Dingo-musikaali (Tampereen Komediateatteri)

Tampereen Komediateatteri esittää kesäteatterissaan Dingo-musikaalia. Sen ovat käsikirjoittaneet Kaisa Kuikkaniemi sekä Otto Kanerva, ja myös ohjaus on Kanervan. Musikaali kertoo legendaarisen suomalaisen yhtyeen tarinan lähinnä bändin keulakuvan eli Pertti "Neumann" Niemisen näkökulmasta. Kertomus alkaa nuoren Pertin lähtiessä merille ja käy läpi Dingon kulta-ajan.

Pete (Pyry Smolander), Jonttu (Patrik Hvitsjö), Neumann (Saska Pulkkinen), Quuppa (Taneli Läykki) ja Pepe (Olli Tulkki). Kuva: Harri Hinkka

Vaikka kyse on nk. jukebox-musikaalista, jossa tarina rakentuu valmiina olemassa olevien kappaleiden ympärille niitä käyttäen, kokonaisuus on hyvin toimiva. Kappaleet eivät (ehkä jotain pientä poikkeusta lukuunottamatta) vaikuta irrallisilta tai päälleliimatuilta, vaan niillä saadaan kuvitettua ja kerrottua tunnelmia sekä vietyä tarinaa eteenpäin. Dingon kappaleiden sanoituksia on joissain paikoin käytetty myös repliikeissä - hauska idea, joka voi antaa oivaltamisen iloa, mutta ei toisaalta häiritse ymmärtämistä yhtään jos näitä ei bongaa.

Muusikoiden nelihenkinen bändi soi rokisti ja taitavasti. Kapellimestarina ja musiikin sovittajana toimii Antti Vauramo. Varsinaisten muusikoiden ja Dingoa esittävien näyttelijöiden yhteistyö on sikäli hienoa, että näyttelijät jäljittelevät onnistuneesti soittamista siinä missä muusikot soittavat. Soittamisen jäljittelemisen ajoitus on todella tarkkaa, esimerkiksi rumpali Quupan lyödessä kaikki iskut rumpusetin eri osiin - joita hänellä ei edes ympärillään ole. Tosin näyttelijät soittavat osin myös itse ja tekevät sen hyvin.

Neumann (Saska Pulkkinen) ja Lasse Norres (Eppu Salminen). Kuva: Harri Hinkka

Saska Pulkkinen tavoittaa osuvasti sekä intoa ja unelmia täynnä olevan nuoren Pertti Niemisen että Neumannin, joka toisaalta nauttii tekemisestään ja menestyksestään, toisaalta on kaiken suosion, kuuluisuuden ja muun hullunmyllyn kuluttama ja uuvuttama. Onnellisissa hetkissä hymy säteilee silmistä saakka ja tunnetiloissa on aina herkkyyttä. Saska liikkuu hyvin joustavasti ja lennokkaasti. Laulaessaan hän ei yritä matkia Neumannia vaan kuulostaa muuten oikein hyvältä. Kesäkuussa Neumannin roolin on tehnyt Joel Mäkinen.

Olli Tulkki esittää sekä Eveä että Pepeä, Dingon kahta peräkkäistä basistia. Hän onnistuu tekemään selvästi toisistaan poikkeavat, elävät roolihahmot, vaikka molemmat ovatkin nuoria miehiä musiikin mahdollisuuksien äärellä. Pyry Smolander luo kosketinsoittaja Petestä hilpeän, omintakeisen hahmon. Patrik Hvitsjö kitaristi Jonttuna ja Taneli Läykki rumpali Quuppana tekevät tasaisen varmaa työtä rooleissaan. Kaikki Dingon jäsenet myös laulavat komeasti.

Neumann (Saska Pulkkinen) ja Devil (Matleena Junttanen). Kuva: Harri Hinkka

Matleena Junttanen piirtää onnistuneesti kuvan Neumannin rakastetusta. Hän elää hienosti mukana niin uran alkuvaiheet kuin suosion kääntöpuolenkin. Hänen laulunsa sointuu sekä vahvana että herkkänä. Eppu Salminen on useista rooleistaan parhaimmillaan kaiken hoitavana, alati liikkeessä olevana manageri Lasse Norreksena, joskin esittää myös hyvin uskottavan, poikansa menoa ihmettelevän ja kyseenalaistavan isän. Sinikka Salminen on monena monessa roolissa ja tekee jokaisen niistä hyvin, joskin osan erittäin karrikoituna. Myös Salmisen laulua on ilo kuunnella.

Neumann (Saska Pulkkinen) ja hänen äitinsä (Sinikka Salminen). Kuva: Harri Hinkka

Keikkakohtauksissa on todellakin keikalla olemisen fiilistä. Näyttelijät Saska etunenässä onnistuvat villitsemään yleisöä mukaan. Yleisössä on selkeästi paljon Dingo-faneja, sillä kappaleiden sanat kajahtavat epäröimättä kun on mukanalaulamisen aika. Ja sitten taas ihastuskiljutaan kuten kelpo fanien kuuluu!

Osku Heiskasen suunnittelemat koreografiat sopivat tähän riehakkaaseen meininkiin hyvin, päästäen nuorten miesten energian oikeuksiinsa. Mukana on myös hupaisa taistelukoreografia.

Eve (Olli Tulkki), Neumann (Saska Pulkkinen), Quuppa (Taneli Läykki) ja Jonttu (Patrik Hvitsjö). Kuva: Harri Hinkka

Oskari Löytösen suunnittelema lavastus on simppeli mutta tarjoaa kaikki tarvittavat tapahtumapaikat. Lavan käyttö kahdessa tasossa on hyvin toimiva ratkaisu. Sitä hieman Ihmettelin, miksi Niemisen perheen koti pidetään koko ajan lavan keskiosassa ja toimintaa sijoitetaan usein jompaan kumpaan laitaan. Pukusuunnittelusta vastaa Elina Vättö, kampauksista ja maskeerauksesta Pirjo Leino. Hahmot ovatkin moninaisia, ja mikä tärkeintä, Dingon jäsenten habitus on oikein onnistunut.

Olin itsekin silloin aikanaan kova Dingo-fani, joskin vielä lapsi. Kerran pääsin kuitenkin keikallekin! Oli hyvin nostalgista seurata tarinaa ja kuulla musiikkia, joka silloin oli niin kova juttu. Vastaavia katsojia tuntui olevan yleisössä paljon. Yleisö eli mukana, nauroi kun oli hupaisaa, ja palkitsi jokaisen musiikkinumeron innokkain taputuksin ja usein myös kannustuskiljunnoin. Lopussa annettiin seisoma-aplodit.

Kaiken kaikkiaan Dingo-musikaali oli oikein hyvä elämys kesäiltaan. Viihdyttävä mutta silti toden tunnun säilyttävä tarina etenee sujuvasti. Musiikki on tietenkin hyvää. Ohjaus on napakka, esiintyjiä ilo nähdä ja kuulla.

Neumann (Saska Pulkkinen). Kuva: Harri Hinkka

Esityksen jälkeen sai vielä ottaa Dingon kanssa yhteiskuvia. Ehdin myös jututtaa Saska Pulkkista hieman. Saskan mielestä parasta Dingo-musikaalin esittämisessä on yleisö, joka selkeästi tykkää musiikista - siitä tulee hyvä tunnelma ja Saska saa tunteen siitä, että välittää ihmisille hyvää mieltä. Vaan millaista oli omaksua Neumannin rooli, kun kyseessä on iso musiikki-ikoni? Saska vastaa että "elävän, olemassa olevan henkilön näyttelemisessä on omat haasteensa siinä, miten tekisi kunniaa kyseiselle ihmiselle. Silloin tulee olla tavallistakin tarkempi siinä mitä tekee. Myös näytellessä miettii, että annan yleisölle jonkinlaisen väitteen siitä, millainen tämä henkilö on, vaikka kyseessä on vain oma mielikuvani siitä, mitä tästä tekstistä on irronnut." Saska ei ole konsultoinut Neumannia työstäessään roolihahmoaan. Tämän esityksen alussa mainittiin, että Neumann itse on tulossa katsomaan musikaalia perjantaina 12.7. ja Saska toteaa että kyllä se tuntuu jännältä!

Dingo-musikaali Tampereen Komediateatterin sivuilla (linkki).

---