Tekstit

Simpauttaja (Teatteri Eurooppa Neljä)

Kuva
Kesän kolmas kesäteatterini on Kartano Kievarissa Teatteri Eurooppa Neljän esittämä Simpauttaja. Kyseessä on alunperin Heikki Turusen romaani vuodelta 1973, tähän produktioon sen on dramatisoinut ja ohjannut Antti Lattu. Kuva: Jiri Halttunen Näyttelijät tekevät hyvää työtä, monet useampana kuin yhtenä hahmona. Nimiroolissa Simpauttajana nähdään Pertti Koivula, jonka roolityö on todella luontevaa olemista - ikäänkuin hän vain kävelisi lavalle elämään. Karismaa löytyy niin yleisolemuksesta, ilmeistä kuin äänestäkin. Simpauttajan kokeneen olemuksen vastapainona on aikuisuutta opetteleva Imppa Ryynänen, jota näyttelee sopivalla herkkyydellä ja innolla Emil Kihlström. Samaa nuoruuden hehkua ja roolihahmoon kuuluvaa epävarmuutta ilmentää Clara Kinnunen Marketta Willmanina. Kuva: Jiri Halttunen Monen ihailemana emäntänä Juuli Taivaisena nähdään Neija Välilä, joka saa hahmoonsa luontevasti niin komiikkaa kuin tragediaa, elämänharmautta ja intohimoa. Jukka-Pekka Mikkonen tekee ihastutta

Tukkijoella (UIT)

Kuva
Riihivuoren kesäteatterissa sai tiistaina kesän toisen ensi-iltansa Uuden Iloisen Teatterin (UIT) esittämä Tukkijoella. Produktiota on kesä-heinäkuussa esitetty Nilsiän Louhosareenalla ja nyt se siis siirtyi Muurameen. Paikkana Riihivuoren teatteri on kokemus sinänsä - sijaitseehan teatteri aivan vuoren laella, mistä on huimat näköalat. Kuva: Wille Markkanen Tukkijoella-näytelmän alkuperäinen käsikirjoitus on Teuvo Pakkalan tekemä. Teksti on kestänyt suosiossa vuosikymmenestä toiseen. Tämän produktion on ohjannut Mikko Rantaniva. Ohjaus on tiivis, ytimekäs ja rullaa hyvin eteenpäin - vaikka välillä menoa rauhoitellaan, turhia suvantokohtia tässä koskessa ei ole. Huumoria sen sijaan kuohuu mukana paljonkin! Tekstistä on saatu irti yhtä aikaa klassikko sekä raikas toteutus. Kuva: Wille Markkanen Esityksen musiik

Mitä kuuluu Marja-Leena? (Mikkelin Teatteri)

Kuva
Mikkelin Teatteri esittää Naisvuoren kesäteatterissa musiikkikomediaa Mitä kuuluu Marja-Leena?, jossa olennaisessa osassa on Gösta Sundqvistin Leevi and the Leavings -musiikki. Kappaleiden ympärille käsikirjoituksen ovat tehneet Mikko Kivinen ja Otto Kanerva. Myös ohjaus on Mikko Kivisen, koreografina on Elina Lähde. Naisvuori paikkana on minulle uusi kokemus; ihanan luonnonläheistä kesäteatteritunnelmaa. Kuvassa vasemmalta Teijo Eloranta, Päivi Pylvänäinen, Kalle Pylvänäinen, Tarja Matilainen ja Marko Nurmi. Kuva: Pihla Liukkonen, Kontrastia Laulavat näyttelijät tekevät hyvää työtä, ollen energisiä ja heittäytyviä. Vaihdot roolista toiseen sujuvat hyvin - roolihahmoista tehdään selkeitä ja toisistaan hyvin erottuvia. Päähenkilö Jouko Kinnusena nähdään Teijo Eloranta, jonka roolisuorituksessa on runsaasti kehollista komiikkaa. Hänen taisteluparinaan Keke Janusena Kalle Pylvänäinen

Surutonta treeniä

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä saa syksyllä ensi-iltansa musikaali nimeltä Suruttomat. Se pohjautuu Minna Canthin näytelmään Työmiehen vaimo. Musikaaliksi sen on käsikirjoittanut Sirkku Peltola, laulut sanoittanut Heikki Salo ja säveltänyt Matti Puurtinen. Jyväskylään sen on sovittanut sekä ohjaa Jukka Keinonen, jonka edellinen työ tänne oli tällä kaudella nähty The Addams Family -musikaali. Suruttomien kapellimestarina toimii Lasse Hirvi, koreografina Jouni Prittinen ja lauluvalmentajana Juho Eerola. Suunnittelijana lavastuksessa on Annina Nevantaus, puvustuksessa Tellervo Syrjäkari, valoissa Antti Silvennoinen, äänissä Mika Filpus sekä kampauksissa ja maskeerauksissa Suvi Taipale. Pääsin seuraamaan musikaalin harjoituksia nyt melko alkuvaiheessa. Tällä kertaa harjoiteltava kohtaus on näytelmän loppupuolella ja sitä harjoitellaan nyt ensimmäistä kertaa. Harjoituksessa mukana ovat sekä ensemble että musikaalissa esiintyvät ISOn Tanhuujat Ry:n tanssijat - lavalla on

Voihan rotta kun viimeistä viedään

Kuva
Niin se vaan eilen päättyi jälleen yksi Jyväskylän kaupunginteatterin omien esitysten kausi. Nyt kausi sai päättyä suunnitellusti eikä koronarajoituksiin - loistavaa! Kävin katsomassa viimeisen esityksen The Addams Familysta - enpä arvannut, miten haikea fiilis tulisi ensimmäisen kappaleen aikana! Mutta pianhan musikaali imaisi omaan hirvittävän hauskaan maailmaansa. Vielä kerran koin tutut suosikkihetket; Alicen (Anna-Maija Oka) soolon alku kuin riivattuna hänen juotuaan pyhästä perhemaljasta, "normaali ilta", Lurchin (Jouni Salo) pökkelöinti, Sound of Music -viittaus, Gomezin (Paavo Honkimäki) vilpitön innostus - sekä tietysti upeat, tarttuvat laulut ja tanssit. Ynnä kaikki muutkin erilaiset, kiehtovat henkilöhahmot! (Tämä on oikeastaan ansa; kun mainitsee jotain suosikikseen, tulee heti mieleen kaikkea muuta mistä pitäisi kertoa yhtä lailla, ja lopulta kuitenkin jää paljon hienoja juttuja sanomatta!) Addamsien maailmassa on ihan oma logiikkansa, mutta yksi asia minua on

Tangon ensiaskelia

Kuva
Pääsin viime viikolla seuraamaan Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä syksyllä ensi-iltansa saavan Tango sateessa -näytelmän harjoituksia. Tuolloin menossa oli vasta kolmas yhteinen harjoituspäivä. Harjoituskauden alussa ohjaaja Heini Tola oli pitänyt näyttelijöiden eli Taina Reposen ja Hannu Lintukosken kanssa hahmottelukeskustelua siitä, millainen sävy ja tunnelma näytelmään on tulossa. Tämän jälkeen näyttelijät ovat harjoitusajalla opetelleet tekstiä itsenäisesti. Vasemmalta näyttelijät Taina Reponen ja Hannu Lintukoski sekä ohjaaja Heini Tola. Tässä vaiheessa visuaalisista elementeistä on olemassa vasta aavistus. Näyttämöllä on jakkaroita ja lavoja markkeeraamassa joitakin lavastukseen tulevia elementtejä, jotta näyttelijät voivat istua kun on sen aika sekä poimia tai laskea tavaroita käsistään. Ohjaaja kertoo, että näytelmään tulee runsaasti musiikkia, mutta sen suunnittelija tulee mukaan vasta myöhemmin. Tässä vaiheessa harjoituksissa käytetään tarvittaessa suunta

Musta laatikko 17

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä vieraili torstaina esitys nimeltä Musta laatikko 17. Kyseessä on kokonaisuus, jossa Helsingin Sanomien toimittajat ja kuvaajat kertovat työstämistään ja kokemistaan erilaisista aiheista. Esityksiin liittyy olennaisesti myös kuvitus; valokuvia, tilastoja, otsikoita ja videopätkiä. Tämä on siis 17. samalla idealla koostettu esitys. Näkymä lavalle ennen esityksen alkua. Aluksi juontaja Jaakko Lyytinen alusti illan, esitteli konseptin ja pyysi ensimmäisen puhujan esiin. Tarinoiden jatkumo on harkitusti rakennettu tunnelmasta toiseen. Yhteistä kaikille oli jonkinlainen yksilön näkökulma, osalla hyvin henkilökohtainenkin. Ensin kuultiin Anni Lassilan "helpommin nieltävä" tarina teollisuuden merkityksestä työllisyydelle mutta myös ympäristölle, yksilönäkökulmaa ohittamatta. Toisena vuorossa oli Kaisa Rautaheimon ajatuksia herättelevä kuvaus afganistanilaisesta naispoliisista, jonka oli pakko paeta kotimaastaan Talebanin vuoksi.