Hiirenloukku (2025)

Agatha Christien kirjoittama murhamysteeri Hiirenloukku on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä. Jyväskylän kaupunginteatterissa se oli yleisön suosiossa kaudella 2022-23, ja nyt se on palannut kaupunkiteatterin ohjelmistoon Paviljongin Aune-näyttämölle kevätkaudeksi 2025. Ohjaaja on edelleen Anssi Valtonen ja elementit pääosin ennallaan. Joissakin rooleissa on eri näyttelijä kuin edellisellä esityskaudella.

Piia Mannisenmäki (rva Boyle) ja Miika Laakso (majuri Metcalf). Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän rakenteessa on viehättävää vanhanaikaista vaan ei vanhentunutta jämäkkyyttä ja selkeyttä. Esityksen alkaessa tutustutaan tapahtumapaikkaan. Roolihenkilöt tuodaan lavalle ja esitellään. Tapahtumat etenevät kronologisesti selkeään päätepisteeseen. Kukin näyttelijä tekee yhden roolin. Lavastus pysyy koko esityksen ajan samana. Mitään kikkailua ei tarvita. Ajalle immuuni, vahva teksti ja hieno näyttelijäntyö hyvissä puitteissa pitävät katsojan otteessaan napakasti.

Etualalla Markus Virtanen (ylikonstaapeli Trotter). Kuva: Jiri Halttunen

Hiirenloukun ohjaajan Anssi Valtosen ihmisläheinen henkilöohjaus pääsee oikeuksiinsa karrikoitujen mutta uskottavien, erilaisten roolihahmojen myötä. Jännitettä rakennetaan taitavasti kerrontaa rytmittäen - pienillä tauoilla, asemoinneilla, äänenpainoilla on merkityksensä. Välillä kaikki kääntyvät katsomaan yhtä roolihenkilöt - tai suoraan katsomoon. Näillä hetkillä alleviivataan aina jotain olennaista. Epäilysten leviämistä henkilöiden joukossa ilmaistaan vaivihkaisin katsein, kummastunein ilmein, päätä pois kääntäen, yhdessä pohtien. Kehen voi luottaa, ketä pitää varoa, kuka kyseenalaistaa mitäkin. Miksi joku henkilö reagoi johonkin asiaan siten kuin reagoi? Tarina kulkee tiiviisti, sujuvasti, pysähtelemättä mutta myös liikaa kiirehtimättä, jotta tilanteet saavat kehkeytyä kunnolla. Valtosen ohjaus antaa paljon tilaa myös komiikalle - tämä murhamysteeri ei todellakaan ole mitään ryppyotsaista kyräilyä.

Hegy Tuusvuori (Mollie Ralston) ja Sami Ulmanen (Giles Ralston). Kuva: Jiri Halttunen

Näyttelijät tekevät Valtosen ohjauksessa erittäin hyvää työtä. Tapahtumapaikkana olevaa Monkswellin kartanon täysihoitolaa pyörittää nuoripari Mollie ja Giles Ralston. Hegy Tuusvuori Mollie Ralstonina on ihastuttava täysihoitolan emäntä, hieman touhottava, iloinen ja naisellinen. Sami Ulmanen Giles Ralstonina piirtää vain hieman säröilevän herrasmieskuvan hyvästä aviomiehestä ja isännästä, josta löytyy särmää tarvittaessa. Saara Jokiahon neiti Casewell on pinnaltaan viileä, selvästi itsekseen pärjäämään tottunut miesmäisiäkin piirteitä korostava nainen, josta näkee että pinnan alla kuohuu. Jussi-Petteri Peräinen tekee hilpeän roolityön omintakeisena mutta myös herkkänä Christopher Wreninä, jonka edesottamuksia muut saavat kummastella - ja yleisö naureskella.

Saara Jokiaho (nti Casewell) ja Jussi-Petteri Peräinen (Christopher Wren). Kuva: Jiri Halttunen

Asko Vaarala eläytyy onnistuneen lipevästi herra Paravicinin arvoitukselliseen joskin kohteliaaseen olemukseen. Markus Virtanen on charmikas ja poikamainen ylikonstaapeli Trotter, joka tutkii ja touhuaa pontevasti, tuoden mielellään esiin myös arvovaltaansa poliisivoimien edustajana. Piia Mannisenmäellä on kenties kattauksen herkullisin rooli kaikkitietävänä, kaikkeen tyytymättömänä, kaikkea arvostelevan rouva Boylena, josta Mannisenmäki ottaa kaiken ilon irti. Miika Laakso majuri Metcalfena on ryhdikäs, kiltti, pohdiskeleva, toimintavalmis mies.

Asko Vaarala (hra Paravicini). Kuva: Jiri Halttunen

Hiirenloukun lavastuksen ja puvustuksen on suunnitellut Karmo Mende. Maskeeraukset ja kampaukset ovat Suvi Taipaleen käsialaa. Näissä kaikissa näkyy kauniisti ja realistisesti 50-luvun ajankuva. Visuaalinen kokonaisuus on rauhallinen ja sitä on ilo tarkastella. Tähän kokonaisuuteen liittyy toki olennaisesti Japo Granlundin suunnittelema valaistus. Valoja käytetään muuhun ajankuvaan sopien hyvin hienovaraisesti ja harkitusti - valaistuksessa ei tehdä mitään radikaaleja temppuja, mutta muutamissa kohdissa himmentämisellä, pimentämisellä, kirkastamisella ja valon värin muuttamisella saadaan paljon aikaan. Toisin kuin edellisellä esityskaudella, nyt näyttelijöillä on käytössään mikit, mikä antaa myös Lauri Malinin tekemälle äänisuunnittelulle enemmän mahdollisuuksia, kun hiljainenkin puhe kuuluu eivätkä repliikit peity esimerkiksi musiikkiin. Äänisuunnittelu on edelleen hyvin tyylikäs ja hienovarainen, vaikka sitä pystytään nyt käyttämään runsaammin.

Kuva: Jiri Halttunen

Hiirenloukku on syystäkin klassikko, jota on esitetty vuosikymmenestä toiseen pitkin maailmaa. Teksti on intensiivinen, henkilöhahmot kiinnostavia, tarinankerronta niin taitavaa kuin se alansa mestarilla voi olla! Toteutus kiehtoo katsojan mukaan eläytymään, jännittämään, pohtimaan, ehkä hämmentymään ja erehtymäänkin - kunnes lopulta tiedämme kuka sen teki. Ja vaikka kyse on murhamysteeristä, mukana on runsaasti myös huumoria - eihän kuolema naurata, mutta elävät ihmiset kyllä.

Alusta asti on ollut perinne, että Hiirenloukun nähneet eivät kerro kuka oli murhaaja - ei pilata toisten iloa. Näytelmän nähtyänne muistakaa siis olla hiljaa kuin hiiret siltä osin.

Hiirenloukku on Jyväskylän kaupunginteatterin ohjelmistossa Paviljongin Aune-näyttämöllä kevään 2025 ajan, 9. toukokuuta saakka. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

---