perjantai 19. elokuuta 2016

Ansa ja bändiharkat

Tällä kertaa pääsin seuraamaan Ansa-musikaalin bändiharkkoja, eli harjoitusta, jossa laulut, koreografia, näytteleminen ja bändi toimivat yhdessä. Harjoiteltavat numerot ovat Tähtien taa, Minä Oy sekä esityksen avausnumero, Työ on Teneriffa. Näyttelijöitä ja avustajia on mukana runsaasti, samoin ohjaaja Fiikka Forsman, koreografi Sonja Pakalén, kapellimestari Lasse Hirvi, muusikot, tekniikan miehiä, lavastaja, maskeeraaja, järjestäjä... Porukkaa on vaikka kuinka, etenkin kun vertaa viimeksi seuraamiini harkkoihin, monologiin pienellä näyttämöllä! Kohtauksesta riippuen joillakin näyttelijöillä on alustavia roolivaatteita päällä, osa on omissa vaatteissaan.

Harjoitus alkaa Sonjan vetämällä lämmittelyllä ja venyttelyllä sekä Saara Jokiahon vetämällä äänenavauksella. Lavalla taivutaan, päristään, varjonyrkkeillään, pompitaan... Saara huudattaa yhteishuudatusta, jakaa äänivinkkejä; miten saadaan rouheaa ääntä kun sitä tarvitaan.

Harjoiteltavat numerot ovat monitahoisia; soolo-osuuksia laulussa ja esiintymisessä, puheosuuksia kappaleen välissä, joukkovoimaa, liikettä esiinnostettuna ja osana ryhmää. Ensin ensimmäinen harjoiteltava numero lauletaan läpi, sitten Sonja ryhtyy työstämään (kuulema vielä hieman keskeneräistä) koreografiaa ryhmän kanssa. Minkä tyylistä liikkeen tulisi olla, miten hetkiä nivotaan toisiinsa.

Hyvin nopeasti käy selväksi, että tällainen musikaaliharjoitus on ihan omaa luokkaansa. Vaikka seurasin suurella näyttämöllä Nummibodareitten harjoituksia tiiviisti (ja siinäkin on monta liikkuvaa osaa), musikaaliharkoissa on ihan omanlaisensa vire. Ohjaaja, koreografi ja kapellimestari tekevät tiivistä yhteistyötä, ja ohjausta tapahtuu välillä useammassa ryppäässä yhtä aikaa; samalla kun Sonja kertaa koreografiaa yhden porukan kanssa, Fiikka saattaa hioa toisten kanssa puheosuutta (asemoitumista lavalla, kohtauksen henkilöiden yhteyttä toisiinsa, liikkeen ajoitusta...) ja kolmannella taholla Saara ja Joni kertaavat kahdenkeskistä osuuttaan keskenään... Ja tietenkin Fiikka ohjaa kokonaisuutta. Lasse ohjaa laulua ja keskustelee musiikkiin liittyvistä iskuista. Äänimies aikatauluttaa äänitehosteita.

Joni Leponiemi, Saara Jokiaho - ja monta muuta taitavaa esiintyjää.

Jo yhdessä kohtauksessa on valtava määrä koordinoitavaa! Liikkeet, ilmeet, suunnat, reaktiot, kuka on kenellekin näkyvä kohtauksessa milläkin hetkellä ja kuka ei, miten henkilöt nostetaan sopivasti esiin, miten kulkulinjat saadaan toimimaan esteettömästi, ketkä ovat korostettuna esillä, eihän kukaan peitä ketään korostettua näkyvistä... Ja siihen päälle taitavaa laulua, oikea-aikaisia puheosuuksia, musiikin tahdin täsmällistä noudattamista, iskuihin reagoimista. Suuntia ohjataan säe säkeeltä, jopa sana sanalta tarvittaessa. Ja miten siirrytään puheosuudesta musiikkiin ja lauluun, miten siirrytään kohtauksesta toiseen saumattomasti.

Olen kuunnellut Tampereen produktiosta tehtyä levyä niin, että käytännössä osaan kappaleet ulkoa. Jo alussa tekisi mieli liittyä lauluun mukaan, ja kun Hanna minua rohkaisee, laulan sitten mukana katsomon puolella. Eipä ole sitäkään tullut ennen tehtyä! On myös ihan pakko jammailla istuimella musiikin tahtiin, niin vetävää se on. Kuinkahan sitä sitten esityksissä, muun yleisön seassa, malttaa olla hissukseen ja asiallisesti. ;D

Hanna Liinoja, Jouni Salo ja ryhmää.

Ohjauksessa kuulee käytettävän hyvin kuvaannoillisia ja värikkäitä kielikuvia sekä muuta viestintää - enkä tarkoita mitään ikävää kielenkäyttöä. Välillä Sonja laulaa ja tanssii, välillä Fiikka raahautuu lattialla - kaikenlainen viestintä on käytössä. Toisaalta ihailen myös ohjaajalle ilmeisen tarpeellista kykyä saada itsensä kuulluksi ilman, että kommunikaatio kuulostaa huutamiselta - äänenvoimakkuus on ilmiömäinen.

Näytellyissä kohtauksissa Fiikka ohjaa kohtauksen kuluessa ja näyttelijät muokkaavat ilmaisuaan lennossa. "Lähtekää seuraamaan kun Erkki puhuu johtajan mukana kulkemisesta!" "Savolaista lempeyttä!" "Vedä ilmaa sisään - pidätä - pidätä - pidätä - pillin äänestä ulos!"

Tarja Matilainen ja Jukka-Pekka Mikkonen.

Avustajamiehiä on esityksissä lavalla kolme, mutta harkoissa neljä - esiintymisvuorot sitten kiertävät. Miehet tekevät keskenään hyvin sujuvia vaihtoja niin, että kaikki pääsevät treenaamaan. Ja kyllä se laulu tuntuu raikuvan katsomonkin puolelta, kun vaihtopenkillä oleva nuorukainen on lähettyvilläni.

Suuri näyttämö on lavastettu suureksi tilaksi - ja tila on täynnä elämää. Avausnumeron energia tempaa mukaansa, ja odotan kovasti, että pääsen näkemään kokonaisuuden; lisää upeita musiikkinumeroita, roolihahmojen syvyyttä, työryhmän yhteistyötä... Ja uskon, että moni muukin nauttii tästä!

* * * * *

Kiinnostavatko Ansan harkat? Avoimet harjoitukset tiistaina 23.8. klo 19, katso lisää tästä linkistä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti