Vuonna 85 (Vantaan Näyttämö)

Vantaan Näyttämö esittää manserock-musikaalia Vuonna 85 tämän elokuun ajan Kulttuuritalo Martinuksessa. Kyseessä on Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoittama sekä Simo Lappalaisen ohjaama teos.

Kuva: Mikke Uutela

Kuten lukija tähän mennessä on varmasti jo osannut päätellä, tapahtumapaikka on Tampere ja vuosi on 1985. Tarina käsittelee hyvin yleisiä teemoja; unelmia, rakkautta, pettymyksiä, toivoa, ystävyyttä. Se etenee näiden parissa jouhevasti - kerrontaan on helppo heittäytyä mukaan. Juicen, Eppujen ja Popedan musiikkia on käytetty oivaltavasti niin, että kappaleet ja tarina tukevat toinen toisiaan. Toki juoneen on jossain kohdin luotu sellaisia käänteitä, joita ei ehkä olisi tarvittu jos ei tiettyä kappaletta olisi haluttu mukaan, mutta se ei missään vaiheessa haittaa. Esitys kestää väliaikoineen 3,5 tuntia, mutta se hujahtaa hetkessä vauhdikkaan menon ja hyvän musiikin parissa! Alkukohtauksesta on hauska bongailla tuttuja kappaleita, vaikka se hieman pitkä onkin. Ensimmäinen parisuhdekohtaus tuntuu myös melko hitaalta, mutta sen jälkeen turhia suvantoja ei ole, vaan homma rullaa eteenpäin kuin Heinolassa jyräisi. Lappalaisen ohjaus elää ja hengittää - sekä rokkaa!

Kuva: Mikke Uutela

Harrastajateattereiden tuotantojen tasossa on yleensä enemmän vaihtelua kuin täysin ammattilaisten tekemisessä. Kun menee katsomaan sellaisen harrastajateatterin esitystä, jonka tuotantoja ei ole ennen nähnyt, ei aina tiedä mitä saa. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Vantaan Näyttämöllä, ja kaikki odotukset sekä musikaalin että esiintyjien osalta ylittyivät reilusti!

Kuva: Mikke Uutela

Esiintyjät ovat hyvin osaavia etenkin laulullisesti, eikä näyttelemisessäkään urputtamista ole. Jusu Wirekoski Tommina luo hyvin onnistuneesti itseään etsivän, hieman rentahtavan nuoren miehen. Arttu Lavi Pallena ja Atso Mouhu Maunona liikkuvat kumpikin letkeän joustavasti, mutta siinä missä Palle on rohkeampi elämään ja luonnoltaan showmies, Mauno on herkempi nuorukainen. Päähenkilöiden ja solistien joukko on ilahduttavan monipuolinen. Terhi Kaunismäki Tapparana on rempseä nainen, vastapainoa perinteisemmille naishahmoille Karoliinalle (Noora Nyyssönen) ja Ellulle (Anna Hynninen). Kaikki he tekevät hyvää työtä. Jyrki Lepomäen Ruba, Elmeri Putkosen Iso G sekä Jouni Suomisen Jyrki Boy ovat myös mielenkiintoisia, osaavasti toteutettuja hahmoja.

Kuva: Mikke Uutela

Tässä musikaalissa kuoron toiminta oli aivan erityisen onnistunutta - iso käsi sekä kuorolaisille että Vesa Hiidenmaalle, joka on paitsi bändin kapellimestari, myös sovittanut ja nuotintanut musiikin sekä toiminut laulunopettajana. Juuri kuoron ansiota on, että lempikappaleikseni esityksestä nousivat Mimosan hipiä - jonka kertosäkeessä kylmät väreet sen kun helisivät - sekä uhkaavan mystisesti esitetty Tampereen aamu. Hiidenmaan luotsaama bändi soi rouhean rokisti ja sitä(kin) on ilo kuunnella.

Kuva: Mikke Uutela

Esitys on hyvin toimiva myös visuaalisesti. Kummoisia lavasteita ei ole eikä niitä tarvita - pääpaino on tapahtumissa ja musiikissa. Kuitenkin lavasteena käytetyt sermit ovat hyvä ratkaisu ja niistä saadaan irti monipuolista visuaalisuutta, kun niihin voi heijastaa kuvia, värittää valoilla, välillä ne ovat läpinäkyviä ja niillä muodostetaan erilaisia tiloja. Lavastuksesta vastaa Janne Putkonen. Olennainen osa lavan visuaalisuutta ovat myös Rölli Ridanpään suunnittelemat valot ja hänen sekä Vesa Hiidenmaan suunnittelemat videot - näillä saadaan elävyyttä ja tunnelmia. Puvustuksen ovat suunnitelleet Terhi Kaunismäki ja Erja Kaunismäki, meikit ja kampaukset Satu Aava. Näiden myötä hahmoihin on saatu kasarihenkeä yllin kyllin. Musiikin lisäksi onnistunutta äänellistä kokonaisuutta luovat Teemu Mäkisen äänisuunnittelu sekä Esa Lindroosin äänitehosteet ja -maisemat.

Kuva: Mikke Uutela

Yleisö eli esityksessä kovasti mukana antaen väliaplodeja ja lopussa pitkät seisoma-aplodit.

Vuonna 85 on tymäkkä kattaus manserockia kehystettynä hyvin kerrottuun tarinaan ja monipuolisiin, inhimillisiin henkilöhahmoihin - kaikki oivallisesti esitettyinä. Esityskausi on lyhyt, mutta suosittelen erittäin lämpimästi näkemään tämän!

Kuva: Mikke Uutela

Vuonna 85 Vantaan Näyttämön sivuilla (linkki).

---