Laurailun alkuvaiheita

Jyväskylän kaupunginteatteri tuo Paviljongin tiloissaan lokakuun lopulla ensi-iltaan näytelmän nimeltä Laura. Sen on käsikirjoittanut ja ohjaa Pasi Lampela. Näytelmä on yhteistyö Jyväskylän kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin kesken. Siinä on näyttelijöitä kummastakin teatterista. Pääsin seuraamaan harjoituksia varsin alkuvaiheessa ja ennen treeniä haastattelin ohjaaja Pasia.

Harjoituksissa Esa-Matti Long ja Piia Mannisenmäki.

Pasi päätyi tekemään tätä yhteistyötä kahdelle teatterille, kun Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja Marietta Kunnas sitä ehdotti. Pasi sanoo, että yhteistuotannot ovat nykyajan ilmiö, jossa on monia hyviä puolia. Työryhmän jäsenet pääsevät tekemään töitä uusien ihmisten kanssa. Teattereista saattaa joskus kehittyä "umpioita" ja näin niitä voidaan "tuulettaa". Yleisö pääsee näkemään uusia kasvoja lavalla. Näytelmän esityskausi on tavallista pidempi. Kustannusten jako teattereiden kesken tuottaa myös säästöjä näinä kulttuurileikkausten aikoina. Pasille tämä yhteistuotanto on ensimmäinen lajiaan. Alusta asti hän on ollut asiasta innostunut, joskin etukäteen häntä hieman jännitti tiedonkulun ja vastuunjaon sujuminen - sittemmin on osoittautunut, että kaikki toimii hyvin jopa Jyväskylän kaupunginteatterin muuton keskellä. Näyttelijät ja muu työryhmä ovat hyvin inspiroituneita.

Laura on siis Pasin oma käsikirjoitus. Onko erilaista ohjata omaa tekstiä kuin jonkun muun kirjoittamaa? Pasi kertoo, että ohjatessaan omaa käsikirjoitustaan teksti on yleensä ollut valmiina jo yli vuoden ja hän on saanut siihen henkistä etäisyyttä, kun on välillä tehnyt muita ohjauksia. Teksti on siis tavallaan ohjausnäkökulmasta uusi. Suunnittelutyön alkaessa Pasi suhtautuu siihen kuin mihin tahansa tekstiin - tai ei ainakaan mustasukkaisesti, ehkä ennemmin "raaemmin" kuin jonkun muun kirjoittamaan. Ensi-illan lähestyessä paine on aina moninkertainen verrattuna jonkin klassikon tai muuten moneen kertaan tehdyn ja hyväksi todetun tekstin ohjaamiseen, mutta toisaalta kantaesitys on paineista huolimatta palkitseva: on saatu teatteriin jotain uutta, jota kukaan ei ole koskaan ennen tehnyt!

Kysyn Pasilta näytelmän syntymisestä. Hän avaa, että kirjailijan työlle on tyypillistä, että kirjailijaa "kiusaa" jokin asia omassa elämässä, jokin minkä hän haluaa purkaa ulos. Nämä teemat synnyttävät henkilöitä ja näyttämöllisiä tilanteita, kun kirjoittaessa miettii, millaiset henkilöt voisivat törmätä samoihin asioihin kuin mikä kirjoittajaa "kiusaa". Henkilöille kehittyy yhteiskunnallinen kehys yhdessä tarinan kanssa. Yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja tapahtumiin kytkeytyvät kirjoittajan omat kokemukset irtautuvat tarinan osiksi; vaikka tarinan sisin onkin itse koettua, kyse ei ole omaelämänkerrallisesta kerronnasta.

Hannu Lintukoski ja Piia Mannisenmäki.

Laura-näytelmässä Pasi on ajatellut paljon korruptiota. Suomea pidetään hyvin korruptoitumattomana maana, mutta Pasia on kiusannut se, mihin tämä käsitys oikeastaan perustuu. Taustalla on ajatuksia mm. 90-luvun lamasta, Jari Aarnion tapauksesta sekä rakennusalan kartellisoitumisesta, joka usein sisältää harmaata ja pimeää taloutta. Rakennusalalla idyllinen Suomi-kuva hajoaa. Pasi halusi kuvata lintukotoa todellisempaa kaupunkilaisten elämää ristiriitoineen ja paineineen. Laura-näytelmässä kehyksenä on siis rakennusala, juonellisena moottorina kolmiodraama. Näytelmä on kehittynyt psykologisten, eksistentialististen ja yhteiskunnallisten elementtien kohdatessa. Kun näytelmää kirjoittaessa henkilöiden psykologia ja keskinäiset yhteydet olivat syntyneet, kohtausten kirjoittaminen oli nopeaa. Pasi kertoo halunneensa kuvata suomalaisia ihmisiä, yhteiskuntaa ja elämää uskaliaasti ja rehellisesti, hellimättä luulotelmia idyllistä. Myös huumoria tekstissä pitää olla paljon. Henkilöt ovat eläviä, inhimillisiä ja monitahoisia heikkouksineen ja pyrkyryyksineen. "Katsotaan kulissien taakse, tuodaan näkyviin sitä mikä yleensä jää pimentoon, jolloin ihmiset voivat peilata siihen omia kokemuksiaan."

Harjoitusprosessi on poikkeava sekä kaupunkien että tilojen suhteen. Harjoituksia tehdään kahdessa eri kaupungissa, jolloin viikot ovat kaksijakoisia Helsingin ja Jyväskylän välillä. Tämä tuo prosessiin tiettyä levottomuutta, mutta harjoitukset ja kaikki muu työ ovat käynnistyneet hienosti. Pasi iloitsee, että on hauskaa ja inspiroivaa kun mukana on ihmisiä kahdesta eri talosta. Jyväskylästä näyttelijöinä mukana ovat Piia Mannisenmäki, Hannu Lintukoski sekä Jukka-Pekka Mikkonen. Kansallisteatterin näyttelijöistä tuotantoon osallistuvat Maria Kuusiluoma ja Esa-Matti Long. Tähän mennessä Kansallisteatterilla harjoituksissa ovat olleet vain Maria ja Esa-Matti, sillä heillä on paljon kahdenkeskisiä kohtauksia. Jyväskylässä Maria oli aluksi mukana ja tulee taas myöhemmin. Ja kuten Pasi toteaa "Esa-Matti on mukana kaikkialla". Kevätharjoituskaudella koko ryhmä on siis yhtä aikaa koolla vain vähän, syksyllä sitten tiivistetään.

Promokuvassa Esa-Matti Long, Maria Kuusiluoma ja Piia Mannisenmäki. Kuva: Stefan Bremer Kuvamuokkaus ja logo: Elina Vilpakka

Toinen poikkeus harjoitusprosessissa ovat tilat. Jyväskylässä Lauraa on tähän mennessä ehditty harjoitella teatteritalossa sekä isolla että pienellä näyttämöllä, Kansallisteatterillakin kahdessa eri tilassa. Mikään näistä tiloista ei ole sellainen, jossa näytelmää sitten lopulta esitetään, ja Jyväskylän näyttämöä Paviljongin tiloissa ei vielä ole edes olemassa. Vielä tämä ei kuitenkaan ole häirinnyt. Eri tilojen mittakaava vaihtelee, joten täytyy luottaa sopeutumiseen ja tarvittaessa kasvattaa ilmaisua. Jyväskylässä esitys tulee Aune-näyttämölle (jolla on Paviljongin kahdesta näyttämöstä suurempi katsomo), Kansallisteatterissa Pienelle näyttämölle.

Harjoituksissa on tähän mennessä aluksi luettu tekstiä ja puhuttu paljon. Nyt, kun harjoituskautta on takana puolitoista viikkoa, "ajetaan tekstiä pääkoppaan", haetaan pääpiirteitä suuntiin ja asemointeihin sekä kohtausten sisäisiin jännitteisiin ja dynamiikkaan.

Kenen sitten kannattaa tulla katsomaan Laura-näytelmää? Pasi sanoo, että jokaisen, joka haluaa nähdä teatterissa ihmiselämän kulissien taakse. Tässä näytelmässä tuodaan näkyviin asioita, jotka ovat monille tuttuja, mutta joita ei kovinkaan usein tuoda esiin. Monet katsojat pystyvät samaistumaan ja tunnistamaan omia kokemuksiaan rehellisesti. Näytelmä purkaa oletuksia suomalaisesta yhteiskunnasta ja suomalaisuudesta. Huumori on tärkeä elementti ja kaikessa mennään täysillä. "Tässä sanotaan ääneen niitäkin asioita, jotka yleensä jätetään terapiaan tai ehkä parhaalle ystävälle kerrottaviksi."

Esa-Matti Long ja Jukka-Pekka Mikkonen.

Haastattelun jälkeen on vuorossa illan harjoitus. Työn alla on kohtauksia näytelmän alkupuolelta. Harjoituksessa näyttelijöistä paikalla ovat Piia, Hannu, Jukka-Pekka ja Esa-Matti. Aluksi käydään keskustelua maskeista, kampauksista, puvuista ja valoista. Mukana on myös iloista huulenheittoa koko porukalla; näkee, että kukaan ei vierasta toisiaan. Harjoituksessa näyttelijöillä on yllään enimmäkseen omia vaatteita tai jotain yksittäisiä puvustukseen kuuluvia vaatekappaleita. Lavaste on hahmotelma, joka antaa raamit liikkumiselle.

Illan kohtauksien sisällöt ovat hyvin jäntevää ihmissuhdekohtaamista. Tässä vaiheessa näyttelijöillä on enimmäkseen plarit käsillä, mutta teksti tuntuu olevan jo varsin hyvin päässä. Joskus tarvitaan kuiskaajaakin. Kohtauksia tehtäessä Pasi kannustaa, analysoi ja antaa tilaa kysyen myös näyttelijöiltä, vieläkö toistetaan vai mennäänkö seuraavaan. Pasi antaa myös paljon kehuja ja korostaa sitä, mikä meni hyvin. "Jee, mahtavaa!" Välillä hän huikkailee kesken kohtauksenkin "just näin!" Pasi ohjaa tarvittaessa hyvin selkeästi miten toimintaa pitäisi muuttaa, kertoo ja pohtii hahmojen tekemisiä sekä ajatuksia tekojen takana. Harjoituksissa käydään läpi iskuja, suuntia, asemointia, kulkureittejä ja tilankäyttöä sekä mietitään, millainen fyysinen tila tulee olemaan.

Kun kohtauksessa on napakkaa fyysistä kontaktia, sen koreografia suunnitellaan huolella, jotta toiminta näyttää aidolta mutta on turvallista. Tällaisessa toiminnassa on otettava huomioon myös käyttöön tuleva mikki; se ei saa kahista. Kun eräs näyttelijöistä antaa palaa pitkän, raivokkaan tunnepurkauksen, Pasin lisäksi myös toiset näyttelijät antavat positiivista palautetta hienosta suorituksesta. Toisaalta tiukankin väännön keskellä välillä naurattaa - ja harjoituksissahan sitä on hyvä "purkaa pois". On mielenkiintoista myös seurata kahden näyttelijän kohtausta, jossa toisella on monologipätkä, mutta toinen näyttää ilmaisevan repliikkinsä ilmeillään. Työryhmäläiset toteavat että "tämähän on hetkittäin valmista kamaa" vaikka harjoituskausi on vasta aluillaan - selvästi kovien ammattilaisten työtä.

Piia Mannisenmäki ja Esa-Matti Long.

Laura-näytelmän kantaesitysensi-ilta on Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin tiloissa Aune-näyttämöllä 31. lokakuuta klo 19. Syyskauden liput ovat myynnissä. Laura teatterin sivuilla (linkki).

---