Jukeboksi soi sielussa saakka

Kuten kaikki tätä blogiani lukevat tietävät, rakastan teatteria ja käyn yleensä teatterissa usein. Nyt korona-aikana yli vuoden ajalta yleisöllä ei ole ollut mahdollisuutta nähdä live-esityksiä kuin kolmen kuukauden ajan viime syksynä. Tämän kuivan kauden jälkeen pääsin katsomaan Jukeboksin tallennusharjoitusta - jossa siis mentiin esitys läpi ja harjoiteltiin tulevan tallenteen tekemistä - sekä hyvin rajatulle, pienelle yleisölle esitettyä henkilökuntaensi-iltaa.

Esitys on vaikuttava muutenkin, saati sitten näin pitkän pakkopaaston jälkeen. Yleensä blogitekstin kirjoittaminen on kohtuullisen helppoa ja teen ensimmäisen luonnoksen mahdollisimman pian, mutta nyt tuntui että olin liian pakahtunut aloittaakseni.


Matchboxin kappale Rockabilly Rebel - vauhtia ja vaarallisia tilanteita!
Lavalla vasemmalta Pekka Hiltunen, Tytti Vänskä, Sami Ulmanen ja Lasse Hirvi.


Esitystä varten viime syksynä kerättiin aitojen ihmisten aitoja tarinoita ja niihin liittyviä kappaletoiveita. Jukeboksissa esiintyjät eli Lasse Hirvi, Tytti Vänskä, Pekka Hiltunen ja Sami Ulmanen herättävät eloon mukaan valitut 12 tarinaa ja kappaletta. Näihin mahtuu iloisia, surullisia, lämpimiä, koskettavia tarinoita - ja myös tuokiokuvia arkipäiväisemmästä mutta silti merkityksellisestä elämästä. Kertojissa äänessä ovat mm. lapsenlapsi, rakkaudessa kolhiintunut, matkamuistelija, musiikista vaikuttunut, retkeilijä, uupunut... Musiikki on yhtälailla monipuolista, ja kukin tarina ja toivekappale liittyvät selkeästi toisiinsa; joskus limittäinkin.

Tallennusharjoituksessa jokaiselle on katsomossa oma paikkansa. Minutkin ohjattiin tiettyyn istumapaikkaan, jossa en näkyisi kameroissa enkä olisi kenenkään tiellä, mutta näkyvyys lavalle on oivallinen.


"Elämän keskipäivässä minäkin eksyin synkkään metsään
aamupäiväin kappaleisiin
iltojen ikävään."

Pekka Hiltunen ja CMX:n kappale Aura.



Ennen läpimeno- ja tallennusharjoituksen alkua tietysti lämmitellään. Esiintyjät avaavat ääniään, tekevät soundcheckiä, venyttelevät, juttelevat, kertaavat koreografiaa... Tarkennetaan vielä jonkun kappaleen rytmiä ja kulkua. Jo tässä vaiheessa käy ilmi että esityksen musiikki on monipuolista - selaan biisilistan läpi ja totean että se on ihana. Samalla pohditaan seuraavan päivän tallennuksen tekemistä ja kulkua niin kuvaajien, esiintyjien kuin muidenkin työryhmäläisten kesken.


Olen suomalainen taipuu svengaavaan uuteen sovitukseen.

Tallenteen tekemisen ohjaa äänisuunnittelustakin vastannut Jani Lappalainen ja sitä ovat kuvaamassa hiljattain teatterilla sivarina aloittanut Emil Pohjanen sekä valo-näyttämötyöntekijä Petri Ojanperä.

Itse esityksestä kirjoitan enemmän sitten kun tallenne on yleisön nähtävissä, mutta kyllähän tässä sydän sykertyy ja silmiin tulee vesikierteet. Toisina hetkinä taas rytmijalka teputtaa innokkaasti ja välillä naurattaa.


Koskettava instrumentaalikappale; Tytti Vänskä viulussa, Lasse Hirvi pianossa sekä Pekka Hiltunen ja Sami Ulmanen tanssimassa.

Hopeinen kuu -kappaleessa Pekka kajauttaa komeasti "tulla ei koskaan voi tällaista iltaa". Mistä tulee mieleen, että on kyllä suuri kurjuus että näin hieno esitys ei saa ansaitsemaansa yleisöä, ja ettei yleisö pääse tätä livenä näkemään!

Kun esitys on menty läpi, työryhmässä ratkeaa innostunut pulina. Puhutaan kuvaustekniikasta sekä kuvaajien että esiintyjien kannalta. Esiintyjät puivat kokemusta keskenään. Jani pitää tallennusohjaajana puheenvuoron. Puhutaan ääni- ja äänitysasioista. Työryhmä kertoo keskinäistä palautetta ja minäkin pääsen sanomaan sanaseni kokemuksestani.


Pikkupoika ja puuhevonen.
Lavalla Sami Ulmanen.

Sain ilokseni tietää, että voisin päästä seuraavana päivänä henkilökunnalle suunnattuun rajattuun ensi-iltaan. Mukaan pääsi katsojia kokoontumisrajoituksia noudattaen. Kun sitten seuraavana päivänä kokoonnuimme teatterin ala-aulaan, tunnelma oli todella innostunut - niin moni oli odottanut pääsyä teatteriin. Yhtälailla esiintyjät olivat ihastuksissaan siitä, että saavat lopultakin yleisöä. Esitys kosketti tällä toisellakin kerralla ja nyt lisänä oli yhdessä hengittävän ja tuntevan yleisön ilmapiiri. Yhdessä taputettiin, hurrattiin, iloittiin ja joinakin hetkinä nyyhkittiinkin. Ei olisi uskonut, miten vähän väkeä oli verrattuna siihen, millaisen suosionosoituskuoron saimme aikaan! Joinakin hetkinä oli aivan huokauksenhiljaista kaikkien eläytyessä tarinoihin. Esityksen jälkeen puhuttiin paljon siitä, miten antoisa tämä tilaisuus oli, miten tätä on kaivattu.


"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja sielun vapaus."

"Nuotion" ja ystävyyden ääreen on hyvä kokoontua lämmittelemään.



Jukeboksista on siis lähitulevaisuudessa tulossa tallenne nähtäväksi. Kannattaa seurailla teatterin tiedotuskanavia, milloin ja miten sen pääsee näkemään.

Jukeboksi Jyväskylän kaupunginteatterin sivulla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)