Tanssiteatteri Minimi: Juha

Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä nähdään muutaman näytöksen vierailuna Tanssiteatteri Minimin esittämä Juha, jonka on Juhani Ahon romaanin pohjalta dramatisoinut Mikko Roiha. Tähän mennessä olen jo tullut siihen tulokseen, että Roiha on ohjaaja jonka töitä todella kannattaa nähdä - enkä pettynyt tälläkään kertaa.

Kuvassa Antti Lahti
Kuva: Petra Tiihonen

Juha yhdistelee mielenkiintoisella tavalla näyttelemistä, tanssillista ilmaisua, videokuvaa ja ääniraitaa. Asioita ilmaistaan paitsi repliikein, hyvin paljon myös sanattoman ilmaisun, vahvan kehonkielen sekä tanssin keinoin. Ihastelen myös sitä, miten vuorovaikutteista näyttelijöiden työ videokuvan kanssa voi olla.

Kuvassa Sampo Kerola
Kuva: Petra Tiihonen

Näytelmän kohtauksissa on aina voimakas lataus, oli kyse sitten illan istumisesta, intohimosta, äidin ja pojan intiimistä hetkestä, irvokkaista juhlista tai mistä tahansa. Läsnäolo on käsin kosketeltavaa, näyttelijät tekevät hienoa työtä. Aivan erityisesti ihastuin Antti Lahden nimirooliin. Siihen, miten hän toisaalta on juro, rujo, suoraselkäinen suomalainen mies. Ja samaan aikaan soljuva elekieli on komeaa katsottavaa; jo alkupuolen lintuimitaatio herätti erityisen kiinnostuksen. Harvoin pääsee myöskään ihailemaan tanssijan lihasten työtä ihon alla niin selvästi kuin Lahden kohdalla joissakin kohtauksissa. Riikka Puumalainen Marjana on yhtäaikaa herkkä ja kova, vietävissä ja omapäinen. Sampo Kerola Shemeikkana on lipevästi hymyilevä maailmanmies, joka ottaa mitä haluaa ja pistää metsäläisten päät pyörälle. Marja Myllylä Juhan äitinä on kova ja katkera vanha nainen - silmät palaen hän puolustaa ennen kaikkea suvun taloa ja sen kunniaa. Anjan roolissa Myllylä osoittaa aivan erilaista pehmeyttä ja riehakkuutta.

Kuvassa Sampo Kerola, Riikka Puumalainen ja Antti Lahti.
Kuva: Petra Tiihonen

Mikko Roihan ja Jukka Horsmanheimon suunnittelema lavastus on yksinkertainen ja karsittu; kiinteä vene keskellä näyttämöä, lisäksi muutama penkki. Illuusio vaihtelee tuvasta saunaan ja venäläiseen taloon, mutta myös veneeseen. Veneily koskessa on selkeän uskottava näyttelijöiden liikkeen ja videokuvan yhteistyönä. Horsmanheimon tekemä videosuunnittelu, Sami Silénin äänisuunnittelu sekä Roihan ja Sam Siltavuoren valot ovat tärkeitä elementtejä esityksessä, samoin kuin Jaana Kurttilan suunnittelema puvustus, joka vaihtuu notkeasti tilanteen mukaan.

Kuvassa Antti Lahti ja Sampo Kerola
Kuva: Petra Tiihonen

Juha on syvä ja raskaasti koskettava tarina miehistä, joista toinen rakastaa niin paljon kuin osaa, toinen lempii hetken - sekä naisista, jotka eivät osaa olla tyytyväisiä siihen mitä on.

Esityksiä on vielä kolme, kaikki nyt alkavalla viikolla; torstaina 22.11. klo 12 ja klo 19 sekä lauantaina 24.11. klo 19. Menkää ihmeessä katsomaan.

Juha Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)