Eturivin kuningattaren blogi

Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä saa syksyllä ensi-iltansa musikaali nimeltä Suruttomat. Se pohjautuu Minna Canthin näytelmään Työmiehen vaimo. Musikaaliksi sen on käsikirjoittanut Sirkku Peltola, laulut sanoittanut Heikki Salo ja säveltänyt Matti Puurtinen. Jyväskylään sen on sovittanut sekä ohjaa Jukka Keinonen, jonka edellinen työ tänne oli tällä kaudella nähty The Addams Family -musikaali. Suruttomien kapellimestarina toimii Lasse Hirvi, koreografina Jouni Prittinen ja lauluvalmentajana Juho Eerola. Suunnittelijana lavastuksessa on Annina Nevantaus, puvustuksessa Tellervo Syrjäkari, valoissa Antti Silvennoinen, äänissä Mika Filpus sekä kampauksissa ja maskeerauksissa Suvi Taipale. Pääsin seuraamaan musikaalin harjoituksia nyt melko alkuvaiheessa. Tällä kertaa harjoiteltava kohtaus on näytelmän loppupuolella ja sitä harjoitellaan nyt ensimmäistä kertaa. Harjoituksessa mukana ovat sekä ensemble että musikaalissa esiintyvät ISOn Tanhuujat Ry:n tanssijat - lavalla on

Niin se vaan eilen päättyi jälleen yksi Jyväskylän kaupunginteatterin omien esitysten kausi. Nyt kausi sai päättyä suunnitellusti eikä koronarajoituksiin - loistavaa! Kävin katsomassa viimeisen esityksen The Addams Familysta - enpä arvannut, miten haikea fiilis tulisi ensimmäisen kappaleen aikana! Mutta pianhan musikaali imaisi omaan hirvittävän hauskaan maailmaansa. Vielä kerran koin tutut suosikkihetket; Alicen (Anna-Maija Oka) soolon alku kuin riivattuna hänen juotuaan pyhästä perhemaljasta, "normaali ilta", Lurchin (Jouni Salo) pökkelöinti, Sound of Music -viittaus, Gomezin (Paavo Honkimäki) vilpitön innostus - sekä tietysti upeat, tarttuvat laulut ja tanssit. Ynnä kaikki muutkin erilaiset, kiehtovat henkilöhahmot! (Tämä on oikeastaan ansa; kun mainitsee jotain suosikikseen, tulee heti mieleen kaikkea muuta mistä pitäisi kertoa yhtä lailla, ja lopulta kuitenkin jää paljon hienoja juttuja sanomatta!) Addamsien maailmassa on ihan oma logiikkansa, mutta yksi asia minua on

Pääsin viime viikolla seuraamaan Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä syksyllä ensi-iltansa saavan Tango sateessa -näytelmän harjoituksia. Tuolloin menossa oli vasta kolmas yhteinen harjoituspäivä. Harjoituskauden alussa ohjaaja Heini Tola oli pitänyt näyttelijöiden eli Taina Reposen ja Hannu Lintukosken kanssa hahmottelukeskustelua siitä, millainen sävy ja tunnelma näytelmään on tulossa. Tämän jälkeen näyttelijät ovat harjoitusajalla opetelleet tekstiä itsenäisesti. Vasemmalta näyttelijät Taina Reponen ja Hannu Lintukoski sekä ohjaaja Heini Tola. Tässä vaiheessa visuaalisista elementeistä on olemassa vasta aavistus. Näyttämöllä on jakkaroita ja lavoja markkeeraamassa joitakin lavastukseen tulevia elementtejä, jotta näyttelijät voivat istua kun on sen aika sekä poimia tai laskea tavaroita käsistään. Ohjaaja kertoo, että näytelmään tulee runsaasti musiikkia, mutta sen suunnittelija tulee mukaan vasta myöhemmin. Tässä vaiheessa harjoituksissa käytetään tarvittaessa suunta

Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä vieraili torstaina esitys nimeltä Musta laatikko 17. Kyseessä on kokonaisuus, jossa Helsingin Sanomien toimittajat ja kuvaajat kertovat työstämistään ja kokemistaan erilaisista aiheista. Esityksiin liittyy olennaisesti myös kuvitus; valokuvia, tilastoja, otsikoita ja videopätkiä. Tämä on siis 17. samalla idealla koostettu esitys. Näkymä lavalle ennen esityksen alkua. Aluksi juontaja Jaakko Lyytinen alusti illan, esitteli konseptin ja pyysi ensimmäisen puhujan esiin. Tarinoiden jatkumo on harkitusti rakennettu tunnelmasta toiseen. Yhteistä kaikille oli jonkinlainen yksilön näkökulma, osalla hyvin henkilökohtainenkin. Ensin kuultiin Anni Lassilan "helpommin nieltävä" tarina teollisuuden merkityksestä työllisyydelle mutta myös ympäristölle, yksilönäkökulmaa ohittamatta. Toisena vuorossa oli Kaisa Rautaheimon ajatuksia herättelevä kuvaus afganistanilaisesta naispoliisista, jonka oli pakko paeta kotimaastaan Talebanin vuoksi.