Eturivin kuningattaren blogi

Tiedättekö sen fiiliksen kun on nähnyt niin hykerryttävän hyvän mielen tuottavaa teatteria, että tekisi jotenkin mieli rutistushalata koko kokonaisuutta - ei vain työryhmän jäseniä, vaan jotenkin kaikkea? Sellainen tunne minulle jäi Supernaiivin ensi-illasta. Johanna Sorjosen ohjaus on ihmisenlämmin ja sydämellinen. Tekstin on alunperin kirjoittanut Erlend Loe ja sen on dramatisoinut Tiina Lymi. Supernaiivi (Aaro Vuotila) ja lelukauppias (Hegy Tuusvuori). Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Aaro Vuotila pääroolissa Supernaiivina on aivan suvereeni itseään ja elämän tarkoitusta etsivänä kilttinä naapurinnuorukaisena (kun 25-vuotias ei enää ole ihan naapurinpoika). Roolissa on avoimuutta ja herkkyyttä, Supernaiivin suorapuheisuutta joka näyttäytyy yhtäaikaa hellyttävänä, koskettavana - ja ehkä joissain tapauksissa hieman kiusallisena, muttei koskaan ilkeänä. Supernaiivi on lavalla koko ajan, kaikessa mukana - mutta ei tyrkyttäydy kaiken keskipisteeksi, vaan antaa tilaa myös muiden tar

Kävin katsomassa Sydänmaa-näytelmän kolmannen valmistavan harjoituksen. Tästä on enää hieman reilu viikko ensi-iltaan. Ennen harjoituksen alkua luodaan uutta valotilannetta ja esitellään se näyttelijöille. Valoja testaillaan muutenkin. Soundcheckissä lauletaan kauniisti soiva perinteinen sävelmä. Näyttelijät kerääntyvät lavalle aloituspukeissaan ja treenaavat vielä "pomppua" - minullekin selviää piakkoin mistä on kyse. Anni Pesonen edessä, hieman taempana Eino Heiskanen. Kuva: Jiri Halttunen Esirippu laskeutuu - ja ensimmäinen hieno näkymä nähdään jo ennen kuin se nousee uudelleen. Eikä mene montaa minuuttia ensimmäisiin kylmiin väreisiin. Tarina on väkevä ja kerronta kaunistelematonta. Näyttelijät eivät todellakaan säästele itseään ilmaisussaan. Ohjaaja Jarno Kuosa on edellisen kerran Jyväskylän kaupunginteatterissa vieraillessaan ohjannut näytelmän Kauas pilvet karkaavat, ja jotain samaa visuaalisessa "käsialassa" on myös Sydänmaassa tunnistettavissa, vaik

Tiistaina Esirippu aukeaa -tapahtumassa saatiin jälleen hyvä läpileikkaus siitä, mitä Jyväskylän kaupunginteatterissa on kevätkaudella tarjolla - sekä kurkistus syksyynkin. Näytelmät esiteltiin eloisasti haastatteluiden, kohtauspätkien ja trailereiden avulla. Tilaisuuden avasi teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen ja juontajana sekä haastattelijoina toimivat teatterikuraattori Antti Niskanen sekä markkinointipäällikkö Jouni Huhtaniemi. Musiikkisäestyksestä vastasi kapellimestari Jari Puhakka. Teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen avasi tilaisuuden. Vasemmassa laidassa kapellimestari Jari Puhakka. Sydänmaa-draamasta nähtiin kuorolaulukohtaus sekä maistiainen perhedraamaa. Haastateltavina olivat ohjaaja Jarno Kuosa sekä taiteellisen lopputyönsä näytelmässä tekevä näyttelijäopiskelija Anni Pesonen (Teak). Sydänmaa: kuorokohtaus. Sydänmaa: Antti Niskasen (vas.) ja Jouni Huhtaniemen (oik.) haastateltavana ohjaaja Jarno Kuosa. Supernaiivi-näytelmästä kertoi ohjaaja Johanna Sorjonen.

Aukkarit eli casting audition. Eli koe-esiintyminen musikaalin avustajan pestiin. Tämänkertainen blogijutun aihe oli siis aivan uusi kokemus minullekin; pääsin loppiaisena seuraamaan syksyllä 2019 ensi-iltansa saavan musikaalin Phantom - Pariisin oopperan kummitus aukkareita. Alunperin musikaaliin avustajaksi haki 130 innokasta, joista oli valittu parisenkymmentä aukkaripäivään. Tuotantojärjestäjä Viivi Väisänen kertoo minulle, että hän on käynyt kaikki hakemukset lävitse ja valinnut aukkareihin pääsijät. Aivan kaikki valitut eivät päässeet paikalle, mutta päivässä mukana on neljä miestä ja toistakymmentä naista. Silmäillessäni porukkaa totean, että on siellä muutamat tutut kasvot; yksi hakijoista on ollut kaupunginteatterilla avustajana ennenkin, ja pari-kolme olen nähnyt paikallisissa harrastajateattereissa. Päivän mittaan käy ilmi, että osa hakijoista on tullut myös muilta paikkakunnilta - kun tahto päästä mukaan on kova, välimatkaa ei koeta esteeksi. Talon puolesta paikalla ovat

Kävin katsomassa Supernaiivin valmistavaa harjoitusta. Ennen harjoituksen alkua pienen näyttämön katsomossa oli mukava tunnelma; paikalla oli muunmuassa valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen, jonka tapasin nyt ensimmäistä kertaa. Läsnä olivat myös pukusuunnittelija Tellervo Syrjäkari, lavastaja Suvi Saari sekä tietenkin kuiskaaja-järjestäjä Matti Salmela, äänisuunnittelija Jani Lappalainen, valosuunnittelija Asko Konttinen ja ohjaaja Johanna Sorjonen. Porukassa oli käynnissä monia keskusteluja; teatterista eri kulmilta mutta myös valokuvauksesta. Puhuttiin käsiohjelman tekemisestä - paikalla oli myös teatterin markkinoija, joka Supernaiivin käsiohjelman taittaa. Yleensä ottaen näytelmää harjoiteltaessa loppupään virstanpylväisiin kuuluu siis kolme valmistavaa harjoitusta ja kolme pääharjoitusta, sekä niiden jälkeen ennakkonäytös ennen ensi-iltaa. Nyt vuorossa oli ensimmäinen valmistava harjoitus, ja ensi-iltaan on aikaa parisen viikkoa. Kun harjoituksen on määrä alkaa, Matti kuu