Supernaiivi (ensi-ilta)
![Kuva](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAKrTT9AQ1JZTE5ajS69PqRrfgUmo5ahYj-MOVUxda43lgUgEml9zaZ0AHy5nhVeeX3FlS5BKjphfNGUsyjoyHYJPIiWG3PWNiF6bPMBRvL9gbf_D83u5lOdZ0JxyaeauQCF4JlJIoVDg/s640/Supernaiivi_pressi5.jpg)
Tiedättekö sen fiiliksen kun on nähnyt niin hykerryttävän hyvän mielen tuottavaa teatteria, että tekisi jotenkin mieli rutistushalata koko kokonaisuutta - ei vain työryhmän jäseniä, vaan jotenkin kaikkea? Sellainen tunne minulle jäi Supernaiivin ensi-illasta. Johanna Sorjosen ohjaus on ihmisenlämmin ja sydämellinen. Tekstin on alunperin kirjoittanut Erlend Loe ja sen on dramatisoinut Tiina Lymi. Supernaiivi (Aaro Vuotila) ja lelukauppias (Hegy Tuusvuori). Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Aaro Vuotila pääroolissa Supernaiivina on aivan suvereeni itseään ja elämän tarkoitusta etsivänä kilttinä naapurinnuorukaisena (kun 25-vuotias ei enää ole ihan naapurinpoika). Roolissa on avoimuutta ja herkkyyttä, Supernaiivin suorapuheisuutta joka näyttäytyy yhtäaikaa hellyttävänä, koskettavana - ja ehkä joissain tapauksissa hieman kiusallisena, muttei koskaan ilkeänä. Supernaiivi on lavalla koko ajan, kaikessa mukana - mutta ei tyrkyttäydy kaiken keskipisteeksi, vaan antaa tilaa myös muiden tar