Mitä mies miettii (Teatterikone)

Eilen sai ensi-iltansa Teatterikoneen näytelmä Mitä mies miettii. Sen ovat käsikirjoittaneet keräämänsä aineiston perusteella Aaro Vuotila ja Jussi Helminen. Ohjaajana toimi Annu Sankilampi.

Lavalla nähdään kaksi miestä, Aaro Vuotila ja Jussi Helminen. Heidän kanssaan ja kauttaan tarkastellaan miehen moninaisia rooleja. Mies ihmisenä, aviomiehenä, poikana, veljenä, ystävänä, isänä, miehenä yhteiskunnassa. Miesten, naisten ja yhteiskunnan asettamia odotuksia miehille, vaatimuksia, velvoitteita, oikeuksia. Erilaisia tapoja toteuttaa omaa miehisyyttään. Sankareita ja esikuvia, miehekkyyttä mutta myös epämiehekkyyttä.

Aaro Vuotila ja Jussi Helminen.
Kuva: Marianne Hautsalo

Aaro Vuotila esittää Nipaa, josta nähdään niin Mies-Studion juontajan rehvakas, kova, menestyjyyttään ja voittajuuttaan psyykkaava olemus, kuin omassa elämässään pikkuhiljaa monitahoisenpi mies. Vuotila kasvattaa hienosti roolityötään alun melko pinnallisesta loppua kohti syvällisempään, herkempään ja monipuolisempaan mieskuvaan.

Aaro Vuotila.
Kuva: Marianne Hautsalo

Jussi Helmisen roolijako on toisenlainen. Hän esittää Mies-Studion vieraana nähtäviä mainioita karikatyyrejä, kuten itseään tiukassa kurissa pitävää poliisia, maailmoja syleilevää kaunista miestä ja omista sfääreistään muita tarkkailevaa miestutkijaa. Nämä hahmot ovat kukin omalla tavallaan kerrassaan riemukkaan onnistuneita. Helmisen rooleista pysyvin on Nipan veli Marko, joka osoittaa alusta asti aivan toisenlaista inhimillisyyttä, herkkyyttä ja pehmeyttä kuin veljensä.

Jussi Helminen.
Kuva: Marianne Hautsalo

Nipan ja Markon muistot ja kertomukset omista vanhemmistaan ovat hieno esimerkki siitä, miten erilaisena sama asia voi näyttäytyä eri ihmisen näkökulmasta. Markon pohdinnat omasta vanhemmuudesta täydentävät tätä perhekuvan luomista. Tässä näytelmässä tuodaankin selkeästi esille sitä, miten mies - ja uskoisin että ihminen ylipäätään - on olemassa ennen kaikkea laumansa, lajitovereidensa seurassa.

Vaikka näytelmä rakentuu paljolti erillisistä kohtauksista, siinä on selkeä yhtenäisyys koko kestonsa ajan. Ainoa irrallisempi osa ovat kohtaukset Erä-Jonneista - hupaisat pikku välipalat nykyajan nuorten miesten ponnisteluista villin luonnon armoilla.

Näytelmää rytmittävät myös Aaro Vuotilan tekemät ja akustisesti esittämät laulut, jotka liittyvät olennaisesti aiheeseen.

Aaro Vuotila.
Kuva: Marianne Hautsalo

Näytelmän lavastus on hyvin niukka, mutta tällaisessa kerronnassa ei enempää kaivata. Puvustus on toimiva ja siinä on omia pieniä jippojaan. Visuaalisessa puolessa näyttävintä ovat valot, jotka on suunnitellut Perttu Lähdesmäki.

Mitä mies miettii on ikäänkuin kollaasi miehisyydestä monine eri osa-alueineen, näkökulmineen ja tuntemuksineen. Näytelmä tarjoaa niin naurua kuin liikutusta, hienoista vaivautuneisuutta tarkoituksella kiusallisista vitseistä sekä lämmintä mukanaelämistä. Esitys on tiivis; pari tuntia hujahti todella nopeasti tunteellisen loppuun saakka. "Dramatisoitua tosielämää", kuten seuranani ollut parisuhdemies näytelmän ytimekkäästi kiteytti.

Jussi Helminen.
Kuva: Marianne Hautsalo

Esitys sai innokkaat loppukiitokset yleisöltä - väliaplodeja unohtamatta. Väliajalla ja esityksen päätyttyä sivusta kuulemieni yleisön kommenttien perusteella esityksestä tykättiin kovasti. Ja onhan tämä näkemisen arvoinen!

Mitä mies miettii Teatterikoneen sivuilla (linkki). Esityskausi on vain vajaan kuukauden mittainen, 9.4.2022 saakka.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)