Heti alkuun spoilerivaroitus: tästä jutusta käy ilmi joitakin
juonenkäänteitä ja sanoituksiin kirjoitettuja vitsejä.
Musikaali West Side Story on kymmeniä vuosia vanha ja silti sen teemat elävät
edelleen. Osa on ajattomia - kuten rakkaus ja ystävyys - osan kohdilta
maailman luulisi kehittyvän - kuten väkivalta tai erilaisuuden vieroksuminen -
mutta samojen asioiden kanssa jähistään edelleen. Näitä teemoja käsittelevät
paitsi musikaalin dialogi, myös kappaleiden sanoitukset. Musikaalin on
käsikirjoittanut Arthur Laurents ja sanoittanut Stephen Sondheim. Teoksen on
suomentanut Sami Parkkinen. Tässä tekstissä kursiivilla merkityt ovat suoria
lainauksia kappaleiden sanoituksista.
Kun mies on Jet, on Jet ikuisesti.
Täältä pois lähde et elinaikanasi.
Kun mies on Jet, hän saa oivalluksen:
kellä veljiä on se on perheellinen.
Kun ryhmäämme tuut,
niin vaikka yö ois musta
on turvanas muut,
me huolehdimme susta,
saat suojelusta.
Jengiytymisellä on paha kaiku, mutta ainakin tämän musikaalin maailmassa jengin
sisällä vallitsee toverillisuus - vaikka siihen sisältyy keskinäistä
nokitteluakin. Jengi on perhe, ystäviä joihin voi aina luottaa. Jets on
amerikkalaisten jengi, Sharks puertoricolaisten.
Kun mies on Jet hän saa kohtelua
jonka ansaitsee vain hyvä hallitsija.
Kun miehemme nää kuin sonnit päälle ryntää
niin käkkäräpää voi uida Puerto Ricoon
ja peltoo kyntää.
Tietää sen koko maa:
hän ken tiellemme käy nyrkin otsaansa saa!
Me ollaan Jets, kaikki kuunnella voi
näillä nurkilla kun voitonlaulumme soi.
Jengiytymisellä on paha kaiku ja tämänkin musikaalin maailmassa jengielämä
näyttäytyy jengin ulkopuolelle uhmakkaana, väkivaltaisena ja muita
halveksuvana. "Käkkäräpää" ei ole pahimpia puertoricolaisista tässä
musikaalissa käytettyjä ilmauksia.
Mutta eivät Sharksit sen
vähäisemmiksi uhossaan jää.
Kun veren hajun haistaa
nää hait
ne verta kohta maistaa
-
on viidakon lait!
Yksi West Side Storyn värikkäimmistä ja vauhdikkaimmista
musikaalinumeroista on Sharksien - etupäässä naisten - esittämä Amerikka,
jossa Rosalia vielä kaipailee Puerto Ricoon mutta muut, Anita etunenässä, ihannoivat Amerikkaa.
Puerto Rico, ihana saari
trooppisen auringon keidas.
Kukkasten
tuoksut sen täyttää,
kauniilta maisematkin näyttää.
Puerto
Rico, karmea saari
trooppisten tautien keidas.
Synkältä
slummeissa näyttää.
Väestönkasvu kadut täyttää.
Miehet viinaa
käyttää.
Lasten itku kaikuu.
Laukaukset raikuu.
Niinpä
kun kutsuu Manhattan
kurjuuden taakse näin jätän!
Kaunis
oot mulle Amerikka!
Kelpaanhan sulle Amerikka?
Kaipasin luokses
Amerikka
- itkinkin vuokses Amerikka.
Erityisen riipaiseva on tämän ihannoivan musiikkiteeman toistaminen
myöhemmin, kohdassa jossa Amerikka näyttää väkivaltaiset, inhottavat kasvonsa
hyvää tarkoittavalle Anitalle.
|
Jetsit ja komisario Schrank. Kuva: Jiri Halttunen
|
West Side Storyssa käsitellään myös nuorten asemaa yhteiskunnassa, sivuun
työntämistä ja syrjäytymistä. Reippaan hulvattomassa, joskin sanomaltaan
vakavassa kappaleessa Gee, Officer Krupke yksi näistä nuorista tapaa
kuvitteellisen tuomarin, kallonkutistajan ja sosiaalityöntekijän. Häntä
pompotellaan "luukulta luukulle" eikä kukaan halua ottaa häntä
vaivoikseen.
Hei konstaapeli Krupke jo koita ymmärtää,
jos lapsuus pannaan
katki
niin keittää nuoren pää.
Jos äiti diilaa pilvee
ja
äijää juotattaa,
pikku piltin raiteiltaan saa.
Siis
eikös vaan Krupke
on järkyttävää
kun rakkaudettomaksi ykskin
lapsonen jää.
Kun kiukkuisen nuoren näät rähinöivän,
vain
yhteiskuntaa peilaa hän.
Meitä peilaa hän,
koko yhteiskuntaa
peilaa hän!
Mitä sanoo tuomari?
Ei alkaa tuomari voi kallonkutistajaks.
Vaan hulluille hoidot on toisenlaiset,
pois täältä tunnevammaiset!
Entäpä psykologi?
Ongelma ei viittaa psykologiaan päin.
Mä diagnoosin annan
lohdullisen:
on vamma sosiaalinen.
Mikä sitten on yksilön kokemus tästä kaikesta?
Nyt mä oon siis sairas kun työstä tykkää en:
työ on paskaa,
ääneen lausun sen!
Roskaa oon, pelkkää roskaa oon,
kärrätkää
mut roskalaatikkoon!
Ja lopuksi:
Sen ongelma on nuoruus
- ei vaan sen aikuisuus!
Tää ei meille
ole pulma uus!
Siis toisaalle, Krupke,
se käännytetään.
Ei
sosiaalisairaat kelpaa kenellekään.
|
Sharksit Amerikka-kappaleen pyörteissä. Kuva: Jiri Halttunen
|
Yksi kantava teema West Side Storyssa on tietenkin rakkaus. Jo sen
aavistaminen värisyttää.
Ei voi tietää...
Vaan jotain on tuloillaan,
voin mä sen
aavistaa, kohta sen nään.
Se taivaalta voi tulla
yllättäen,
salamoiden...
Oottamaan jään.
Tänään
mä
tunnen sen ilmassa,
varjoissa, rannoilla,
tulla se saa.
Nyt
ihmeet käyvät toteen.
Epäilen, itse kun sen
saan todistaa.
Ennalta
aavistin
tämän, haihtui unetkin,
odotin niin.
Uutta
tuulta purjeeni täyttämään,
näyttämään tien unelmiin.
Tuletko
tänään jo?
Oletko mun kohtalo
raikas ja uus?
Saati sitten kun sen rakkauden kohtaa.
Mä kohtasin äsken Marian,
soi kaiut nimen sen,
ei maailma palaa ennalleen.
Maria, mä suutelin äsken Mariaa
ja muuttui maailmain,
jäin kiinni tähän tunteeseen.
Maria!
Nimes sointuu kuin soittais jouset.
Huulille lailla rukouksen nouset: Maria!
Soi ikuisuuksista: Maria!
Kun yhteys löytyy,
se mullistaa koko harmaalta vaikuttaneen elämän.
Oon tuntenut vain arkipäivän
se tuhansina toistuu
ja
nuoruuteni syö.
Vaan muuttumaan
nyt kaiken harmaan saa
juhlintaan
tää yö!
Ja mihin yhteiset arat haaveet yltävätkään - jengien väkivallan ja
vastakkainasettelun jyllätessä ympärillä.
Jossain paikka on
meillekin paikka on.
Tyyni, seesteinen,
riidaton;
jossakin se on.
Siellä aikaa on,
kaikille
aikaa on.
Viimeinkin aikaa riittämiin,
ystäviin;
tunteisiin.
Viimein -
jossain
löydämme yhteisen
hyvän,
armon ja rauhan niin syvän,
jossain.
Rakkauteen liittyy kuitenkin myös viiltäviä epäilyksiä...
Ei tappajat rakasta,
ei niillä oo sielua
ja poika tuo, se murhaaja
siis hän sut saa -
mahtavaa, Maria, mahtavaa!
Kun tarpeet sen on tyydytetyt,
oot yksin taas, sä jälleen petyt.
Hän vie sun onnes, hän vei jo mun.
Hän onnes vie -
näin käy, Maria, hän onnes vie!
...ja niille
vastalause, vilpittömän - hieman naiivinkin - rakkauden puolustus.
Saan rakastaa, muuta tarvitse en.
Pyytää en voi sen enempää.
Hän
rakkain on mun,
sain jättää haaveilun.
Hän mun viimeiseksi
jää.
Ja teinpä oikein tai väärin
mun osaksi jää vai
ainiaan näin
rakastaa.
West Side Story Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).