipiiri - näkisivät tämän esityksen. Jospa tästä olisi osaltaan apua loputtomalta tuntuvassa taistelussa koulukiusaamista vastaan, tai sen uhrien hyväksi. En tiedä, voiko tämä läpäistä kiusaajien kuoren - kovasti niin toivoisin. Ehkäpä tämä voisi kannustaa puuttumaan kiusaamiseen, tai ettei uhria jätetä yksin. Ehkäpä tämä voisi antaa toivoa siitä, että raadollisimmillaankaan kouluaika ei kestä ikuisesti, ja sen jälkeen - tai toki jo sen aikana - elämä voi kohentua. Voimia ja jaksamista kaikille, joita asia koskettaa.

Kuva: Miikka Tuominen

Luuseri Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Tänä keväänä Luuserista oli vain kolme näytöstä teatterilla, ja ne ovat jo menneet. Esitys on mahdollista tilata kevätkaudella Jyväskylän kouluihin. Syksyllä on luvassa lisää näytöksiä myös teatterissa.


keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Kaseva - Tänään ja eilen -juhlakonsertti

Sunnuntai-iltana Jyväskylän kaupunginteatterin suuren näyttämön katsomo oli jälleen täpötäynnä. Tällä kertaa tosin oltiin teatteriesityksen sijaan kuulemassa konserttia - esiintymässä Kaseva, joka on olemassa aina 70-luvulta lähtien. Bändin kokoonpanoon kuuluvat nykyisellään Mikko Jokela (akustinen kitara, laulu), Jouko "Jokke" Järvinen (basso, laulu), Nils Jokela (rummut) sekä Tommi Kekoni (sähkökitara, laulu).

Kaseva lavalla.
Kuva: Tuukka Toijanniemi

Bändin kävellessä lavalle heitä tervehditään innokkain aplodein. Konsertin muoto on jäyhän selkeä; yleisölle tarjoillaan musiikkia, ei lavakomiikkaa tai muuta kosiskelua. Välispiikit - silloin kun niitä on - ovat hyvin lyhyitä, ja niissä kiitetään yleisöä sekä kerrotaan, mikä kappale on kyseessä.

Avauskappaleena kuullaan Pena. Kun päästään kappaleeseen Mari, yleisö taputtaa ensi tahdeista mukana. Setissä kuullaan vanhoja hittejä kuten Tyhjää sekä Stripteasetanssija, mutta myös uudempia kappaleita - kuten Miljoona ja Baby Baby - viime vuonna ilmestyneeltä Eilen ja tänään -albumilta. Yleisö tunnistaa monet kappaleet helposti heti alkutahdeista ja tervehtii niitä aplodein. Naula läpi pään saa myös hyvin innostuneen vastaanoton. Mikko Jokela laulaa pääsolistina, mutta yksi omia suosikkejani on myös Kekonin solistina laulama Julie.

Seuranani konsertissa on parisuhdemies, joka on hyvinkin innostunut aiheesta. Hän kertookin, että parhaimmillaan tunne on suorastaan pakahduttava. Ja kun Kasevaa on kuunnellut levyltä, on nyt mielenkiintoista kuulla miten äänet ovat muuttuneet - kuten mies sanoo "siihen on tullut semmoista hyvää Johnny Cashia".

Sali täynnä ennen esityksen alkua.
Löysin itseni ja parisuhdemiehen kuvasta, löydätkö sinä itsesi? ;)
Kuva: Tuukka Toijanniemi

Bändin miesten välillä vallitsee selkeästi syvä kumppanuus. Jossain vaiheessa Tommi Kekoni sanoo vaihtavansa kitaraa, johon Mikko Jokela tuumaa "Hyvä! Kenen kanssa?" johon Kekoni kuittaa "no en ainakaan sun, sulla on vaan huonoja". Sananvaihdon sävy on veljellisen naljaileva.

Sähkökitaristi Kekonin kitarasoolot ovatkin ilo korvalle! Niitä kuullaan monessa kappaleessa. Erään kappaleen alkuun hän soittaa pätkän Dire Straitsia - hetken jo ihmettelen, alkaako laulukin englanniksi, mutta soitto vaihtuu lennossa Kasevaan.

Rumpali Nils Jokela soittaa iloisesti ja osin kai improvisoidenkin - kun tekemisensä tietää ja tuntee läpikotaisin, sitä on varaa muunnella eksymättä.

Monen vuoden jälkeen -kappaleen kohdalla en voi olla miettimättä, kuinka omakohtaiselta se voikaan tuntua laulajasta ja bändistä, joka on ollut yhdessä vuosikausia: "Mennyt aika mielessäin mä laulan laulun vanhan." Ja tämäkin on sentään julkaistu yli 40 vuotta sitten.

Viimeisenä encorena kuullaan uudelleen Mari - osa yleisöstä paitsi taputtaa, myös laulaa mukana. Jälkeenpäin väki sorisee tyytyväisenä; on taas saatu nauttia hieno palanen kulttuuria.

* * * * * *

Teatterin sunnuntaikonsertteja on tarjolla jatkossakin:
  • su 11.3. klo 15 Suomi-filmin sävelin (linkki), esiintymässä Arja Koriseva (laulu), Hannu Lehtonen (laulu), Minna Lintukangas (piano) ja Jarno Kuusisto (harmonikka)
  • su 18.3. klo 18 Agents & Vesa Haaja (linkki)
  • su 15.4. klo 18 ASA & BAND -  Huom! Juuri tänään vahvistettu lisäys konsertteihin! Tapahtumalla ei vielä ole nettisivua, mutta lippuja saa lippu.fi:stä (linkki) tai teatterin lippumyymälästä, puh. 014 266 0110
Maaliskuun konsertteihinkin on vielä lippuja saatavilla, mutta aikailla ei kannata!