Hegy ja Asko valmistuvien pikkurikosten äärellä

Pääsin viime viikolla seuraamaan Pikkurikoksia rakkaudessa -näytelmän valmistavaa harjoitusta. Tämä oli ensimmäinen käyntini teatterin väistötiloissa Paviljongissa. Tilat eivät vielä olleet valmiit, mutta kyllä niistä jo hyvinkin käsityksen sai. Ainakin Ahti-näyttämön katsomon nousukulma ilahdutti; tuskinpa tulee päitä eteen. Myös jalkatilaa on mukavasti.

Pikkurikoksia rakkaudessa -näytelmän on kirjoittanut Eric Emmanuel Schmitt ja suomentanut Reita Lounatvuori. Jyväskylän kaupunginteatterissa nähdään Suomen kantaesitys, jonka ohjaa Anssi Valtonen. Näyttelijöinä ovat Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala.

Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori.

Vaikka teatterin tilat olivat vielä keskeneräiset, lavanäkymä oli jo hyvinkin valmis. Hiomisia voi tietysti vielä tulla. Tuttuun tapaan kirjoitan näytelmästä enemmän vasta sitten, kun se on valmis yleisölle esitettäväksi. Mutta sen voin sanoa jo nyt, että luvassa on kiehtovaa mysteeritunnelmaa taitavasti esitettynä!

Harjoituksen ja ohjaajan palautteen jälkeen juttelin Hegyn ja Askon kanssa. Usein he täydentävät toinen toistensa puheita, ja toisen puhuessa toinen nyökyttelee samanmielisyyden merkiksi.

Miltä heistä tuntuu tehdä Suomen kantaesitystä? Asko tuumaa "huippujännittävältä". Hegy jatkaa, että se on erityisesti tässä tyylilajissa hauskaa, koska näytelmää ei ole ennen Suomessa nähty, joten yllätykset ja juonenkäänteet ovat katsojille tuoreita.

Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala.

Näytelmässä Asko ja Hegy esittävät pitkään yhdessä ollutta pariskuntaa, Tomia ja Lisaa. Millaista yhteistyö on? Hegy sanoo heti että helppoa, ja lisää, että helppoutta tuo se lähtökohta, että he ovat tunteneet toisensa työkavereina ja muutenkin monta vuotta ja tehneet ennenkin töitä yhdessä. Asko kertoo haluavansa tehdä Hegyn työstä mahdollisimman kivaa ja Hegy huudahtaa "Ja sä teet!" Hegy jatkaa, että koska he tuntevat toisensa hyvin, he voivat turvallisesti puhua toisilleen ajatuksistaan; artikuloida roolihenkilöitä ja tekstillistä sisältöä luottavaisessa ilmapiirissä, ettei tarvitse enää työnteon lomassa samalla tutustua toiseen. Tämä on hedelmällinen maaperä sille, että teoksesta tulee mahdollisimman hyvä. Asko täydentää, että Hegy pohtii hienosti ääneen roolihenkilöään ja Asko kokee oppivansa siitä. He käyvät keskusteluja roolihenkilöiden sisäisistä maailmoista, tahdosta, motiiveista ja tuovat niitä näkyviksi toinen toisilleen.

Mistä he sitten pitävät tai eivät pidä omissa roolihahmoissaan? Asko sanoo pitävänsä roolihahmossaan Tomissa siitä, että tämä haluaa vilpittömästi selvittää, rakastaako vaimo Lisa tätä. Askolle haastavinta, mitä tekstiin on kirjoitettu, on Tomin kovin pehmeä luonne - itse hän reagoisi moniin asioihin erilailla kuin Tom, joten hän on joutunut hakemaan sitä, miksi Tom käyttäytyy kuten käyttäytyy. Kaiken kaikkiaan Asko toteaa, että hänen on kuitenkin helppo allekirjoittaa roolihenkilönsä. Hegy puolestaan kertoo tykkäävänsä roolihahmossaan Lisassa tämän lapsekkaasta, omistautuvasta, ihailevasta tavasta rakastaa. Toisaalta Lisan itsereflektion puute on suurta, ja hän mieluummin syyttää toista. Asko lisää vielä, että Lisa kuvittaa sitä, millainen Tom on, ja paljon jää myös katsojan tulkittavaksi.

Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori.

Harjoituksia on nyt poikkeustilanteessa, väistöön siirryttäessä, tehty monenlaisissa ympäristöissä. Miten harjoituskausi on sujunut ympäristön muuttuessa? Asko myöntää, että he ovat joutuneet joustamaan paljon. Muuton yhteydessä Paviljongilla on treenattu vain iltaisin, kun siellä päivisin on remontti käynnissä. Onneksi he ovat saaneet jo keväällä tehdyksi paljon valmista, näytelmässä on vain kaksi henkilöä ja se kestää puolitoista tuntia. Isommalla porukalla ja pidemmällä kestolla saattaisi olla enemmän haasteita. Hegy lisää, että järjestelyt ovat tuoneet tavallaan pakotetusti tekstinopetteluaikaa kuiskaajan avulla, joten he ovat päässeet harjoittelemaan hyvinkin alusta ilman plaria, mikä on vauhdittanut sisältöön menoa. Asko täydentääkin, että tämä harjoitusten rakenne - päivällä neljä tuntia tekstiä ja illalla neljä tuntia lavalla oloa - on mahdollistanut nopeaa etenemistä lavatyöskentelyssä aina lavalla oltaessa.

Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori.

Tässä produktiossa on mukana myös läheisyyskoreografi. Aiheesta kirjoitin edellisessä Pikkurikoksia rakkaudessa -jutussa, jossa läheisyyskoreografin työstä kerrottiin näin: "Läheisyyskoreografi luo yhdessä näyttelijöiden kanssa roolihahmoille koreografian intiimikohtauksiin sekä pitää huolta, että kohtaus säilyy suostumuksellisena ja turvallisena, samalla kun kohtaus kuljettaa tarinaa sekä vastaa ohjaajan näkemystä." Miten Hegy ja Asko ovat kokeneet läheisyyskoreografin mukanaolon? Hegy sanoo, että hän kokee lähetyskoreografin mukanaolon hyvänä tekona ja toivoo siitä tulevan luonnollista, että läheisyyskoreografi otetaan mukaan teoksiin, joissa on intiimiyttä kanssakäymisessä. Hegy kertoo myös, että hänelle tällaiset kohtaukset eivät ole henkilökohtaisesti pelottavia tai ahdistavia, mutta joillain muilla tilanne voisi olla toinen. Läheisyyskoreografi tuo esimerkiksi suutelukohtauksiin koreografisuutta, tietynlaisen reitin miten kohtaus tehdään. Hegy toteaa myös, että Askon kanssa tämä on helppoa. Asko on samoilla linjoilla sanoen, että aluksi mukana oli mystifiointia, mutta läheisyyskoreografin läsnäolo teki intiimeistä kohtauksista tiedostetumpia. Hänkin uskoo, että Hegyn kanssa asiat olisi voitu sopia joka tapauksessa, koska he luottavat toisiinsa. Jonkun vieraamman vastanäyttelijän kanssa läheisyyskoreografia auttaa siinä, että ei ole pelkoa että tekisi pahasti toista kohtaan - toiminnan täytyy olla läpinäkyvää. Täytyy myös olla tietoisen toisen kehosta ja rajoista, ettei syntyisi valta-asetelmia. Asko toteaa että myöhemmin koreografin mukanaolo tuntui luonnolliselta. Hegy lisää vielä, että kun he ovat katsoneet keväällä videoituja kohtauksia, he ovat huomanneet että intiimeihin kohtauksiin on todellakin tavoitettu koreografisuus, tietynlainen tanssillisuus. Hegy kehuu myös, että heidän kanssaan työskennellyt läheisyyskoreografi Emma Castrén on ihmisenä aivan ihana. Koreografisuuteen Asko täydentää vielä, että tällä tavoin tekeminen on erilaista ja jännää; kun kohtaus pilkottiin pieniin osiin, siitä oppii miten suudelma syntyy, mistä se lähtee.

Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori.

Kenen sitten kannattaa mennä katsomaan Pikkurikoksia rakkaudessa? Asko tuumaa että kaikkien, jotka ovat rakastaneet, olleet suhteessa ja/tai eronneet. Hegy vastaa että pitkään yhdessä olleiden, mutta näytelmän mysteeri vetoaa monenlaisissa elämäntilanteessa oleviin. Näytelmän teemoihin kuuluvat myös ihmisen yksinäisyys ja kaipuu yhteyteen. Asko jatkaa vielä, että näytelmällä on henkilökohtainen yhteys rakastamiseen, siinä on paljon rakkaudellisia teemoja ja näkökulmia. Molemmat toteavat että lapsillehan tämä ei sovi, ja teatterin antama ikäsuositus onkin yli 12-vuotiaille.

Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala.

Pikkurikoksia rakkaudessa -näytelmän Suomen kantaensi-ilta on Jyväskylän kaupunginteatterin Ahti-näyttämöllä Paviljongissa perjantaina 20.9. klo 19. Ennakkonäytös edellisenä iltana. Näytelmä kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---