Merten gorilla (ensi-ilta)

Tänä viikonloppuna koettiin Jyväskylän kaupunginteatterissa kaksi ensi-iltaa. Lauantaina oli vuorossa suurella näyttämöllä seikkailukertomus Merten gorilla, joka pohjautuu Jakob Wegeliuksen samannimiseen kirjaan. Perttu Leinosen ohjaama näytelmä on tiivis ja vauhdikas - yhtään turhaa hetkeä ei ole, tapahtumat etenevät ripeästi eikä kiinnostus herpaannu hetkeksikään.

Hannu Hiltunen, Henri Halkola, Aaro Vuotila ja Piia Mannisenmäki.
Kuva: Jiri Halttunen

Produktiossa on aivan upea näyttelijäkaarti. Piia Mannisenmäki gorilla Sally Jonesina tekee hienoa työtä jutellen yleisölle ja muutoin eläytyen mykän mutta erittäin älykkään eläimen rooliin koko kropallaan. Henri Halkola kapteeni Koskelana on reilu mies, joskin itse huvituin hänen rooleistaan eniten pikkuroolista oopperan katsojana - kuinka mies kikattelee ja hypähtelee! Saara Jokiaho esiintyy sydämellisesti hurmaavana fadolaulaja Ana Molinana. Hannu Lintukosken esittämä tanssahteleva etsivä Umbelino on ehdottomasti mieleenjäävä - ja sai myös väliaplodeja. Toinen Lintukosken herkullinen rooli on divaani Bahadur muhkeassa ulkoasussaan. Aaro Vuotilan hykerryttävästi esittämä Bhapurin maharadza on lellitty pikkupoika aikuisen ulkokuoressa, mutta hän myös kasvaa uskottavasti aikuisemmaksi. Hannu Hiltusen Ana Molinaa ihaileva soitinrakentaja signor Fidardo voittaa alun epäluulonsa sopivan pikku hiljaa. Hanna Liinoja ihastuttaa täpäkkänä sihteerinä Ayesha Narayananina. Jorma Böök tekee eloisasti zoologi Wilkinin roolin. Jukka-Pekka Mikkosen rooleista eloisin on jatkuvasti puhuva laivamekaanikko Gerard. Monet näyttelijöistä tekevät useampia rooleja, ja esimerkiksi maharadzan hoviväkeä onkin ilo seurata.

Jorma Böök, Hannu Lintukoski, Piia Mannisenmäki, Jukka-Pekka Mikkonen ja Hannu Hiltunen.
Kuva: Jiri Halttunen

Merten gorillan visuaalinen anti on runsas ja värikäs olematta räikeä. Tuovi Räisäsen suunnittelema puvustus on kertakaikkiaan herkullinen niin värien kuin materiaalienkin puolesta. Yksityiskohtia on lukuisia ja puvustuksessa on päästy irrottelemaan iloisesti. Hatunnosto myös puvut valmistaneelle puvustolle! Karmo Menden käsialaa oleva lavastus on taiten suunniteltu - osin hyvinkin yksityiskohtaisen realistinen, osin enemmän viitteellinen, mutta aina silmää miellyttävä. Näkymät vaihtuvat joustavasti tarinan tempon mukaan. Maskeerauksen ovat suunnitelleet Minttu Minkkinen ja Suvi Taipale, ja se tulee tietenkin parhaiten esille tarinan päähenkilön Sally Jonesin hahmossa. Japo Granlundin suunnittelemassa valaistuksessa on mielenkiintoisia ratkaisuja, kuten esimerkiksi spottivalot joilla nostetaan tiettyjä asioita esiin. Muutenkin valoilla luodaan yhdessä lavastuksen kanssa merkittävästi paikkoja ja tunnelmia. Ari Lampisen suunnittelemat äänet tukevat ja elävöittävät tapahtumia niin maalla, merellä kuin ilmassakin.

Kuva: Jiri Halttunen

Lavaa ja liikettä käytetään hienosti, ja esimerkiksi "hidastukset" takaa-ajossa tai shakinpeluussa olivat minusta aivan loistavia oivalluksia siitä, miten tapahtumia voidaan esittää selkeästi ja samalla korostaa hetken tärkeyttä. Liikkeessä oli monia muitakin pieniä yksityiskohtia, joita oli ilo havainnoida!

Hanna Liinoja, Hannu Hiltunen, Piia Mannisenmäki ja Henri Halkola.
Kuva: Jiri Halttunen

Tarinassa on sekä huimaa seikkailua että syvällisempiä ajatuksia ystävyydestä, uskollisuudesta,  erilaisuuden kohtaamisesta ja siihen suhtautumisesta, henkisestä kasvusta sekä muista suurista teemoista. Mielestäni juuri tässä on näytelmän vahvuus eri ikäisille: sitä voi katsoa seikkailuna ja viihtyä tapahtumien parissa, ja voi myös jäädä (ehkä ennemmin jälkeenpäin) pohtimaan syvempiä teemoja ja saada niistä paljon irti.

Hannu Hiltunen ja Piia Mannisenmäki.
Kuva: Jiri Halttunen

Ensi-illassa seuranani ollut parisuhdemies oli aivan innoissaan näkemästään, nautti seikkailusta täysin siemauksin ja kuulema liikuttuikin useammassa kohtaa. Ennen näytelmän alkua miehellä oli hienoisia ennakkoluuloja siitä, mitähän nyt on tultu katsomaan, kun hän äimisteli lasten määrää yleisössä. (Meillä on siis tapana, että kerron katsottavista näytelmistä mahdollisimman vähän etukäteen - mies haluaa yllättyä mitä on tulossa.) Mutta jo väliajalla ja etenkin esityksen jälkeen hän totesi, ettei lainkaan ajatellut minkä ikäisille tämä on suunnattu, että tämähän on iätön! Mekin olimme siis kahdestaan, ja tämä näytelmä sopii aivan yhtä hyvin katsottavaksi aikuisten kesken kuin lastenkin kanssa.

Etualalla Jorma Böök, Saara Jokiaho ja Henri Halkola.
Kuva: Jiri Halttunen

Kaiken kaikkiaan Merten gorilla on monella tapaa ilo sekä silmälle että mielelle. Toivon todella, että monen ikäiset seikkailutarinoita ja hyvää teatteria arvostavat katsojat löytäisivät tämän värikkään ja taiten tehdyn helmen!

Merten gorilla Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)