Eturivin kuningattaren blogi

Viime keväänä Jyväskylän kaupunginteatterissa ensi-iltansa saanut Luuseri, monologi koulukiusaamisesta, jatkuu tänä syksynä. Esitys kiertää yläkouluissa. Kyselin näyttelijä Hannu Rantalalta Luuserin kuulumisia - ja sain paneutuneet vastaukset. Suuri, lämmin kiitos Hannulle prosessin ja esityksen avaamisesta! Mikä Luuserin tekemisessä on ollut antoisinta? Näyttelijänä on ollut antoisaa huomata, kuinka produktio on kehittynyt esitys esitykseltä, kun on saanut esittää sitä hyvin monenlaisille yleisöille ja vielä hyvin monenlaisissa esitystiloissa. Vaikka tässä vaiheessa esityksiä on takana jo noin parikymmentä, tuntuu että tekstistä löytää koko ajan uusia sävyjä ja on kiinnostavaa kuinka niiden mukana näyttämöllinen ilmaisu ja ajatus syvenee. Lisäksi näyttelijänä rakastan haasteita ja monologin teko, jota sanotaan myös teatterin kuninkuuslajiksi, tarjoaa joka kerta omanlaistaan haastetta. Yleisöhän on ikään kuin ainoa vastanäyttelijä, jonka kanssa hengitetään samaan tahtiin ja pyritää

Tänä viikonloppuna koettiin Jyväskylän kaupunginteatterissa kaksi ensi-iltaa. Lauantaina oli vuorossa suurella näyttämöllä seikkailukertomus Merten gorilla, joka pohjautuu Jakob Wegeliuksen samannimiseen kirjaan. Perttu Leinosen ohjaama näytelmä on tiivis ja vauhdikas - yhtään turhaa hetkeä ei ole, tapahtumat etenevät ripeästi eikä kiinnostus herpaannu hetkeksikään. Hannu Hiltunen, Henri Halkola, Aaro Vuotila ja Piia Mannisenmäki. Kuva: Jiri Halttunen Produktiossa on aivan upea näyttelijäkaarti. Piia Mannisenmäki gorilla Sally Jonesina tekee hienoa työtä jutellen yleisölle ja muutoin eläytyen mykän mutta erittäin älykkään eläimen rooliin koko kropallaan. Henri Halkola kapteeni Koskelana on reilu mies, joskin itse huvituin hänen rooleistaan eniten pikkuroolista oopperan katsojana - kuinka mies kikattelee ja hypähtelee! Saara Jokiaho esiintyy sydämellisesti hurmaavana fadolaulaja Ana Molinana. Hannu Lintukosken esittämä tanssahteleva etsivä Umbelino on ehdottomasti mieleenjäävä

Kovaa kyytiä nähtiin eilen ensi-illassa Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Voisin sanoa, että kyseessä on Anneli Karppisen yhden näyttelijän naissukupuolen voimavahvuustyö. Käsikirjoittaja Jouni Inkala on kirjoittanut tekstin nimenomaan Karppiselle, joka on itse ohjannut näytelmän - tai itseohjautunut roolissaan. Erityinen piirre näytelmässä on myös se, että päähenkilö omaishoitaja Lyyli Kiisselin ajatukset tulevat ääninauhalta Karppisen puhumina. Karpinen ei itse sano esityksen aikana kuin aivan muutaman satunnaisen sanan. Ensin kestää hetken tottua ratkaisuun, mutta sitten se rupeaa tuntumaan hyvinkin luontevalta. Toteutus myös sallii sen, että Lyyli voi tehdä lavalla eri asioita - tai vaikkapa olla tekemättä - kuin mitä ääninauha kertoo. Anneli Karppinen tekee tarkkaa työtä ilmeillään, eleillään, olemuksellaan - ja täydessä synkassa ilmeikkään äänensä kanssa. Pekka Hiltunen herra Kiisselinä tekee pienen mutta tarpeellisen roolin - etenkin hetkessä, jossa väläytetä

Ja niin koitti Hair-musikaalin ensi-iltaviikko! Kävin tällä viikolla katsomassa sekä teatterin henkilökunnan läheisille suunnatun ennakkonäytöksen (tiistaina) että ensimmäisen ennakon (torstaina), joka siis oli myös myynnissä suurelle yleisölle. Osa avustajarooleista on kaksoismiehitetty, joten nyt näin heti alkuun molemmat kokoonpanot lavalla. Tekstin ja laulujen sanat ovat kirjoittaneet Gerome Ragni ja James Rado. Tähän produktioon valittu suomennos on Markku Salon tekemä, laulutekstien konsultaatio Yari. Sini Pesosen ohjaama Hair on enemmän mielenmaisema kuin juonellinen näytelmä. Juonikin on mukana, mutta se ei ole pääasia. Konserttimusikaalina Hair etenee oman logiikkansa mukaan ollen ajoittain hieman sekavankin oloinen, mutta kun fiilikseen pääsee sisään, musikaali toimii hienosti. Esitys on tiivis, joskin menoa myös rauhoitellaan välillä. Jos katsoja on nähnyt Hair-elokuvan, siitä saa kyllä viitekehystä, mutta musikaalina Hair on hyvin erilainen. Ja vaikuttava. Kuva: Hanna