Tekeillä pikkuisia rikoksia

Syyskuussa Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin tiloissa Ahti-näyttämöllä saa ensi-iltansa näytelmä Pikkurikoksia rakkaudessa. Sen on käsikirjoittanut Eric-Emmanuel Schmitt ja suomentanut Reita Lounatvuori. Tämän tuotannon ohjaa Anssi Valtonen. Lavalla nähdään Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala. Teksti itsessään on parikymmentä vuotta vanha, mutta kyseessä on Suomen kantaesitys.

Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori Pikkurikoksia rakkaudessa -näytelmän harjoituksissa.

Olin seuraamassa näytelmän harjoitusta teatteritalon harjoitushuoneessa. Tulevan remontin aiheuttamien tilaratkaisujen vuoksi näytelmän harjoitukset on siis aloitettu harjoitushuoneessa, sitten siirrytään teatteritalon pienelle näyttämölle ja syksyllä tietenkin harjoitellaan Ahti-näyttämöllä. Harjoitushuoneeseen on tehty osittainen lavastus ja juuri sinä päivänä, kun olin harjoitusta seuraamassa, näyttelijöillä oli ensimmäistä kertaa myös roolivaatteet päällä. Sen enempää lavastus kuin vaatetuskaan ei vielä ole lopullinen. Molemmat suunnittelee Annina Nevantaus.

Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori. Harjoitushuoneessa on osittainen lavastus.

Harjoituksen alussa on puhetta siitä, että seuraavana päivänä harjoitukseen on tulossa mukaan myös läheisyyskoreografi. Hänen kanssaan käydään läpi kohtaukset, jotka sisältävät intiimimpää kanssakäymistä kuten suutelua. Läheisyyskoreografi luo yhdessä näyttelijöiden kanssa roolihahmoille koreografian intiimikohtauksiin sekä pitää huolta, että kohtaus säilyy suostumuksellisena ja turvallisena, samalla kun kohtaus kuljettaa tarinaa sekä vastaa ohjaajan näkemystä. Anssi sanookin, että tämän päivän harjoituksessa suutelukohtaukset "merkitään" muilla pienillä eleillä.

Anssi kertoo, että tähän mennessä harjoituksissa teksti on käyty kertaalleen läpi, ja nyt tarkennetaan toimintaa. Tänään kohtaukset aina ensin luetaan istuen, sitten lähdetään kulkemaan ja toimimaan. Kohtauksia otetaan useamman kerran uusiksi aina tarpeen mukaan.

Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala.

Tällä harjoituskerralla, kuten kuulema monesti aikaisemminkin, tekstiin tehdään pientä viilausta sekä nykyaikaistamista sanavalintoihin ja sävyihin. Anssi, Asko ja Hegy ovat yhtä mieltä siitä, että näytelmän ydin kestää hyvin aikaa, mutta joissakin kohdin 20 vuotta vanha ajankuva näkyy. Työryhmällä on kuitenkin selkeät näkemykset siitä, miten tekstiä voi modernisoida ja raikastaa. Anssi kehuu, että Hegy on erityisesti kunnostautunut löytämään muokattavia kohtia ja muokkauksia.

Anssi ohjaa näyttelijöitä usein kohti pienimuotoista ilmaisua, tarvittaessa ilmeitä myöten. Kohtaukseen haetaan sopivaa liikuttumisen ja tunneilmaisun tasoa. Kolmikolla on hyvin keskusteleva ote näytelmän työstämiseen. Yhdessä puhutaan mm. tehtävän kohtauksen sävystä ja otetaan lyhyttä kohtaa uusiksi, kunnes se on täsmälleen oikean sävyinen. Toiminnan yksityiskohtia löydetään kokeilemalla. Keskustellaan myös siitä, että kohtauksen ydin löytyy ensin ja kummankin näyttelijän oma toiminta sitten siihen päälle. Anssi sanoo, että etenkin kun kohtauksessa on lyhyitä, parin sanan repliikkejä, ajatus on saatava selkeäksi, mutta että se löytyy sieltä kyllä pikkuhiljaa. Eräästä kohtauksesta Anssi ohjeistaa Hegyä ja Askoa, että "vaikka kohtauksen tunnelma on tiivis ja kiihkeä, muistakaa tekemisen rauha."

Asko Vaarala. Harjoitushuoneessa on myös ikkuna, josta saadaan päivänvaloa - mikä ei tietenkään toimisi lavavalaistuksen kanssa.

Harjoituksissa läsnä on myös äänisuunnittelija Lauri Malin. Anssi ihasteleekin, että on mahtavaa, kun Lauri voi suoraan lennosta tehdä kosketinsoittimella kohtauksiin sopivaa musiikkia ja testata asioita. Tässä huomaa hyvin, miten kohtaukseen toistojen myötä mukaan tuleva musiikki luo osaltaan olennaisesti tunnelmaa.

Harjoituksen lopussa sekä Anssi, Asko että Hegy ovat sitä mieltä, että tässä on jo nyt paljon paloja asettumassa hienosti kohdalleen. Siltä se vaikuttaa minustakin. Tällä kertaa harjoiteltiin kohtauksia näytelmän alkupuoliskolta ja niistä rakentuu kyllä hyvin kiehtova ja arvoituksellinen asetelma.

Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori.

Harjoituksen jälkeen juttelen vielä Anssin kanssa. Aluksi kysyn yleisellä tasolla, että kun Anssi on teatterin oma kiinnitetty ohjaaja ja tuntee kaikki talon näyttelijät, kuinka vapaasti hän itse saa valita, ketä kulloinkin haluaa ohjaamaansa teokseen. Anssi kertoo, että häntä kyllä kuunnellaan hyvin ja hän saa vaikuttaa paljon, mutta ei hän suoraan itse valintoja tee vaan roolitukset päättää teatterinjohtaja eli Marietta Kunnas yhteisen harkinnan ja keskustelun kautta. Päätöksenteossa punnitaan roolitusta sekä kunkin tuotannon että näyttelijän näkökulmasta. Näyttelijöiden osalta pohditaan sitä, millaisia töitä heillä on ollut ja mitä muuta on samaan aikaan. Roolitukseen vaikuttaa tietysti myös kunkin näytelmän vastakappale (eli samaan aikaan toisella näyttämöllä esitettävä näytelmä); kumpaan tuotantoon joku tietty näyttelijä roolitetaan.

Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala.

Entä miten juuri tämä teksti päätyi nyt näyttämölle tehtäväksi? Anssi kertoo, että hän on tämän taloon tuonut. Hän on lukenut tämän ensimmäistä kertaa ainakin 15 vuotta sitten englanniksi - tekstihän on alun perin ranskankielinen. Anssi on tarjonnut tätä aina välillä tehtäväksi eri teatterinjohtajien aikana, mutta näytelmän kääntämiseen ei ole budjetista löytynyt rahaa. Nyt menossa on Suomen Kulttuurirahaston Maailma näyttämölle -hanke, jossa pyritään saamaan Suomen teattereihin muita kuin englanninkielisiä näytelmiä. Tästä hankkeesta saatiin apuraha tekstin kääntämiseen Jyväskylän kaupunginteatterille. Anssi mainitsee, että kuten jo harjoituksessa kävi ilmi, ajan kuluessa osa sävyistä ja yksityiskohdista on vanhentunut, mutta siitä päästään yli tekemällä pieniä poistoja ja viilausta. Tekstin ydin pitää kuitenkin kutinsa, ja Anssi sanookin, että tuntuu todella hienolta viimein päästä tekemään tämä näyttämölle.

Hegy Tuusvuori.

Anssin mukaan harjoitukset ovat sujuneet hyvin. Tilojen vaihdokset jaksottavat harjoituskautta mukavasti. Ensin on harjoiteltu harkkahuoneessa, jossa on osa lavasteista. Seuraavaksi teatteritalon pienellä näyttämöllä saadaan enemmän tilaa ja lisää lavasteita, jolloin saadaan lavalla tuntuma etäisyyksiin. Syksyllä sitten mennään tilaan, jota ei vielä varsinaisesti ole olemassa, jossa kukaan ei ole käynyt, vain nähnyt piirustuksia. Anssi sanoo, että nyt tehdään näytelmän sisältöä, jotta uudessa tilassa Paviljongilla on sitten hyvä rauha asettua ja saada tekniset asiat kohdilleen. Olosuhteet harjoittelulle kaikkiaan hyvät.

Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori.

Tässä tuotannossa inspiroivaa Anssin mukaan tekstin osalta on se, että kirjoittaja Schmitt on filosofian tohtori ja hänelle on tyypillistä tehdä teksteihinsä filosofista kysymyksenasettelua ja pohdintaa - ja hänellä on taito pukea kaikki viihdyttävän jännärin muotoon. Schmittin teksteistä nousee isoja kysymyksiä ihmisen elämästä; tällä kertaa pohditaan rakkautta ja pitkää parisuhdetta - mitä on elää yhdessä. Anssi mainitsee, että yleensä ottaen näytelmissä puidaan useimmiten joko suhteen alkuvaiheita tai mahdollisesti suhteen päättymiseen johtavaa kriisiä. Anssi kokee inspiroivaksi tehdä töitä jälleen pienellä työryhmällä, jolloin voi keskittyä näyttelijöihin ja tekemisen rauhaan.

Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala.

Kysyn vielä harjoituksessa ilmi tulleesta läheisyyskoreografin osallistumisesta tuotantoihin. Anssi kertoo, että tällä haavaa läheisyyskoreografin on sovittu tulevan mukaan kahteen tuotantoon. Myöhemmin arvioidaan kokemuksia ja katsotaan, tuleeko tästä talon tapa. Aiheeseen ja yleisemminkin työkulttuuriin liittyvää koulutusta on myös mietitty.

Loppuun tuttu kysymys: kenen ainakin kannattaa tulla katsomaan Pikkurikoksia rakkaudessa -näytelmää? Anssi toteaa, että kaikkien joilla on, on ollut tai on haaveissa parisuhde. Lisäksi jännäreistä pitävien kannattaa tulla katsomoon.

Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori.

Pikkurikoksia rakkaudessa -näytelmän Suomen kantaesitysensi-ilta 20. syyskuuta Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin Ahti-näyttämöllä. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

---