Mestari (ensi-ilta)

Jyväskylän kaupunginteatterin Ahti-näyttämöllä Paviljongissa sai eilen kantaesitysensi-iltansa jyväskyläläisestä nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta kertova näytelmä Mestari. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Pasi Lampela. Uusivirran roolissa nähdään Jukka-Pekka Mikkonen, muissa rooleissa Hannu Lintukoski ja Elina Saarela.

Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmä keskittyy Uusivirran uran loppuaikoihin sekä muuhun elämään tuolloin ja uran jälkeen. Eikä vain Uusivirran, vaan hänen lähimmän ystävänsä ja valmentajansa, Apen, sekä elämänsä naisen, Teijan, elämään. Heistä Ape - Aarno Luoma - on ollut aidosti olemassa Uusivirran elämässä, Teija edustaa kootusti Uusivirran parisuhteita mutta on sellaisenaan fiktiivinen hahmo. Kyseessä ei ole dokumentti, vaikka monet asiat paikkansa pitävätkin. Tekstiin on poimittu monia olennaisia kohtia Taren urasta ja elämästä, mutta ne eivät suinkaan jää irrallisiksi kohtauksiksi, vaan kokonaisuus on tiivis, hallittu, kronologisesti ja tasapainoisesti etenevä draama.

Elina Saarela ja Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Jiri Halttunen

Jukka-Pekka Mikkonen Tarmo "Tare" Uusivirran roolissa luo monisärmäisen kuvan miehestä, joka pystyy paljoon, yrittää parhaansa, mutta jolta se korkein huippu jää saavuttamatta. Näemme kuvan nyrkkeilysankarista, jolla on taistelijan tahto ja luonne, mutta myös hyvä sydän ja herkkä puolensa, joka on yhtäaikaa kova ja haavoittuva. Kuitenkin miestä viinakin vie ja talous on huonolla tolalla, joten elämään ilmaantuu ongelmia. Mikkonen elää Uusivirran nahoissa yhtä aikaa herkkänä ja vahvana kaikkine ilmeineen, eleineen, katseineen, läsnäoloineen, äänenpainoineen - ja myös nyrkkeilijänä kokonaisvaltaisen kehollisesti.

Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Jiri Halttunen

Hannu Lintukosken roolihahmo Ape, Taren ystävä ja valmentaja, on samanaikaisesti rempseä ja diplomaattinen sekä jämäkästi Taren tukena monin tavoin. Lintukoski tuo varmalla otteella mutta liikaa alleviivaamatta esiin sen, miten Apekin on kohdannut epäonnea ja nähnyt elämän nurjempaa puolta, haavoittuvana hänkin. Lintukoski ilmentää yhdessä Mikkosen kanssa miesten välistä syvää ystävyyttä kauniisti mutta koreilematta.

Jukka-Pekka Mikkonen ja Hannu Lintukoski.
Kuva: Jiri Halttunen

Elina Saarela Teijan roolissa on Taren rakastettu. Saarela ilmaisee vivahteikkaasti sitä, miten Teija on kiinnostunut Taresta enemmän ihmisenä kuin nyrkkeilijänä, miten hän toivoo, pelkää, eläytyy ja elää nyrkkeilyn vaatimusten paineessa, rakastaen mutta myös kyseenalaistaen. Saarelan Teija sekä peilaa Taren tuntemuksia itsensä kautta että tuo eläväksi naisen omaa näkökulmaa, tarpeita, tunteita ja tahtoa.

Jukka-Pekka Mikkonen ja Elina Saarela.
Kuva: Jiri Halttunen

Kaikkien kolmen näyttelijän ilmaisu on monipuolista. Välillä seestytään ja rauhoitutaan, välillä taas tunteet kuohuvat railakkaina ja ulosanti on sen mukaista. Näyttelijöiden hahmot löytävät toinen toisistaan niin teräviä särmiä kuin pehmeitäkin kohtia, ja toimiva yhteistyö kirkastaa nämä katsojalle näkyviksi.

Näytelmän puvustuksen on suunnitellut Tellervo Syrjäkari, naamioinnin Niina Vattulainen. Molemmat ovat realistisia sekä ajankuvaan, hahmoihin ja ympäristöihin sopivia. (Tosin realismi ei ehkä koske erästä aivan omanlaistaan hahmoa, joka sekin on kyllä tehty hienosti!)

Jukka-Pekka Mikkonen ja Elina Saarela.
Kuva: Jiri Halttunen

Juho Lindströmin suunnittelema lavastus on läpi näytelmän muuttumaton mutta erittäin toimiva. Kun sen eri kohtia käytetään ja valaistaan eri tavoin, tapahtumapaikkoja on useita. Kaiken keskipisteenä on nyrkkeilykehä - niin näytelmässä kuin Uusivirran elämässäkin. Lavastuksen tausta ja puolittaiset sivuseinät muodostuvat kangaselementeistä, jotka muuttuvat valoilla hyvinkin monenlaisiksi. Jonna Rautalan suunnittelema taidokas, oivaltava valaistus toimiikin loistavasti yhteen lavastuksen kanssa ja luo osaltaan erilaisia näkymiä monenlaisin keinoin. Rautalan valaistus sävyttää myös tunnetiloja ja ilmapiiriä.

Jukka-Pekka Mikkonen ja Hannu Lintukoski.
Kuva: Jiri Halttunen

Mika Filpuksen suunnittelema monipuolinen, kertova äänimaailma on hyvin olennainen osa kokonaisuutta. Äänillä luodaan tunnelmia ja tapahtumapaikkoja. Mestarillisimmalta tuntuu äänimaiseman käyttö nyrkkeilyotteluiden intensiteetin kuvaamisessa; miten kaikki muu häviää äänimassaksi taustalle, on vain sydämen syke ja lopulta tymäkkä isku. Liikkeen ja äänen yhteenajoitus on täydellistä. Toisaalta pidin kovasti myös musiikin monipuolisesta käytöstä - yksittäisenä esimerkkinä Dire Straitsin Money for Nothing -kappaleen intro otteluun valmistauduttaessa.

Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Jiri Halttunen

Ensi-iltaviikolla pääsin näkemään Mestarin kahdesti. Henkilökuntaennakossa seuranani oli parisuhdemies, joka on monien muiden harrastustensa lisäksi myös innokas penkkiurheilija. Hänelle tämä näytelmä oli odotetuin ehkäpä koskaan. Hän myös piti kovasti näkemästään. Mies olisi toisaalta kaivannut enemmänkin yksityiskohtia Taren urasta ja sen jälkeisestä ajasta, mutta totesi, että ei osaa kuvitella, miten tämän olisi paremmin voinut tehdä, jotta näytelmän tiiviys säilyy. Hän kehui kaikkia näyttelijäsuorituksia. Hänen mielestään nyrkkeilykohtaukset toimivat hyvin vaikka niitä oli tekemässä vain yksi näyttelijä; näki, miten Uusivirta saa köniinsä mutta myös nousee siitä. Mies piti myös Jyväskylä-viittauksista, esimerkiksi kohtaamisesta Matti Nykäsen kanssa.

Hannu Lintukoski ja Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Jiri Halttunen

Ensi-illassa mukanani oli ikääntyvä äitini. Hän kommentoi esityksen jälkeen: "hiljaiseksi vetää kun tämä aihe on niin järisyttävän tosi monen kohdalla. Toiset hyötyy, sankarit juopuu. Kaikkien näyttelijöiden työ oli äärimmäisen koskettavaa. Teksti, ohjaus, näyttelijät, lavastus, valaistus - kaikki osa-alueet toimivat hillittömän hyvin. Kyllä tämä kokemus taas valvottaa. Liikutusitkua pidättelin, mutta volisen kunhan kotiin pääsen!"

Jukka-Pekka Mikkonen.
Kuva: Jiri Halttunen

Jotta Mestari-näytelmä kiehtoo, katsojan ei tarvitse olla kiinnostunut nyrkkeilystä tai edes urheilun seuraamisesta ylipäätään - tarina ja hyvin tehdyt, moniulotteiset henkilöhahmot vievät silti mukanaan ja pitävät otteessaan. Itse en Uusivirrasta ennen tätä näytelmää tiennyt kuin YUP:n Nyrkkeilijä-kappaleen, mutta näytelmän nähtyäni kiinnostuin lukemaan Taresta lisää. Voin hyvin kuvitella, että ammattilaisurheilusta, nyrkkeilystä tai vaikkapa Tarmo Uusivirrasta kiinnostuneille tämä avautuu vielä eri tavalla. Mestari tuntuu kokoaan isommalta näytelmältä; näyttelijöitä on kolme ja he tekevät kukin yhtä ja vain yhtä roolia, mutta silti näytelmän henkilöitä tuntuu olevan enemmän - kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Mestari on monivivahteinen draama, joka kertoo paljon nyrkkeilystä ja kilpaurheilusta, mutta myös laajemmin unelmien tavoittelusta, pettymyksistä, rakkaudesta, kunnianhimosta, ihmisen kestokyvystä, ystävyydestä, mielenterveydestä, herkkyydestä, mukana elämisestä, intohimosta. Päähenkilöä vetävät puoleensa toisaalta koti, perhe ja rakkaus, toisaalta ura, menestys, kaverit ja raha. Kaikki haluavat hänestä osansa ja hän haluaa osansa kaikesta, tempoillen ristiriitojen vetämänä. Tällainen "kolmiodraama" on löydettävissä arjesta yleisemminkin, usein esimerkiksi työelämästä. Mestari on vahvaa, selkeää draamaa - suosittelen lämpimästi sekä kiitän työryhmää mieleen ja sydämeen painuvasta elämyksestä. Vaikuttunut tuntui olevan yleisökin; sekä henkilökuntaennakossa että ensi-illassa aplodit olivat pitkät, ensi-illassa seisten.

Jukka-Pekka Mikkonen ja Hannu Lintukoski.
Kuva: Jiri Halttunen

Mestari-näytelmä Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki). Ohjelmistossa Paviljongin tiloissa Ahti-salissa kevätkauden ajan 9.5. saakka.

Ps. Ahti-näyttämön aulassa on pienimuotoinen näyttely Uusivirran uraan liittyvästä esineistöstä, kuvista ja lehtijutuista. Kannattaa tutustua.

Ps2. Ai mikä YUP:n Nyrkkeilijä-kappale? No tämä, Jarkko Martikaisen sanoitus joka kertoo nimenomaan Taresta. (linkki YouTubeen)

---