Erilaisia silmäyksiä Evitaan

Tällä kertaa blogissa tarkastelen Evita-musikaalia kolmelta kannalta; avoimen harjoituksen, bändiharkan sekä koreografi Jouni Prittisen haastattelun kautta.

Tiistaina 22.8. Jyväskylän kaupunginteatterin Teatteritiistai-tapahtumassa oli tarjolla Evitan avoin harjoitus. Väkeä oli paikalla sankoin joukoin; musikaali selvästi kiinnostaa! Tapahtuman aluksi yleisötyöntekijä/näyttelijä Tytti Vänskä kertoi musikaalista ja päähenkilöstä yleisöaulassa. Sitten yleisö pääsi suuren näyttämön katsomoon.

Kuva avoimesta harjoituksesta. Lavalla istumassa esiintyjiä, seisaallaan keltaisessa paidassa ohjaaja Jukka Keinonen ja vaaleassa asussa Tytti Vänskä.

Musikaalista harjoiteltiin useampia kohtauksia. Kuten missä tahansa harjoituksessa, tarvittaessa kohtauksia keskeytettiin ja otettiin uusiksi. Esiintyjillä oli yllään roolivaatteet mutta ei kampauksia tai maskeja. Lavastus, äänisuunnittelu, videosuunnittelu ja valot olivat mukana siinä määrin kuin ne tässä vaiheessa ovat valmiina. Katsojat olivat aplodeista ja innokkaasta huutelusta päätellen tyytyväisiä näkemäänsä ja kuulemaansa.

Ohjaaja Jukka Keinonen esitteli työryhmän. Tytti Vänskä myös haastatteli häntä. Yhtenä teemana oli 45-vuotiaan musikaalin ajankohtaisuus, johon kuuluvat mm. oikeiston poliittinen nousu, populismi, naisen asema ja köyhien asema.

Tytti myös totesi ilmeisen ylpeänä, että Jyväskylän kaupunginteatterissa Evita-musikaalin kaikki pääroolit on miehitetty teatterin omalla väellä. Roolit ovat niin vaativia, että useimmiten teatterit hankkivat niihin vartavasten vierailijoita.

Lopuksi oli aikaa vielä muutamalle yleisökysymykselle, joihin vastasivat ohjaaja sekä näyttelijöistä Anna-Maija Oka (joka vuorottelee Evitan nimiroolissa Saara Jokiahon kanssa).

Lavastukseen kuuluva "Evita-alttari".

Seuraavana iltana pääsin seuraamaan Evitan bändiharjoitusta. Ennen harjoituksen alkua ohjaaja Jukka kertoi, että tällaisia harjoituksia on yhteensä viisi, joista tämä on neljäs. Bändi on tietysti mukana kaikissa valmistavissa ja pääharjoituksissa, mutta suurin osa muista harjoituksista mennään kapellimestari Lasse Hirven pianosäestyksellä.

Tässä harjoituksessa lavalla esiintyvillä oli omat harjoitusvaatteet, eikä kampauksia tai maskeja. Muut elementit kuten avoimessa harjoituksessa, mutta koska nyt tehtiin loppupuolen kohtauksia, niiden valotilanteissa oli enemmän hiomista kuin avoimessa harjoituksessa nähdyissä alkupuolen kohtauksissa.

Harjoituskuva: Juan Perón (Paavo Honkimäki) puhuu kansalle.

Työryhmän kesken tuntui olevan iloinen fiilis, pientä naljailua ilmassa. Heti ensimmäinen harjoiteltava kohtaus sisälsi Sen Kappaleen ja minulla oli välittömästi iho kananlihalla. Koko kohtaus on hyvin tunnepitoinen - piti vähän jopa niiskuttaa. Eikä tunne suinkaan vähentynyt kun kohtausta tehtiin useampaan kertaan!

Koska kyseessä oli bändiharkka, oli erityisen tärkeää käydä läpi sellaisia kohtauksia, joissa oli bändin suhteen jotain tarkentamista. Samalla tietysti tehtiin muutakin; hiottiin soiton, valojen, liikkeen, laulun ja lavasteiden yhteistä kokonaisuutta. Ohjaaja Jukka Keinonen, valosuunnittelija Japo Granlund ja kapellimestari Lasse Hirvi neuvottelivat yhdessä aina tarpeen mukaan. Käytiin läpi siirtymiä, myös sitä, miten yleisölle annetaan aikaa aplodeihin - tai joskus ei anneta, jos kohtaus on sen luontoinen etteivät suosionosoitukset sovi siihen rikkomatta tunnelmaa.

Harjoituskuva: tunnerikas kohtaus.

Evitan monipuoliseen musiikkiin kuuluu mahtipontisia kuoroja, voimallisia sooloja, herkkiä duettoja... Ja bändi soi komeasti, tarjoten sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia että muhkeaa yhteissointia. Välillä kapu Lasse ohjaa bändiä ja orkesterimontusta kuuluu keskustelunpätkiä.

Harjoituskuva: vasemmalta Siina Mäkikoivu, Saara Östman, Anna-Maija Oka, Tytti Vänskä, Helmi Jonasson ja Valtteri Aaltonen.

Ihmettelin sitä, miten hienosti isokin joukko pystyi tarttumaan musiikkikohtaukseen kesken kappaleen. Lasse ilmoitti kohdan, lavallaolijat asettuivat kyseisen kohdan mukaisiin asemiinsa ja sitten mentiin, tanssi ja laulu käynnistyivät sovitusta kohdasta eteenpäin. Mietin, miten tietoisia esiintyjien tulee olla koreografian jokaisesta kohdasta, että sen pystyy aloittamaan keskeltä.

Harjoituskuva: joukkovoimaa.

Samana iltana juttelin koreografi Jouni Prittisen kanssa. Hän on talossa tuttu vierailija - tämä on hänen viides työnsä Jyväskylän kaupunginteatterille. Aiemmat ovat Kun isoisä Suomeen hiihti, Phantom - oopperan kummitus, The Addams Family sekä Suruttomat. Miten hän sitten päätyi Evitan koreografiksi? Jouni toteaa, että teatterinjohtaja Marietta Kunnas pyysi häntä jo samalla, kun pyysi Suruttomiin. Kun talo ja tanssijat ovat tuttuja, koreografin työ on huomattavasti helpompaa. Uuden työryhmän kanssa työn aloittamisessa haastavaa on se, että teosta suunnitellaan tietämättä esiintyjien kykyjä - tuolloin ensimmäinen harjoitusviikko on tärkeä siinä, että koreografi näkee esiintyjien taidot ja saa tarkemman käsityksen siitä, mitä heillä voi teettää. Toki Evitan työryhmässä on Jounille uusiakin tuttavuuksia, mutta monet ovat entuudestaan tuttuja.

Jouni kertoo, että yleisesti ottaen hän luo koreografiat käsikirjoituksen ja musiikin perusteella. Aluksi hän lukee tekstin, kuuntelee teoksen musiikkia ja luo mielikuvia. Sitten ideoita käydään läpi ohjaajan kanssa; puhutaan kummankin näkemyksistä siitä, millaista liikekieli olisi ja mitä sillä ilmaistaan. Kun tämä valmistelu on tehty, koreografi suunnittelee koreografiat etukäteen ennen harjoituskauden alkua. Tällöinkin musiikin kuunteleminen on tärkeää pohdittaessa, mitä voisi kertoa, tuoda lavalle.

Harjoituskuva: vauhdikkaan tanssin pyörteissä.

Evitan koreografiassa tärkeitä elementtejä ovat kansa, sotilaat ja yläluokka. Näillä kaikilla on oma liikekielensä. Esimerkiksi sotilaiden liikekieleen liittyy marssi, kansaan taas Argentiinan ja Buenos Airesin henki sekä argentiinalainen tango. Jouni haluaa, että mukana on musikaalitanssia, joka kertoo tarinaa eteenpäin. Koreografioissa on tärkeää se, että näyttelijät saavat loistaa lavalla ja näyttävät hyvältä toteuttaessaan liikekieltä - parempi hieman helpompi, upeasti tehty liike kuin vaativampi, joka menee haparoinniksi. Mielenkiintoista on kuitenkin etsiä ja yrittää asettaa rima niin korkeaksi kuin mahdollista. Niin ikään koreografioissa täytyy ottaa huomioon se, että puvut näyttävät hyvältä ja toisaalta sallivat liikkeen. Mahdollisesti mukana on myös lavasteiden käyttö. Kaikki tämä vaatiikin yhteistyötä monien eri suunnittelijoiden kesken.

Tietyn kohtauksen koreografiaa suunnitellessa on tärkeää tietää, kuinka paljon esiintyjä laulaa tanssiessaan. Tanssin ja laulun tulee olla tasapainossa niin, ettei esiintyjä hengästy puuskuttamaan, mutta energia kuitenkin välittyy katsomoon. Koreografi etsii tätä tasapainoa kapellimestarin kanssa. Joissakin musiikkikohtauksissa on nk. dance breakeja eli tanssia ilman laulua - näihin kohtiin voi satsata vaativampaa liikkumista.

Harjoituskuva: Eva (Anna-Maija Oka) ja Juan Perón (Paavo Honkimäki).

Tässä kohtaa Jouni sanookin toivovansa, että näyttelijäkoulutuksessa panostettaisiin paitsi näyttelemiseen ja laulamiseen, myös tanssimiseen. Musikaalit ovat usein teattereiden suurimpia vetonauloja, joten monet näyttelijät päätyvät niihin mukaan. Erityisen tärkeää olisi, että näyttelijät oppisivat nappaamaan koreografiat nopeasti ja heillä olisi monipuolinen tanssitausta.

Millaista sitten on tehdä koreografiaa musikaaliin, jota on 45 vuoden aikana esitetty ties kuinka monena produktiona? Jounin mielestä tällainen työ on siinä mielessä helppo, että dramaturgia toimii aivan varmasti. Eri versiot ovat hioneet ja kehittäneet sitä eteenpäin. Uusissa teoksissa ensimmäinen läpimeno yleensä paljastaa sen toimivuuden. Toki näin ikoniseen teokseen kuin Evita liittyy tiettyjä odotuksia - uusien musikaalien toteutuksessa pääsee luomaan erilailla uutta ja omaa. Jouni toteaakin, että molemmissa on omat hyvät puolensa. Evitasta hän on nähnyt yhden aiemman toteutuksen; Porissa viime kaudella.

Harjoituskuva: valot ja video ovat osa ilmaisua.

Evitassa - kuten työssä aina - Jounia inspiroi ennen kaikkea musiikki. Siihenhän liikekieli perustuu. Evitassa musiikki on täyteläistä ja siinä on kaikenlaisia nyansseja. Lisäksi Eva Perónin traaginen elämäntarina on inspiroiva.

Kysyn vielä Jounilta, onko hänellä Evitassa koreografisesti ajateltuna jotain suosikkikohtausta. Hän toteaa että niitä on monta, mutta nostaa esimerkeiksi "Perónin viimeisin" -kohtauksen, alun hautajaiset sekä Buenos Airesin ja siellä eritoten argentiinalaisen tangon.

Jos musikaalikoreografien työhön haluaa tutustua enemmän, Jouni Prittinen teki opinnäytetyönään tutkimuksen koreografin ja koreografian merkityksestä musikaalituotannossa 2020-luvun taitteessa. Työ on luettavissa verkossa (linkki).

Evita-musikaalin kaksoisensi-illat Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä ovat perjantaina 8. ja lauantaina 9. syyskuuta 2023. Evita teatterin sivuilla (linkki).

---