Eturivin kuningattaren blogi

Pääsin taannoin seuraamaan Viimeinen ihminen -näytelmän harjoituksia Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Näytelmän työstäminen on vielä tässä vaiheessa kesken, sillä ensi-iltahan on tammikuun lopulla. On mielenkiintoista päästä seuraamaan prosessia tässä vaiheessa, kun monet ratkaisut ovat vielä työn alla. Eräs olennainen ero loppuvaiheen harjoituksiin on esimerkiksi siinä, että työryhmässä keskustellaan hyvin paljon erilaisista vaihtoehdoista eri kohtien toteuttamiseksi. Tässä pääsee myös näkemään sitä, miten erilaiselta sama tilanne näyttää eri tavoin toteutettuna. Anneli Karppinen, Jouni Salo ja Miko Petteri Jaakkola. Viimeisen ihmisen ohjaa Maiju Sallas ja siinä näyttelevät Anneli Karppinen, Jouni Salo sekä Miko Petteri Jaakkola. Käsikirjoituksen on tehnyt Seppo Parkkinen. Ohjaajan ja näyttelijöiden lisäksi harjoituksissa olivat läsnä järjestäjä, lavastus-, puku- ja

Kun aikanaan kuulin, että Turun kaupunginteatteriin tulee Hobitti-näytelmä, olin todella innoissani - muutaman vuoden takaisen upean Taru sormusten herrasta -näytelmän jäljiltä odotukset olivat korkealla. Viime viikolla pääsin Hobitin näkemään parisuhdemiehen kanssa - ja kyllä todellakin kannatti! Kuvassa vasemmalta: Thorin Tammikilpenä Stefan Karlsson, Gloinina Antti Kyllönen, Dwalinina Marko Pekkarinen, Gandalfina Mika Kujala, Bilbo Reppulina Teemu Aromaa, Filinä Ulla Reinikainen ja Kilinä Minna Hämäläinen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Näytelmä perustuu J.R.R. Tolkienin romaaniin. Turun kaupunginteatteriin sen on ohjannut Mikko Kouki ja dramatisoinut Sami Keski-Vähälä, taistelukoreografiat ja apulaisohjaus Oula Kitti. Hobitissa on niin paljon kaikkea hienoa ja muhkeaa, että oli suorastaan vaikea ruveta purkamaan sitä kun ei tiedä mistä päästä aloittaisi.

Jyväskylän kaupunginteatteri täyttää 60 vuotta, ja yksi juhlatapahtumista oli keskiviikkona suurella näyttämöllä ja lämpiössä vietetty Kaiken kansan juhlailtamat. Tilaisuus oli teatterilaisten yhteisesti ideoima, ja ideoiden pohjalta näyttelijä Paavo Honkimäki suunnitteli tapahtuman rungon sekä toimi ohjaajana. Iltamien ensimmäinen osuus oli suurella näyttämöllä esitetty monipuolinen ohjelma. Juontajana toimi Paavo Honkimäki, ja osallistumassa olivat kaikki talon näyttelijät sekä muutama vierailija. Kuvien myötä palasia ohjelmasta - kaikkea en valitettavasti saanut dokumentoitua. Ilta alkoi potpurilla, jossa käytiin läpi vuosikymmenien ilmiöitä 60-luvulta alkaen 2020-luvulle saakka. "Teatterinjohta Marietta" (Piia Mannisenmäki) "Hannu Karpon" (Jukka-Pekka Mikkonen) haastateltavana. Karpo o

Teatterikone esittää yhteistyössä Ad Astran kanssa Villa Ranassa näytelmää Rakkaustarinoita. Näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Annu Sankilampi. Esityksen keskuspaikka on Kanervan kukkakauppa, jossa kaupan omistaja Kanerva kohtaa monenlaisia ihmisiä ja kuulee heidän tarinoitaan. Esityksessä liikutaan myös muissa paikoissa, kuten ihmisten kodeissa ja mökillä. Rakkaustarinoihin kuuluu olennaisena osana myös musiikki, jota esittää lauluyhtye. Jenna Sottinen (makaa penkillä) ja Clara Kinnunen (istuu). Kuva: Jaakko Manninen Näytelmän käsikirjoitus on monien ihmisten tarinoiden inspiroima - ehkä siihen liittyy jonkinasteinen hajanaisuus sikäli, että tarinat eivät aivan kunnolla nivoudu kokonaisuudeksi. Toisaalta samojen henkilöhahmojen käyttö eri tarinoissa luo kuitenkin hyviä siteitä. Peppi Vuotila (vasemmalla) ja Saga Lähtevänoja (oikealla). Kuva: Jaakko Manninen Moninaiset tarinat käsittelevät monenlaista rakkautta; perinteistä romanttista rakkautta niin nuorten, aikuisten kui

Sinkkukaraåke on iloinen ja hyväntuulinen iltama. Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä eilen ensi-iltansa sai sinkku-Mairen ja Tuiren (just kihlautunut) emännöimä tapahtuma. Mairea esittää Taina Reponen ja Tuirea Hegy Tuusvuori. Alussa etenkin Taina ja samoin Hegy ilmaisivat valtavaa iloa ja kiitollisuutta siitä, että pääsevät tekemään esitystä elävien ihmisten edessä ja kanssa. Vasemmalla Hegy Tuusvuori (Tuire), oikealla Taina Reponen (Maire). Kuva: Jouni Huhtaniemi Esitykseen kuuluu Mairen ja Tuiren jutustelua sekä yksinelämisestä että parisuhteesta, niin hyvistä kuin huonoistakin puolista - ennen kaikkea niin, että kaveri kuuntelee ja ilmaisee kuulevansa. Illan mittaan kuultiin myös muutama runo, joista huikein oli kiihtyvällä tahdilla moninaisia naisia kuvaileva. Sinkkukaraåkessa isossa osassa on myös yleisö. Aluksi hieman verrytellään että saadaan jännitystä pois. Halukkaat pääsevät laulamaan karaokea - Maire ja Tuire laulavat myös itse. Eikä tarvitse pelätä, ketä

Lauantaina sai Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lopultakin ensi-iltansa jännäri Susanin vaikutus. Näytelmäähän piti esittää tämän vuoden keväällä, mutta... No, kyllähän te tiedätte. Asko Vaarala (Thorkild Hegn), Hannu Lintukoski (Laban Svendsen), Anni Pesonen (Thit Svendsen), Outi Condit (Susan Svendsen) ja Markus Virtanen (Harald Svendsen). Kuva: Jiri Halttunen Susanin vaikutus pohjautuu Peter Høegin samannimiseen romaaniin. Jyväskylän kaupunginteatteriin sen on ohjannut ja dramatisoinut Miko Jaakkola. Näytelmä kertoo yhteiskunnallisesta muutoksesta ja tulevasta uhasta fyysikko, perheenäiti Susan Svendsenin näkökulmasta. Läsnä on vahvasti myös yksilöiden ja yhteisön arvo ja tasa-arvoisuus. Susanilla on toisiin ihmisiin vaikutus, joka saa toiset avautumaan hänelle yksityisimmistäkin asioistaan - sen vuoksi Susan joutuu mukaan viranomaisten pyrkimyksiin tutkia

Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä vieraili viikonloppuna kahdella näytöksellä näytelmä Kauan kukkineet omenapuut. Molemmat näytökset olivat loppuunmyytyjä - on ihana nähdä, että koronarajoitusten hellitettyä kansa haluaa ja pääsee näin sankoin joukoin teatteriin! Kauan kukkineet omenapuut pohjautuu Martti Joenpolven novelliin ja sen on ohjannut Kari Paukkunen. Kauan kukkineet omenapuut on ytimekäs näytelmä Klaarasta, vanhainkodin asukkaasta, joka havainnoi nykyistä elämäänsä ja muistelee aiemmin elettyä. Klaaraa esittää Seela Sella. Nimettömänä pysyvää vanhainkodin hoitajaa näyttelee Anne-Mari Kivimäki. Anne-Mari Kivimäki ja Seela Sella. Kuva: Johnny Korkman Seela Sella täyttää tänä vuonna 85 vuotta - eli voisi ikänsä puolesta hyvinkin olla vastaavan hoitokodin asukas - mutta hänessä on elämänliekkiä enemmän kuin monessa nuoremmassa! Tässä näytelmässä hän näyttelee enimmäkseen pyörätuolissa istuen, mutta silti - mikä ilmaisu! Äänenkäyttö, ilmeet, eleet herkkiä käsiä

Vähin äänin on Jyväskylän yliopiston Katoava luonto -hankkeen, Tanssiryhmä Off/Balancen, Jyväskylän kaupunginteatterin sekä Ruamjai-kuoron yhteistyö, puheenvuoro elonkirjon köyhtymisestä. Vähin äänin on katsomoon pääsyä odottavan yleisön sekaan soluttautuva kuoro. Vähin äänin on loppumattomalta tuntuva lista uhanalaisista lajeista - ja tämä luettelo kattaa vasta pelkästään Suomen. Vähin äänin on monipuolista liikekieltä, taitavaa tanssia jalkapohjista sormenpäihin, välillä soljuen ja liukuen, välillä kulmikkaasti ja nykäyksittäin. Vähin äänin on asiantuntijan suorasanainen puheenvuoro luonnon tilasta, lajien katoamisesta, luonnonsuojelun tärkeydestä, luonnonsuojelussa huijaamisesta. Se on todenpuhujan äänen peittyminen teollisuuden ja talouden tarpeiden alle. Vähin äänin on tanssiva sieni, kantaaottava lintu, utelias jäkälä, laulava sammal - ja lajinsa viimeisen yksinäisyys ja epätoivo. Vähin äänin on kaunista, sointuvaa, moniäänistä kuorolaulua, kuoron liikettä ja ilmeikkyyttä.

Jyväskylän kaupunginteatterin 60-vuotisjuhlakauden juhlanäytelmä 9 hyvää syytä elää sai ensi-iltansa lauantaina 2.10. suurella näyttämöllä. Näytelmän on käsikirjoittanut Anna Krogerus ja Jyväskylään ohjannut teatterin oma ohjaaja Anssi Valtonen. Näytelmässä seurataan nuoren naisen, Klara Harmaan, ja hänen lähipiirinsä elämää. Klara on mielenterveyskuntoutuja, joka asuu lähiössä, jossa monilla naapureillakin on omat ongelmansa. Elämä on itse kullekin usein haasteellista, mutta siinä on myös iloa ja lämpöä - joskus vain pitää kaivaa vähän syvemmältä että ne löytää. Jukka-Pekka Mikkonen (Janne Laakso) ja Saara Jokiaho (Klara Harmaa). Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Vaikka näytelmän monet elementit ovat raskaita ja surumielisiä, Anssi Valtosen ohjaus on täynnä ymmärrystä ja lähimmäisenrakkautta. Tyhjiä hetkiä esityksessä ei ole, mutta tapahtumien tahti on tarvittaessa rauhallisen viip