Voimalla seitsemän veljen - ja monen muunkin

Seitsemän veljestä -näytelmän syysharjoituskaudella pääsin seuraamaan näytelmän valmistumista useammassakin harjoituksessa, joiden yhteydessä myös haastattelin tekijöitä. Näytelmän ohjaa Juha Hurme. Harjoituskausi alkoi jo keväällä, ja näytelmän ensi-ilta on perjantaina 14. marraskuuta.

Seisomassa vasemmalta Jouni Salo, Hannu Lintukoski ja Tytti Vänskä.
Istumassa vasemmalta Anneli Karppinen, Jukka-Pekka Mikkonen (Taula-Matti), Jussi-Petteri Peräinen (Simeoni), Asko Vaarala (Timo), Paavo Honkimäki (Tuomas) ja Saara Jokiaho (Lauri).
Kuva: Jiri Halttunen

Kuukausi ennen ensi-iltaa

Ensimmäinen käyntini syksyn harjoituksissa sattui olemaan täsmälleen kuukausi ennen ensi-iltaa. Työryhmän kokoonnuttua paikalle ennen harjoituksen alkua salin takaosasta kuuluu huuto "Juha, mulla olisi ehdotus siihen häräntappoon!" Tappoa ei sentään nähdä, eikä mitään aseita, vaan valosuunnittelija Japo Granlundin ehdottama valotilanne - johon Juha on tyytyväinen.

Harjoituksen alussa Juha haluaa lepuuttaa selkäänsä ja kokoaa itselleen "työpisteen" lavan laidalle. Hyvin näyttää sujuvan ohjaaminen makuuasennossakin - ja tuo kuulemma uutta näkökulmaa!

Juha Hurme "työpisteessään" lavan laidalla.

Tällä kertaa harjoitellaan kuuluisaa kohtausta, jossa veljekset ovat hiidenkivellä mullilauman piirittäminä. Meno on elävää sekä eläytyvää, ja imaisee ainakin minut heti mukaansa. Näyttelijä Saara Jokiaho mesoaa energisesti Laurin roolissa kuten hänen tässä kohtauksessa kuuluu, ja Juha kehuu "Supershow!"

Kun kohtaus on käyty läpi, Juha analysoi tehtyä, kehuu ja kiinnittää huomiota kohtiin, joita vielä tehdään toisin. "Te teette ihan niin kuin on sovittu, mutta tutkitaan tuota vielä." Myös koreografi Elina Wuethrich kommentoi tekemistä omalta osaltaan. Säveltäjä Tuuli Kainulainen ohjaa mullikuoron mööt kohdilleen - on muuten harvinaisen sointuvia mulleja!

Juha ohjeistaa kuoroa olemaan kasvot veljeksiä kohti; "Tämä on 10 minuutin kohtaus. Teille on paljon hauskempi katsoa noita kuin yleisöä! Ja iskutkin tulee heiltä." sekä "Teillä on kivaa katsottavaa, kun nuo rupee näyttelemään paremmin!" Kaikenlaista huulenheittoa ja pientä naljailua on paljon, ja harjoituksissa onkin hyvin hilpeä tunnelma, mikä pitää mukavasti energiaa yllä. Samanaikaisesti fokus pysyy kuitenkin ensisijaisesti työnteossa eikä hauskanpidossa, ja kaikki ovat valppaana tekemään mitä tarvitaan.

Elina, Tuuli ja Juha ohjaavat yhteistyössä kukin omaa osuuttaan. Kun kohtausta tehdään uudestaan, Juha elää kovasti mukana ja näyttää, mitä haluaa tehtävän. Kohtausta mennään useamman kerran pätkissä, ja sitten kerralla läpi. Juha arvioi "erinomaista, jälleen yläkanttiin!"

Harjoituskerran lopulla Juha antaa Tuulille vapaat kädet käyttää aikaa laulujen ja muiden näyttelijöiden tekemien äänien treenaamiseen. On metsän ääniä ja lintuja, noidan manausta, "muinaismurinaa"... Tässä käy hyvin ilmi säveltäjä/äänisuunnittelijan työn tulosten monipuolisuus. Viimeinen harjoiteltava asia on Oravan laulu, kaunis Tuulin tekemä sävellys, jota näyttelijä Asko Vaarala Timon roolissa laulaa hiljentävällä herkkyydellä.

Vasemmalta Paavo Honkimäki (Tuomas), Saara Jokiaho (Lauri), Sami Ulmanen (Aapo), Jussi-Petteri Peräinen (Simeoni) ja Elina Saarela (Eero).
Kuva: Jiri Halttunen

Harjoituksen jälkeen haastattelin Seitsemän veljestä -näytelmän koreografi Elina Wuethrichiä. Seitsemän veljestähän ei ole musikaali. Mitä koreografi tekee tällaisessa näytelmässä? Elina kertoo "Minusta on kiva, että tämä ei ole perinteinen musikaali, johon tehtäisiin erillisiä tanssinumeroita. Tässä on paljon ihan yleisesti liikkeen, ryhmän ja kontaktien ohjaamista sekä ikäänkuin 'piilotettua koreografiointia', josta katsoja ei välttämättä edes ajattele, että sitä tekemässä on ollut koreografi. Näytelmä on tosi fyysinen ja mukana on myös paljon puhtaasti liikkeen kautta tehtyjä kohtia." Seitsemään veljekseen Elina päätyi koreografiksi, kun ohjaaja Juha Hurme häntä aikoinaan työhön pyysi - "yhtään ei tarvinnut epäröidä!"

Miten Elina sitten suunnittelee koreografiat, kun musiikkia ei ole - kuten tanssinumeroissa olisi? Elina vastaa "suunnittelu lähtee siitä, millainen tilanne tai kohtaus on menossa. Osaan olen tehnyt rungon valmiiksi, ja ideoiden pohjalta lähdetään sitten näyttelijöiden kanssa kokeilemaan. Koska tämän näytelmän näyttelijät ovat niin mielenkiintoisia ja taitavia liikkujia, olen osaan kohtauksista miettinyt tehtävänannon kuten liikkeen suunnan, dynamiikan, fyysisen kontaktin tai vaikkapa liikettä johtavan kehonosan, ja sitä kautta tutkitaan mitä syntyy." Elina kertoo myös, että hän ei useinkaan tykkää tehdä koreografiaa suoraan musiikkiin - vaikka musiikkia olisikin - vaan hän pitää siitä, että impulssit kimpoavat esiintyjistä toinen toisiinsa, jolloin liike on heistä, ei musiikista lähtöisin. Välillä musiikin kanssa synkronoitu liike voi sitten puolestaan toimia tehokeinona.

Elina painottaa myös sitä, että aina työssään miettii ja näyttelijöillekin sanoo, että on tärkeää minimoida riskit vammojen ja rasitusvammojen osalta. Aina pitää kuunnella omaa kehoa, ja jos jokin liike ei onnistu tai tuntuu liian vaativalta, mietitään muita ratkaisuja. Tämä on todella fyysinen esitys, joka vaatii myös kovaa fyysistä kuntoa, eikä riskejä kannata ottaa!

Kysyn, onko Elinan töitä aiemmin voinut nähdä Jyväskylässä. Hän työskentelee Gradialla nykytanssin opettajana ja produktioryhmien koreografina, joten niitä tanssiteoksia on ollut mahdollista nähdä. Viimeisimpänä näiden lisäksi hän on tehnyt ohjauksen ja koreografian keväällä 2024 Villa Ranassa esitettyyn, tanssia ja nukketeatteria yhdistelleeseen Elina Lajusen sooloesitykseen Sisäolento.

Elina Wuethrich.
Kuva: Tero Takalo-Eskola

Seitsemän veljeksen tekemisessä Elinaa inspiroivat eniten esiintyjät ja jokaisen omat tavat liikkua ja tuottaa liikettä. "Inspiroivaa ja ihanaa on myös yhteistyö musiikki- ja äänisuunnittelija Tuuli Kainulaisen kanssa sekä tottakai ohjaaja Juha Hurmeen ajatusmaailma sekä se, miten hän vie asioita eteenpäin. Teemme työtä ikäänkuin kolmiona, jossa kaikilla on mahdollisuus antaa impulsseja toisilleen. Ja jos ajatellaan nimenomaan Seitsemää veljestä, siinähän on todella paljon herkullisia tapahtumia ja kohtauksia, joita on ihana ryhtyä viemään teoksen sisällön kautta liikkeelliseksi ilmaisuksi. Tykkään kovasti myös ryhmien liikuttelusta ja ryhmäkohtauksista, joissa saa miettiä, miten ryhmä liikkuu yhdessä ja täyttää kolmiulotteisesti näyttämötilaa. Kaikki tämä on kiehtovaa!"

Yhteistyö pukusuunnittelija Henna Mustamon ja valosuunnittelija Japo Granlundin kanssa on myös ollut antoisaa. Vuorovaikutus ja visuaalisten ideoiden pallottelu on ollut tosi luontevaa ja hedelmällistä.

Parasta Seitsemän veljeksen tekemisessä on Elinan mielestä ollut tietynlainen kollektiivinen spontaanius, jota työssä käytetään; asiat eivät ole valmiiksi raameihin naulittuja, vaan niitä tutkitaan yhdessä näyttelijöiden ja koko työryhmän kanssa.

Kysyn Elinan suosikkikohtausta, mutta hän toteaa, että näytelmässä on niin paljon hauskoja, mielenkiintoisia ja herkullisia kohtauksia, että hän ei osaa eritellä niistä suosikkia.

24 vrk ensi-iltaan

Tasan viikkoa myöhemmin olen jälleen seuraamassa harkkoja. Tällä kertaa tehdään kohtausta, joka alkaa siitä, kun Simeon (Jussi-Petteri Peräinen) ja Eero (Elina Saarela) palaavat kaupunkimatkalta. Kohtausta rakennetaan jälleen pienissä pätkissä. Kohtaus on lopulta hyvinkin monipuolinen, mutta kerron siitä mahdollisimman vähän, jotta yllätyksellisyys säilyy.

Kohtaukseen kuuluu mm. miekkailua urheilumiekoilla, ja Juha kiinnittää heti huomiota siihen, että niiden terävät kärjet on suojattava. Tämä on tietysti aito työturvallisuusasiat, jota hän ryydittää sanomalla "joka tökkii toista miekalla, saa miekasta - ja silloin minä otan suojuksen ensin pois!" Uskon, että tällä tavoin ilmaistuna asia menee perille ja säilyy kaikilla mielissä! Joskin toki kaikki muutenkin toimivat turvallisuuden mukaan ja toinen toisistaan huolta pitäen.

Kohtaukseen kuuluvaa koreografiaa työstetään vielä, aluksi karkeammin liikkein, myöhemmin hioen yksityiskohtaisemmin. Juha ohjaa tiiviisti liikettä, puheen sävyä katseen suuntaa... Kokeilujen kautta haetaan parhaita ratkaisuja. Valosuunnittelija kehittelee ja testailee samalla valaistusta. Tähänkin kohtaukseen liittyy myös hieno kuulokuvia - ääniin on kiinnitetty paljon huomiota.

Kohtaus on pitkä ja monipuolinen, ja jälleen sitä käydään läpi ensin pätkissä, sitten kokonaisuutena. Tässä vaiheessa kuiskaajaa tarvitaan muutaman kerran. Juha puuttuu tekemiseen aina tarvittaessa. Kohtauksen jälkeen myös koreografi Elina antaa ohjeita, ja koko homma mennään jälleen kerran uudestaan. Juha kehuu, miten hienoa työtä on taas saatu aikaan.

Vasemmalta Jussi-Petteri Peräinen (Simeoni), Asko Vaarala (Timo), Elina Saarela (Eero) ja Saara Jokiaho (Lauri).
Kuva: Jiri Halttunen

Harjoituksen jälkeen haastattelin kahta veljeksiä esittävää näyttelijää; Elina Saarelaa ja Paavo Honkimäkeä. Kuinka tuttu teos Seitsemän veljestä on heille ennen tätä produktiota? Elina kertoo "ei kovinkaan tuttu. Ensikosketukseni on ollut Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä, ja veljesten pilkkalaulua olen hoilannut pienenä. Sittemmin olen kirjoittanut tästä esseen koulussa ja nähnyt muutaman modernisoidun version näyttämöllä." Paavo jatkaa: "Minulle tämä on tosi tuttu. Olin mukana 2002 ensi-iltansa saaneessa Lahden kaupunginteatterin Seitsemässä veljeksessä. Sitä esitettiin kaksi vuotta ja esityksiä oli paljon. Teatterikesät ja kaikki kierrettiin ja se myös televisioitiin. Olin silloin veljeksistä Timo."

Mitä Elina ja Paavo sanoisivat heille, jotka kenties miettivät, viitsiikö 'näin tuttua' teosta lähteä katsomaan? Elina vastaa "sen verran tässä on Hurmeen kädenjälkeä tulkinnassa tässä klassikossa, että suosittelen, oli tuttu tai tuntematon! Tämä on freesi, fyysisen teatterin ja avant garden kautta tehty tulkinta, ja kyllä on monta yllätystä luvassa!" Paavo täydentää "Ja tämä on hauska! Minusta myös tuntuu, että yleisesti ottaen tosi paljon puhutaan aina että kaikkihan nyt Seitsemän veljestä tietää - mutta tietääkö sittenkään? Mielikuvia on paljon, mutta eivät kaikki sitä ole lukeneet." Elina jatkaa "Juha Hurme tuntee tämän teoksen niin hyvin, että vaikka Seitsemän veljestä tuntuisi tutulta, tämä tulkinta varmasti syventää tietämystä ja laajentaa käsitystä tästä klassikosta." Paavo myötäilee ja lisää "jo silloin, kun tätä alettiin tekemään, Juha sanoi haluavansa keskittyä siihen, että tämä on myös hillittömän hauska komedia! Minusta tuntuu, että sellaisilla jäljillä ollaan - ja se on hienoa!"

Mikä Elinaa ja Paavoa tässä inspiroi eniten? Elina pohtii "on saanut tehdä fyysistä näyttelijäntyötä, mikä on inspiroivaa. Lisäksi tietysti Juhan järjettömän suuri sivistys aiheesta ja sen yleismaailmallisesta kontekstista - myös hänen huumorinsa on ihanaa. Plus meidän aivan upea koreografi Elina Wuethrich sekä säveltäjä Tuuli Kainulainen, jotka tekevät asioita lennossa, kaikkien ollessa koko ajan dialogissa." Paavo on samaa mieltä - Elinan säestäessä "Juhan, säveltäjän ja koreografin kanssa yhdessä tekeminen on todella inspiroivaa. Olen myös joskus jo kauan sitten todennut, että jos joku teatteri pystyy tekemään Seitsemän veljestä, siinä talossa on todella hyvä ensemble-meininki. Tämä on jatkuvaa joukkokohtausta, käytännössä koko ajan seitsemän tyyppiä lavalla. Se yhteispeli, ja miten se on syntynyt jo keväällä - yhteinen tapa, miten me kuunnellaan ja hengitetään toisiamme. On valtavan inspiroivaa tehdä meidän teatterin upeiden kollegoiden kanssa töitä joka päivä! Edelleen on joihinkin kohtauksiin pohjia tekemättä, ja se on yleisesti ottaen raskain vaihe. Vaikka kohtahan ollaan siinä pisteessä, että päästään menemään läpi - ja nytkin on päästy pitkiä pätkiä. Mutta raskaus ei tunnu; tänäänkin on tehty pitkä päivä, lähdetty kohtauksen kanssa nollasta aamulla ja voi vitsit mikä lopputulema saatiin aikaan! Minulla menee päivittäin kylmiä väreitä tuolla lavalla! Ja kun Juhalla on aivan valtava, kirkas ja selkeä näkemys, tieto ja sivistys Aleksis Kivestä! Aina välillä minä vaan lumoudun, kun hän alkaa kertoa jostain kohtauksesta. Sitä valtaisaa tietoa haluaa vain imeä itseensä ja se on todella inspiroivaa." Molemmat toteavat yhteen ääneen "suuri kunnia Juhalle!"

Veljesjoukolla ei ole ollut mitään erityisiä veljeytymis-/ryhmäytymistekemisiä, vaan joukko on muodostunut tiiviiksi työn myötä. Elina ja Paavo ovat molemmat sitä mieltä, että suuri merkitys oli sillä, että kaikki tunsivat toisensa jo ennestään. Jos vastaavaa yhteistyötä pitäisi rakentaa uusien tuttavuuksien kanssa - vaikka he olisivat kuinka taitavia näyttelijöitä tahansa - porukan hioutumiseen näin tiiviiksi olisi mennyt paljon enemmän aikaa.

Veljekset Eero ja Tuomas - eli näyttelijät Elina Saarela ja Paavo Honkimäki.

Ketä kumpikin heistä näyttelee, mistä he pitävät omassa hahmossaan ja onko Juha Hurmeen ohjaus tuonut hahmoon jotain, mitä he eivät olisi muuten osanneet ajatella? Elina vastaa "minä näyttelen Eeroa. Minulle tutuin Seitsemän veljestä oli Mauri Kunnaksen koiraveljekset, ja siinäkin Eero oli minun lempparini, koska hänkin on kuopus kuten minäkin, joten samaistun. Kuopushan periaatteessa tulee kaikessa jälkijunassa, mutta on silti lellipentu - ainakin isompien sisarusten mielestä, vaikka asiahan ei niin ole. Eero on nokkela, mikä on myös ärsyttävää, mutta minä pidän siitä. Juha on ohjauksellaan tuonut hahmoon paljon uutta - koen, että löydämme kaikki yhdessä hahmoistamme tällaisia asioita koko ajan lisää. Paljonhan tässä tutkitaan käyttäytymismalleja ja ryhmädynaamista käyttäytymistä sisarusparvessa - sekä joukkiota että yksilöitä." Paavo kertoo puolestaan "näyttelen Tuomasta, joka on mielestäni hyvin mielenkiintoinen hahmo. Olen tosi onnellinen, että saan tehdä eri hahmon kuin Lahdessa. Yleinen mielikuva Tuomaksesta saattaa olla hieman tylsä: 'se on se iso kaveri joka olla jurottaa'. Hän on kaukana minusta itsestäni, mutta mielenkiintoista ja kivaa tätä roolia on tehdä! Tuomaksella on pitkiä pätkiä, että hän ei puhu mitään, joten on kiehtovaa tehdä sellaista hahmoa, löytää muita tapoja reagoida."

Entä onko Elinalla ja Paavolla suosikkikohtauksia tässä näytelmässä? Elina tuumii "just nyt tässä kohtaa sanon, että minulle se on lukkarilla oleminen ja siitä Sonninmäelle lähtö. Mutta tässä on monta ihanaa hetkeä!" Paavo miettii "tässä on monta hyvää kohtausta, koko juttu on semmoista lempparia joka on kiva tehdä! Mutta juuri tällä hetkellä sanon, että Taula-Matin metsäkertomuksissa on jotain äärettömän nastaa, ihana kupliva fiilis, josta nautin!"

Loppuun Elina ja Paavo toivottavat vielä yleisölle "tervetuloa katsomaan avoimin mielin klassikon tulkintaa! Tätä uskaltaa suositella ihan kaikille! Kun elossa olevista Aleksis Kivi -tuntijoista suurin, Juha Hurme, tekee Aleksis Kiveä, se kannattaa aina nähdä!"

1. Valmistava harjoitus (16 vrk ensi-iltaan)

Ennen tämänkertaista harjoitusta haastattelin Tuuli Kainulaista, joka on Seitsemän veljestä -näytelmän säveltäjä ja äänisuunnittelija - eräänlainen kaksoisrooli siis, mutta toki tehtävät limittyvät paljon.

Seitsemän veljestä on pääpiirteiltään puhedraama, mutta siinäkin on muutamia lauluja, jotka ovat säveltäjän työkenttää. Tuuli sanoo lähteneensä niistä liikkeelle, säveltäneensä ne ensin. Kaikki näytelmässä kuultavat laulut ovat Tuulin säveltämiä - myös esimerkiksi Oravan laulu, joka on totuttu kuulemaan vanhempana versiona. Tämä oli erityisesti tilaus ohjaaja Juhalta, että ei käytetä sitä tuttua sävellystä. "Ja kun on selkeitä kohtia - kuten vaikkapa karhu, jolle halutaan antaa tilaa - siinä on tilaa musiikille. Tällaisia palasia olen säveltänyt ensin", Tuuli kertoo. Esimerkiksi mullikuoro on ohjaaja Juhan idea, mutta Tuuli johtaa kuoroa ja opettaa näyttelijöille kuoro-osuudet.

Mukaan Seitsemään veljekseen Tuuli päätyi, kun ohjaaja Juha pyysi hänet työryhmään. Tuuli ja Juha ovat tehneet paljon töitä yhdessä aiemminkin. Jyväskylän kaupunginteatterissa Tuuli ei ole ennen työskennellyt.

Mikä tässä teoksessa erityisesti inspiroi Tuulia? "Minusta on ihanaa, että tämä on hyvin humoristinen. Mutta itseäni kiehtoo sekin, miten mukaan saadaan myös syvempiä ja herkistäviä kohtia. Katsojan tunnekuljetus on paljolti minun työtäni, ja se on aina kiinnostavaa. Kyllähän tämä usein on yhtä naurua treeneissä, mutta esitykseen haetaan myös koskettavia hetkiä - ja mielestäni niitä on sinne saatu."

Mikä Seitsemän veljeksen tekemisessä on ollut parasta? Tuuli pohtii, että hänelle on ollut uudenlainen haaste työskennellä näin isossa työryhmässä, jossa on näin monta näyttelijää. "Siinä tulee sellaista rikkautta ja runsautta, että saa käyttää isoa kuoroa, mikä on innostavaa. Lisäksi inspiroi tämän esityksen sisällöllinen rikkaus; miten paljon tässä tapahtuu, käydään hyvin erilaisissa paikoissa ja tilanteissa - tämä on hyvin runsas matka!"

Onko Tuulilla jotain suosikkikohtausta, jonka hän spoilaamatta voi sanoa? Tuuli miettii "ehkä en spoilaa jos sanon vaan että nahkapeitturit - luulen, että sillä me yllätetään yleisö!"

Tuuli kertoo vielä, että "tyypillisesti äänisuunnittelijan työssä on hyvin paljon ennakkosuunnittelua. Toki se tässäkin on tärkeä vaihe, mutta aika paljon olen jättänyt ratkaistavaksi vasta treeneissä - siinä vaiheessa, kun yhdessä leivotaan kutakin kohtausta. Joitakin saattaisi stressata sellainen, että kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa käydään vielä läpi uusia kohtauksia ja minä sävellän, mutta minä koen hyvin inspiroivaksi sen, että voi saada impulsseja siitä, millaiseksi kohtaus muodostuu ilman, että on valmiiksi päättänyt jotain. Tällainen työtapa on leimannut tätä prosessia aika paljon." Mainitsen huomanneeni, että tässä ohjaaja, koreografi ja säveltäjä tekevät hyvin tiivistä yhteistyötä. Tuuli kommentoi "aiemmin en ole tehnyt näin tiiviisti töitä koreografin kanssa - tämä on ihan mahtavaa, ikään kuin kolmet aivot samassa! Vaikka kaikilla on toki se oma ymmärryksensä."

Tuuli Kainulainen. (Kuva saatu häneltä itseltään, kuvaaja ei tiedossa.)

Haastattelun jälkeen istuskelen katsomossa ennen läpimenon alkua. Näyttämö on läpikuultavan valkoisen verhon takana, ja sieltä kuuluu moninaista ölinää ja töminää - näyttelijöillä on lämmittelyt menossa.

Olen kovasti odottanut, että pääsen seuraamaan ensimmäistä valmistavaa harjoitusta. Tähän mennessähän olen harkoissa nähnyt vain pieniä pätkiä esityksestä, ja nyt näen sen ensimmäistä kertaa kokonaan - sellaisena kuin se tässä vaiheessa on, ei vielä tokikaan valmis.

Minulle kerrotaan, että yksi näyttelijöistä on poissa, ja Juha paikkaa hänen rooliaan. Kuten Juha itse sanoo "Mä käyn vaan kävelemässä lavalla ja lukemassa vuorosanat plarista."

Jo soundcheck on mielenkiintoista ja komeaa kuultavaa. Sen yhteydessä käydään muutenkin läpi ääniasioita, kuten muutamien laulujen alkuja ja sävelkorkeutta, taustoja sekä tallenteiden volyymia.

Ja sitten mennään eikä meinata! Näytelmästä kirjoitan kunnolla sitten ensi-illan jälkeen, mutta tämä ensimmäinen valmistava harjoitus vahvistaa aiempaa mielikuvaani; herrisä että tämä on yllättävä, energinen, ilmeikäs ja hauska esitys!

Juhan kokovartaloeläytyessä pariinkin paikkausrooliinsa katsomossa raikuu työryhmän nauru, eikä lavallakaan kaikilla pokka pidä. Välillä paikkaaminen on tosiaan kävelyä ja lukemista, välillä ihan jotain muuta.

Kuten työryhmän jäsenten kanssa oli puhe, loppupään kohtauksia on harjoiteltu vasta vähäsen verrattuna kunnolla hiottuun alkupäähän. Nämä kohtaukset eivät vielä ole niin täyteläisiä ja viimeisteltyjä - kuten tässä vaiheessa asiaan kuuluu, eihän vielä tarvitse valmista ollakaan.

3. valmistava harjoitus (8 vrk ensi-iltaan)

Sitten ollaankin jo viimeisessä harjoituskerrassa, jolle minä osallistun. Vuorossa on 3. valmistava harjoitus. Paikalla on myös valokuvaaja Jiri Halttunen. Ennen läpimenon alkua salissa esitetään kuulutus, joka kuullaan kaikissa näytöksissä, ja jossa muun muassa kielletään valokuvaaminen - me muut silmäilemme merkitsevästi Jiriä ja kaikkia naurattaa. (Tosiasiassahan katsojia on tarpeellista muistuttaa siitä, että kuvaaminen tai muu taltioiminen ei ole sallittua.)

Reilussa viikossa näytelmän työstämisessä on tapahtunut huikea hyppäys. Asiat, jotka viimeksi vielä vaikuttivat hieman keskeneräisiltä, ovat nyt täydessä tikissä. Läpimenon jälkeen Juha toteaakin työryhmälle "seuraavalla harjoituskerralla on palaute - erittäin hyvä palaute!"

Minulle Juha kertoo, että päivällä avoimessa teosesittelyssä oli esitetty vartti näytelmän alusta; katsojat olivat olleet todella innoissaan ja antaneet väliaplodeja.

Tämän jälkeen jäljellä on neljä harjoittelupäivää, joihin sisältyvät kolme pääharjoitusta iltaisin maanantaista keskiviikkoon - kahdessa ensimmäisessä on läsnä koeyleisö, ja kolmas on henkilökuntaennakko. Niiden jälkeen on ennakkonäytös torstaina 13.11. - ja sitten koittaa ensi-ilta!

Vasemmalta Jussi-Petteri Peräinen (Simeoni), Elina Saarela (Eero) ja Saara Jokiaho (Lauri).
Kuva: Jiri Halttunen

Harjoituksen jälkeen jututan Juhaa vielä hetken. Kun nyt ollaan viikon päässä ensi-illasta, onko tulos tähän saakka sellainen kuin Juha on alunperin visioinut? "Tämä on parempi!" tokaisee Juha heti, ja jatkaa "Tämä on mennyt niin hienosti kollektiivisella puolella, yli sellaisten mahdollisuuksien mitä osasin ajatellakaan! Tämä on minusta tosi hieno, ja tämä on valmis. Tämä on vain sitä vailla, että tulee koeyleisöä katsomaan. Nämä aina paranevat yleisön myötä. Minun velvollisuuteni on kuitenkin antaa tarkkoja palautteita ja tutkia yleisöjä. Tätä ei enää harjoitella muuten kuin läpimenoissa, ja muuten minä ja muut ohjaajat annamme palautetta. Pienen pieniä korjauksia voidaan tarvittaessa tehdä. Nyt minun tärkein tehtäväni on pitää ryhmä terveenä, antaa lepoa. Tämä on näyttelijöille fyysisesti raskas esitys, ja ensi viikolla on ainutlaatuisen kova putki; maanantaista perjantaihin joka ilta esitys. Tässä on niin valtava fyysinen rasitus monilla näyttelijöillä, ja olemme koko ajan olleet tarkkoja ettei mene yli. Minä olen tästä ihan valtavan ylpeä! En varmaankaan keväälläkään salaillut sitä, että jo silloin oli hyviä treenejä, ja että tämä on minulle mitä tärkein homma. Tämä ylittää odotukseni, ja se on aika harvinaista! Minä tiedän varsin tarkkaan, mihin pyrin, ja tämä teos on suuren ilon aihe - on ollut koko ajan. Mutta sillä lailla olen vanha ja paatunut, että en ole täpinöissäni - minä olen iloinen. Valtavan hilpein mielin odottelen ensi viikkoa; mahtavaa nähdä tämä viisi kertaa peräkkäin!"

Miten harjoituskausi on sujunut? Onko ollut yllätyksiä? Juha kertoo "Suunnitelma oli selkeästi tosi hyvin tehty; olemme pysyneet koko ajan aikataulussa. Se on monesta tekijästä riippuvainen asia, mutta tämä ryhmä on pitänyt itsensä tavattoman terveenä. Enkä tarkoita syyllistää ketään, jos joku on ollut vähän kipeänä. Jos sairastuu, se vaan kuuluu asiaan - kaikkihan me välillä sairastutaan. Mutta ei ole tullut yhtään vammautumista, ja hyvin vähän mitään muutakaan. Olin laskenut aikatauluun "sairastumisvaraa", mutta kun ei sairastettu, olemme olleet koko ajan askeleen edellä. Vaikka tiesin koreografin ja säveltäjän pätevyyden, nämä tulokset ovat silti yllättäneet minut, miten mahtavasti he ovat vieneet tätä eteenpäin - ja tätä minä tarkoitan sillä, että en osannut ajatella! Että he tuovat noin kiinnostavia juttuja tähän. Hekin ovat näyttelijöiden lahjakkuuden asettamassa raamissa, ja näyttelijäthän ovat ihan intoutuneet tästä! Tässä on ollut tosi kiitollinen ilmapiiri, ihan valtavan motivoituneita näyttelijöitä, jotka eivät peittele sitä iloa ja ylpeyttä, jota tästä kokevat. Voin sanoa olevani ihan menestynyt teatterintekijä, ja aina tämä on kivaa, mutta tässä on erityinen potenssi, tämä on voimia antava projekti! Näyttelijätkin ovat sanoneet saaneensa tästä sellaista energiaa, jota riittää muuhunkin elämään. Tämä ei vie, vaan tuo - ja se on kyllä hurjaa ja hienoa! Voin sanoa ihan tosissani ajattelevani, että vaikka olen tolkuttoman pitkään tehnyt, nämä ovat vieläkin minulle oppimistapahtumia - ja olenpa oppinut monenlaisia asioita ryhmädynamiikasta ja näyttämöllisistä keinoista. Minulle iso näyttämö ei ole ollut koskaan kodikkain, minä tykkään pienestä. Ajattelin, että kyllä tämä hoidetaan täällä, mutta minun mielestäni me porukalla selätämme tämän ison näyttämön - ei tätä voisi ajatellakaan pienempään, hyvä kun tuokaan tila riittää! Kiitos erittäin monille ihmisille, että olemme saaneet tuon tilan täytettyä. Ja tietenkin kiitos Aleksis Kivelle - Kiven energianhan me olemme valjastaneet, ei tähän ole ulkopuolisia elementtejä tuotu vaan tämä on Kiven kertoma juoni."

Seitsemän veljestä -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin tilojen Aune-näyttämöllä on perjantaina 14. marraskuuta 2025. Ohjelmistossa 25.4.2026 saakka, liput myynnissä koko esityskaudelle. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

• ◦ • ◦ • ◦ • ◦ • ◦ •

Tämän jutun ohessa voin erityisellä lämmöllä ja ilolla mainita, että jutun työstämisaikana tuli täyteen kymmenen vuotta Eturivin kuningattaren blogia! Satoja juttuja, upeita teatteriesityksiä, mielenkiintoisia haastatteluja, ihania ihmisiä, paljon opittua asiaa teatterin tekemisestä, naurua ja liikutusta.

Sydänlämmin kiitos niin Jyväskylän kaupunginteatterin väelle kuin minut myös "kylään" ottaneille teattereille - sekä tietenkin lukijoille! Tämä on ollut mielettömän antoisaa ja hienoa tekemistä - ja jatkuu reippain ottein edelleen!

Nähdään teatterissa! ❤

---