Huomenna hän tulee (Tampereen teatteri)

Tampereen teatterissa esitetään nyt yhteistyönä Turun Kaupunginteatterin ja Espoon kaupunginteatterin kanssa valmistettua näytelmää Huomenna hän tulee. Käsikirjoitus on Samuel Beckettin ja näytelmän on ohjannut Pentti Kotkaniemi. Rooleissa nähdään Martti Suosalo, Mika Nuojua, Ville Majamaa ja Tomi Alatalo. Näytelmän nähtyäni ensimmäinen vaikutelma oli, että absurdi teatteri on absurdia, mutta taitavasti tehtyä, monipuolisesti ilmaistua ja jättää pureskeltavaa.

Ville Majamaa (Pozzo), Mika Nuojua (Estragon), Tomi Alatalo (Lucky) ja Martti Suosalo (Vladimir).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Vladimir (Martti Suosalo) ja Estragon (Mika Nuojua) odottavat Godot'ia. Ihminen odottaa jotakuta tai jotakin, joka tekee hänen elämästään parempaa, pelastaa, nostaa uudelle tasolle, tuo puuttuvaa hyvää. Odotellessa aika kuluu ja ajalle pitää keksiä kulua. "Elämä on sitä mitä meille tapahtuu kun teemme muita suunnitelmia" - tai odotamme niitä toteutuvaksi. Ajan ja paikan taju heittää odotuksen pitkittyessä, mutta silti odotuksesta ei voi luovuttaa.

Suosalon ja Nuojuan yhteistyö on luontevaa ja ajoitukset toimivat hienosti. Siinä missä Suosalon Vladimir on toimeliaampi ja sitoutuneempi odottamiseen, Nuojuan Estragon on epäileväisempi sekä toiminnan että odottamisen suhteen.

Mika Nuojua (Estragon) ja Martti Suosalo (Vladimir).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Odottajien seuraan saapuvat välillä Pozzo (Ville Majamaa) sekä hänen orjansa Lucky (Tomi Alatalo). Majamaan Pozzo on mahtaileva ja tärkeilevä, mutta silti myös avuttomuudessaan orjastaan riippuvainen.

Kenties omintakeisimman ja absurdeimman roolityön tekee Tomi Alatalo kaulastaan hirttoköydellä sidottuna orja Luckyna. Rooli on enimmäkseen sanaton, mutta fyysistä ilmaisua aina sormenpäitä myöten on senkin edestä. Ja kun sanainen arkku aukeaa, se tosiaan aukeaa.

Mika Nuojua (Estragon), Martti Suosalo (Vladimir) ja Ville Majamaa (Pozzo).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kaikki näyttelijät tekevät hyvin fyysiset roolityöt pistäen itsensä likoon koko vartalolla ja ilmaisulla. Toki dialogiakin on paljon, mutta runsaasti ilmaistaan myös karrikoiduin ilmein, elein ja toiminnoin. Kaikista myös näkyy loistava osaaminen!

Näytelmän puvustuksen ja lavastuksen on suunnitellut Jani Uljas. Puvustuksessa on omat jipponsa ja viestinsä. Hahmot ovat nukkavieruja, elämän kolhimia. Erityisesti Suosalon Vladimirille vaatetus sinänsä aiheuttaa erinäisiä tilanteita. Roolihahmojen ulkoasua täydentää Kaija Heijarin suunnittelema naamiointi.

Lavastus on pelkistetty; kivi ja puu kuivassa, autiossa maassa. Enempää ei tarvita ja näitä elementtejä käytetään huolella.

Martti Suosalo (Vladimir) ja Mika Nuojua (Estragon).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Huomenna hän tulee -näytelmän juonen voisi kuitata, että "siinä odotellaan ja jutellaan" - silti tämä täyttää tiivisti ja toiminnallisesti yli 2 tuntia. Kotkaniemen ohjauksessa ei ole suvantoja, vaan tunnelma pysyy koko ajan yllä sävyjen vaihdellessa. Näytelmä on enemmän ilmapiiri, tunnetila, mielentila kuin kertomus - ja silti se onnistuu kertomaan ihmisistä, heidän odotuksistaan, asemastaan ja rooleistaan elämässä. Ja toki tämä myös naurattaa moneen kertaan.

Jälkeenpäin tuntuu, että näkisin näytelmän hyvin mielelläni uudestaan päästäkseni siihen vielä paremmin sisään, mutta olen erittäin tyytyväinen että näin edes kerran. Fiilis oli hämmentynyt mutta ihaileva.

Martti Suosalo (Vladimir).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Huomenna hän tulee Tampereen teatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)