Verot ja kuolema (Tampereen Työväen Teatteri)

Tampereen Työväen Teatteri esittää Kellariteatterissaan kantaesitysnäytelmää Verot ja kuolema, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Liila Jokelin. Dramaturgina on toiminut Juho Gröndahl. Kyseessä on vuoteen 2049 sijoittuva omalaatuinen tulevaisuudenkuva, miljöönä verovirasto.

Pihla Pohjolainen (vas.), Miko Helppi ja Maiju Saarinen (takana).
Kuva: Kari Sunnari

Ohjaus on tiivis. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin esitellen pontevan kavalkadin merkillisiä ja merkillepantavia henkilöhahmoja. Huumori syntyy moninaisista tekijöistä ja yleisönä naurammekin moneen kertaan ääneen. Tulevaisuuden maailma näyttäytyy absurdina, mutta herättää samanaikaisesti ajatuksen siitä, millaisena nykymaailmaa näyttäytyisi, jos sitä tarkastelisi vuosituhannen vaihteesta käsin. Mikä olisi paremmin, mikä huonommin, mikä hullummin?

Maiju Saarinen ja Esme Kaislakari.
Kuva: Kari Sunnari

Eriskummallisten tapahtumien kurimuksen pyörittäessä näytelmän henkilöitä näyttelijät heittäytyvät rooleihinsa. Pihla Pohjolainen Venlana tekee mielenkiintoisen hahmon, jonka pienet liikkeet, eleet, ilmeet tai harkittu ilmeettömyys ovat kiehtovaa seurattavaa. Yhteinen liikekieli Miko Helpin esittämän Erkan kanssa on tarkkaa ja luo kuvaa heidän maailmastaan. Helpin hahmo on inhimillisen innostuva, haaveileva ja aktiivisesti reagoiva. Aivan erityisen riemukas on Jyrki Mänttärin esittämä veroviraston ikääntynyt työntekijä Saimi. Muut näyttelijät (Maiju Saarinen, Suvi-Sini Peltola ja Esme Kaislakari) uurastavat kukin useammassa hahmossa tehden jokaisesta erottuvan ja tyyliin sopivan karrikoidun.

Jyrki Mänttäri (edessä) ja Miko Helppi.
Kuva: Kari Sunnari

Moninaisten henkilöhahmojen esiintuonnissa toimivat luonnollisesti näyttelijätyön lisäksi Tinja Salmen suunnittelema monipuolinen puvustus sekä Sari Raution suunnittelemat maskeeraukset ja kampaukset. Puvustus vaihtelee roskaisesta ja nukkavierusta hyvinkin tyylitellyn moderniin ja säihkyvään.

Lavastus on periaatteessa melko yksinkertainen, mutta muutamalla vaihtuvalla kalusteella sekä etenkin valoilla ja seinissä näkyvillä videoilla siihen saadaan muuntuvuutta. Myös lavastuksen on suunnitellut Tinja Salmi, valaistuksen Eero Auvinen. Niklas Vainion suunnittelema äänimaisema täydentää visuaalista ympäristöä olennaisesti.

Suvi-Sini Peltola ja Miko Helppi.
Kuva: Kari Sunnari

Tämä komedia ei todellakaan ole "vain" hauskuuttamista (ei sillä, etteikö hauskuuttamisellakin ole arvonsa!), vaan se herättää myös monenlaisia ajatuksia. Millainen kosketus on luontevaa, milloin se on ahdistelua tai hyväksikäyttöä? Milloin koskettaminen on vapaaehtoista ja mukavaa, milloin pakotettua ja tukalaa? Mikä luetaan normaaliksi kanssakäymiseksi työkavereiden, alaisen ja esihenkilön tai työntekijän ja asiakkaan kesken? Miten vetää omat rajat ja pitää niistä kiinni? Mitä on yksityisyys, kun sosiaalinen media vyöryy ja jyrää, pakottaa pysymään jatkuvasti kaikessa mukana, seuraamaan muita ja jakamaan itsestään muille? Entä mikä oikeastaan erottaa ihmisen ja koneen toisistaan?

Verot ja kuolema TTT:n sivuilla (linkki).

---