Tekstit

Pikkurikoksia rakkaudessa

Kuva
Jyväskylän kaupunginteatteri esittää Paviljongin Ahti-näyttämöllä Suomen kantaesitystä näytelmästä Pikkurikoksia rakkaudessa. Sen on kirjoittanut Eric-Emmanuel Schmitt, suomentanut Reita Lounatvuori ja ohjannut Anssi Valtonen. Ensi-iltansa näytelmä sai 20. syyskuuta, mutta koska tuolloin en päässyt paikalle, teen tämän jutun myöhemmästä esityksestä. Hegy Tuusvuori (Lisa) ja Asko Vaarala (Tom). Kuva: Jaakko Manninen Tarina alkaa siitä, kun mies ja vaimo palaavat kotiin miehen oltua sairaalassa. Mies ei muista mitään (eikö?) ja vaimo auttaa häntä muistamaan (auttaako?). Valtosen ohjaus pysyy tarkasti hyppysissä. Kaikki on hallittua, joskaan ei mitenkään kiveen hakattua; näyttelijöillä on tilaa hengittää, vaikka ilmaisu on tarkkaa. Kaikesta henkii tietynlainen tekemisen rauha, vaikka roolihahmojen tunteet välillä kuohahtavaisivatkin suuntaan tai toiseen. Asko Vaarala (Tom). Kuva: Jaakko Manninen Lavalla säkenöivät Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala tekevät maagista työtä. Jo pelkäst

Bosslady (ensi-ilta)

Kuva
Viime lauantaina Jyväskylän kaupunginteatterin Aune-näyttämöllä Paviljongissa koettiin Bosslady-musikaalin maailman kantaesitysensi-ilta. Musikaalin alkuperäisidea, sävellykset ja sanoitukset ovat Maija Vilkkumaan käsialaa. Käsikirjoitus on Vilkkumaan ja Satu Rasilan yhteistyötä. Musiikin sovituksesta ja musiikkidramaturgiasta on vastannut Eeva Kontu. Kuva: Jiri Halttunen Musikaalin tekstiin sisältyy sekä nuorten ihmisten arkea että valtava määrä nykyajan ilmiöitä, kuten sukupuolten moninaisuus ja tasa-arvo, erilaiset valtarakenteet, monipuolinen tiedostavuus, sosiaalisen median vaikutus, jatkuva kilpailu työelämässä... Teksti on erittäin vahvasti ajan hermolla. Toisaalta mukana on myös hyvin ikiaikaisia teemoja kuten ystävyys, rakkaus, monenlaiset ihmissuhteet, pettymykset ja unelmat. Tekstistä löytyy runsaasti huumoria, joka on osin itseironistakin. Rasilan ohjauksessa tarina kulkee tiiviin soljuvasti eteenpäin. Meno on energistä, mutta tarvittaessa asioiden äärelle voidaan myö

Hegy ja Asko valmistuvien pikkurikosten äärellä

Kuva
Pääsin viime viikolla seuraamaan Pikkurikoksia rakkaudessa -näytelmän valmistavaa harjoitusta. Tämä oli ensimmäinen käyntini teatterin väistötiloissa Paviljongissa. Tilat eivät vielä olleet valmiit, mutta kyllä niistä jo hyvinkin käsityksen sai. Ainakin Ahti-näyttämön katsomon nousukulma ilahdutti; tuskinpa tulee päitä eteen. Myös jalkatilaa on mukavasti. Pikkurikoksia rakkaudessa -näytelmän on kirjoittanut Eric Emmanuel Schmitt ja suomentanut Reita Lounatvuori. Jyväskylän kaupunginteatterissa nähdään Suomen kantaesitys, jonka ohjaa Anssi Valtonen. Näyttelijöinä ovat Hegy Tuusvuori ja Asko Vaarala. Asko Vaarala ja Hegy Tuusvuori. Vaikka teatterin tilat olivat vielä keskeneräiset, lavanäkymä oli jo hyvinkin valmis. Hiomisia voi tietysti vielä tulla. Tuttuun tapaan kirjoitan näytelmästä enemmän vasta sitten, kun se on valmis yleisölle esitettäväksi. Mutta sen voin sanoa jo nyt, että luvassa on kiehtovaa mysteeritunnelmaa taitavasti esitettynä! Harjoituksen ja ohjaajan palautteen

Oopperan kummitus (Suomen kansallisooppera ja -baletti)

Kuva
Suomen Kansallisooppera ja -baletti esittää musikaalia Oopperan kummitus. Sen on säveltänyt Andrew Lloyd Webber ja sanoittanut Charles Hard sekä lisäksi Richard Stilgoe. Tarina perustuu Gaston Leroux'n romaaniin. Olen nähnyt kyseisen musikaalin Lontoossa kahdesti - vuosina 2002 ja 2015 - ja oli hyvin mielenkiintoista mennä katsomaan myös tämä produktio. Itsehän en ole mikään oopperan asiantuntija vaan innokas teatteriharrastaja, ja tästä lähtökohdasta kirjoitan juttunikin. Tämän produktion on ohjannut Tiina Puumalainen. Tarina rullaa eteenpäin hyvin sujuvasti, jännite pysyy yllä koko ajan. Puumalaisen ohjauksessa henkilöhahmot ovat eläviä, mistä tietysti kiitos niiden esittäjille. (Joskus olen nähnyt sitäkin, että ammattilaulaja ei välttämättä onnistu näyttelemisessä niin luontevasti, mutta tältä esiintyjäjoukolta molemmat sujuivat hienosti.) Emma Kajander ja Kevin Greenlaw. Kuva: Suomen kansallisooppera ja -baletti / Emma Suominen Oopperan kummituksen roolitus on kaksoismieh

Vuonna 85 (Vantaan Näyttämö)

Kuva
Vantaan Näyttämö esittää manserock-musikaalia Vuonna 85 tämän elokuun ajan Kulttuuritalo Martinuksessa. Kyseessä on Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoittama sekä Simo Lappalaisen ohjaama teos. Kuva: Mikke Uutela Kuten lukija tähän mennessä on varmasti jo osannut päätellä, tapahtumapaikka on Tampere ja vuosi on 1985. Tarina käsittelee hyvin yleisiä teemoja; unelmia, rakkautta, pettymyksiä, toivoa, ystävyyttä. Se etenee näiden parissa jouhevasti - kerrontaan on helppo heittäytyä mukaan. Juicen, Eppujen ja Popedan musiikkia on käytetty oivaltavasti niin, että kappaleet ja tarina tukevat toinen toisiaan. Toki juoneen on jossain kohdin luotu sellaisia käänteitä, joita ei ehkä olisi tarvittu jos ei tiettyä kappaletta olisi haluttu mukaan, mutta se ei missään vaiheessa haittaa. Esitys kestää väliaikoineen 3,5 tuntia, mutta se hujahtaa hetkessä vauhdikkaan menon ja hyvän musiikin parissa! Alkukohtauksesta on hauska bongailla tuttuja kappaleita, vaikka se hieman pitkä onkin. Ensimmäin

Dingo-musikaali (Tampereen Komediateatteri)

Kuva
Tampereen Komediateatteri esittää kesäteatterissaan Dingo-musikaalia. Sen ovat käsikirjoittaneet Kaisa Kuikkaniemi sekä Otto Kanerva, ja myös ohjaus on Kanervan. Musikaali kertoo legendaarisen suomalaisen yhtyeen tarinan lähinnä bändin keulakuvan eli Pertti "Neumann" Niemisen näkökulmasta. Kertomus alkaa nuoren Pertin lähtiessä merille ja käy läpi Dingon kulta-ajan. Pete (Pyry Smolander), Jonttu (Patrik Hvitsjö), Neumann (Saska Pulkkinen), Quuppa (Taneli Läykki) ja Pepe (Olli Tulkki). Kuva: Harri Hinkka Vaikka kyse on nk. jukebox-musikaalista, jossa tarina rakentuu valmiina olemassa olevien kappaleiden ympärille niitä käyttäen, kokonaisuus on hyvin toimiva. Kappaleet eivät (ehkä jotain pientä poikkeusta lukuunottamatta) vaikuta irrallisilta tai päälleliimatuilta, vaan niillä saadaan kuvitettua ja kerrottua tunnelmia sekä vietyä tarinaa eteenpäin. Dingon kappaleiden sanoituksia on joissain paikoin käytetty myös repliikeissä - hauska idea, joka voi antaa oivaltamisen iloa,

Lontoosta kajahtaa kolmatta kertaa

Kuva
Tällä kertaa Lontoon-reissulla ohjelmassa oli viisi minulle uutta esitystä ja yksi aiemminkin näkemäni. Kerron niistä tässä lyhyesti näkemisjärjestyksessä. Jokaisesta esityksestä löytyy lisätietoa sekä vaihtelevasti kuvia, videoita ja musiikkinäytteitä niiden omilta sivuilta. Kuten aina ennenkin Lontoon esityksiä katsoessa, voi vain todeta että esiintyjäkaarti on huimaa; heikkoja lenkkejä ei ole missään esityksessä, vaan osaaminen on todella kovatasoista niin näyttelemisen, laulamisen kuin tanssinkin osalta. Jesus Christ Superstar Jesus Christ Rockstar! Tämä Ison-Britannian kiertueella ollut esitys oli se, jonka mukaan ajoitin tämän kevään matkani; JCS viipyi New Wimbledon Theatressa vajaan viikon ajan. Kyseessähän on taidonnäyte voimakaksikolta Andrew Lloyd Webber & Tim Rice. Olen jo monen vuoden ajan halunnut nähdä tämän musikaalin ja nyt se toteutui. Ja kyllä kannatti! Ensin pari hieman hiertävää asiaa alta pois. Minusta lavastus oli hieman ahtaan oloinen - laveammalla t