Tekstit

Surutonta treeniä

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä saa syksyllä ensi-iltansa musikaali nimeltä Suruttomat. Se pohjautuu Minna Canthin näytelmään Työmiehen vaimo. Musikaaliksi sen on käsikirjoittanut Sirkku Peltola, laulut sanoittanut Heikki Salo ja säveltänyt Matti Puurtinen. Jyväskylään sen on sovittanut sekä ohjaa Jukka Keinonen, jonka edellinen työ tänne oli tällä kaudella nähty The Addams Family -musikaali. Suruttomien kapellimestarina toimii Lasse Hirvi, koreografina Jouni Prittinen ja lauluvalmentajana Juho Eerola. Suunnittelijana lavastuksessa on Annina Nevantaus, puvustuksessa Tellervo Syrjäkari, valoissa Antti Silvennoinen, äänissä Mika Filpus sekä kampauksissa ja maskeerauksissa Suvi Taipale. Pääsin seuraamaan musikaalin harjoituksia nyt melko alkuvaiheessa. Tällä kertaa harjoiteltava kohtaus on näytelmän loppupuolella ja sitä harjoitellaan nyt ensimmäistä kertaa. Harjoituksessa mukana ovat sekä ensemble että musikaalissa esiintyvät ISOn Tanhuujat Ry:n tanssijat - lavalla on

Voihan rotta kun viimeistä viedään

Kuva
Niin se vaan eilen päättyi jälleen yksi Jyväskylän kaupunginteatterin omien esitysten kausi. Nyt kausi sai päättyä suunnitellusti eikä koronarajoituksiin - loistavaa! Kävin katsomassa viimeisen esityksen The Addams Familysta - enpä arvannut, miten haikea fiilis tulisi ensimmäisen kappaleen aikana! Mutta pianhan musikaali imaisi omaan hirvittävän hauskaan maailmaansa. Vielä kerran koin tutut suosikkihetket; Alicen (Anna-Maija Oka) soolon alku kuin riivattuna hänen juotuaan pyhästä perhemaljasta, "normaali ilta", Lurchin (Jouni Salo) pökkelöinti, Sound of Music -viittaus, Gomezin (Paavo Honkimäki) vilpitön innostus - sekä tietysti upeat, tarttuvat laulut ja tanssit. Ynnä kaikki muutkin erilaiset, kiehtovat henkilöhahmot! (Tämä on oikeastaan ansa; kun mainitsee jotain suosikikseen, tulee heti mieleen kaikkea muuta mistä pitäisi kertoa yhtä lailla, ja lopulta kuitenkin jää paljon hienoja juttuja sanomatta!) Addamsien maailmassa on ihan oma logiikkansa, mutta yksi asia minua on

Tangon ensiaskelia

Kuva
Pääsin viime viikolla seuraamaan Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä syksyllä ensi-iltansa saavan Tango sateessa -näytelmän harjoituksia. Tuolloin menossa oli vasta kolmas yhteinen harjoituspäivä. Harjoituskauden alussa ohjaaja Heini Tola oli pitänyt näyttelijöiden eli Taina Reposen ja Hannu Lintukosken kanssa hahmottelukeskustelua siitä, millainen sävy ja tunnelma näytelmään on tulossa. Tämän jälkeen näyttelijät ovat harjoitusajalla opetelleet tekstiä itsenäisesti. Vasemmalta näyttelijät Taina Reponen ja Hannu Lintukoski sekä ohjaaja Heini Tola. Tässä vaiheessa visuaalisista elementeistä on olemassa vasta aavistus. Näyttämöllä on jakkaroita ja lavoja markkeeraamassa joitakin lavastukseen tulevia elementtejä, jotta näyttelijät voivat istua kun on sen aika sekä poimia tai laskea tavaroita käsistään. Ohjaaja kertoo, että näytelmään tulee runsaasti musiikkia, mutta sen suunnittelija tulee mukaan vasta myöhemmin. Tässä vaiheessa harjoituksissa käytetään tarvittaessa suunta

Musta laatikko 17

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä vieraili torstaina esitys nimeltä Musta laatikko 17. Kyseessä on kokonaisuus, jossa Helsingin Sanomien toimittajat ja kuvaajat kertovat työstämistään ja kokemistaan erilaisista aiheista. Esityksiin liittyy olennaisesti myös kuvitus; valokuvia, tilastoja, otsikoita ja videopätkiä. Tämä on siis 17. samalla idealla koostettu esitys. Näkymä lavalle ennen esityksen alkua. Aluksi juontaja Jaakko Lyytinen alusti illan, esitteli konseptin ja pyysi ensimmäisen puhujan esiin. Tarinoiden jatkumo on harkitusti rakennettu tunnelmasta toiseen. Yhteistä kaikille oli jonkinlainen yksilön näkökulma, osalla hyvin henkilökohtainenkin. Ensin kuultiin Anni Lassilan "helpommin nieltävä" tarina teollisuuden merkityksestä työllisyydelle mutta myös ympäristölle, yksilönäkökulmaa ohittamatta. Toisena vuorossa oli Kaisa Rautaheimon ajatuksia herättelevä kuvaus afganistanilaisesta naispoliisista, jonka oli pakko paeta kotimaastaan Talebanin vuoksi.

Moulin Rouge -musikaalikonsertti / Gradia

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä nähtiin viime viikolla Gradian muusikon koulutuksen opiskelijoiden Moulin Rouge -musikaalikonsertti. Esityksiä oli keskiviikkona ja torstaina yhteensä neljä. Moulin Rouge -musikaalielokuva ilmestyi vuonna 2001 ja näyttämösovitus siitä tehtiin vuonna 2018. Esityksen musiikki koostuu aiemmin tehdyistä kappaleista, jotka on sovitettu uusiksi tarinaan mukaan - kappaleita ei siis ole sävelletty nimenomaisesti tätä musikaalia varten. Kuva: Helena Minkkilä Lavalla tanssivia ja laulavia esiintyjiä oli parisenkymmentä, bändissä kymmenkunta soittajaa. Kaikilla oli selvästi into esiintymiseen. Bändi soi hienosti monipuolisella soitinvalikoimallaan. Laulun ohjauksesta esityksessä vastasi Tuija Kiviranta, koreografina toimi Noora Kolanen ja bändin ohjaajana oli Outi Jussila. Kuva: Helena Minkkilä Tanssijoista osalle tämä oli luontevampaa, osa oli ehkä hieman mukavuusalueensa ulkopuolella. Osa oli omaksunut koreografian hyvinkin hyvin, joillaki

Tulossa: Rauhaa!

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä järjestetään Rauhaa! -tukikonsertti tulevana sunnuntaina 24. huhtikuuta. Hyväntekeväisyyskonsertin tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Unicefin hätäapukeräykseen Ukrainan lasten ja perheiden auttamiseksi. Esiintymässä nähdään Jyväskylä Sinfonia, Jyväskylän Oopperakuoro, Yona, Semmarit, Litku Klemetti Soolo, Loiskis, Tuomo Rannankari ja Hiekkakakkuorkesteri, Keski-Suomen Kirjailijat, Tanssiryhmä Off/Balance, Kipinät-kuoro, JKL 101 -kollektiivi sekä Jyväskylän kaupunginteatterin henkilökunta. Kyselin ennakkotunnelmia niin järjestävältä taholta kuin esiintyjiltäkin. Konsertin visuaalinen ilme: Tiitus Petäjäniemi Teatterin näkökulma Teatterin näkökulmia konserttiin valottaa vt. teatterinjohtaja, käyttöpäällikkö Tuukka Toijanniemi. Hän kertoo, että idea tähän konserttiin syntyi, kun mediakanavat alkoivat täyttymään sotauutisista. "Sota keskellä Eurooppa on järkyttävä tosiasia. Tuli vahva tunne siitä, että jotain täytyy tehdä. Te

Kepeä elämäni

Kuva
Torstaina täyttyi yksi teatteriin liittyvä haaveeni/tavoitteeni, kun pääsin näkemään Miiko Toiviaisen monologin Kepeä elämäni. Monologin on ohjannut Riikka Oksanen, dramaturgina Aino Pennanen - he ovat myös luoneet käsikirjoituksen Toiviaisen kanssa. Esitys oli vierailulla Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Kuulin Kepeästä elämästä sen voitettua Valtakunnallisen Monologikilpailun helmikuussa 2020. Siitä lähtien se on kiinnostanut ja nyt sen olen nähnyt. Todellakin kannatti! Kuva: A. Halttu Toiviainen elää ja kuvittaa muistojaan lapsuudesta, nuoruudesta, opiskeluajoista, muutosprosessista... Ilmeet, eleet, äänenpainot, koko olemassa oleminen viestii kerrottavaa asiaa. Toisaalta hän myös muuntuu hulvattomasti tarpeen mukaan! Toiviaisen tapa kertoa kutsuu katsojan mukaan niin, että yleisössä voi myötäelää tuntemuksia - niin kipeitä kuin kepeitäkin. Esityksen lopussa tunn