Eturivin kuningattaren blogi

Teatterin sunnuntaikonsertit jatkuvat - viime sunnuntaina vuorossa oli Pelle Miljoona United. Kokoonpanossa ovat Pelle, Tumppi Varonen, Pekka Oinonen sekä - kuulema erityisenä Jyväskylävahvistuksena - joissakin kappaleissa viulisti Esko Eerola. Ennen esityksen alkua yleisössä on selkeästi innostunut vire - vaikka aika ja paikka eivät ihan niin punk ja rock ehkä olekaan, on silti latauduttu kuulemaan idolia pitkältä ajalta. Itsehän aina arvostan numeroituja istumapaikkoja. Pelle Miljoona United: vasemmalta Tumppi Varonen, Pelle ja Pekka Oinonen. Kuva: Pekka Rantakangas Ensimmäinen puoliaika soitetaan akustisesti. Itse muistin omasta nuoruudestani (jolloin olen Pelleä enemmän kuunnellut) ainakin kappaleet Yli tuhat vuotta sitten sekä Pikkupoika ja pikitie. Minut yllätti Partisaanivalssi, mutta hyvin sekin toimii viulusooloineen kaikkineen. Ensimmäisellä puoliajalla Tumppi soittaa tietenkin bassoa, Pekka Oinonen kitaraa sekä Pelle akustista komppikitaraa ja huuliharppua. Esko Eer

Viime viikolla erästä sateista, harmaata syyspäivää valaisi kummasti ajatus siitä, että illalla menen seuraamaan Päivänsäteiden harkkoja. Näytelmän ensi-iltaan on hieman vajaa kuukausi. Lavasteet ovat pääpiirteittäin valmiit, yksityiskohtia hiotaan vielä ja muunmuuassa lavasteiden lattia puuttuu - lavassa sentään on lattia! Kuitenkin liikkumiseen, suuntiin ym tarvittavat elementit ovat kasassa. Harjoituksessa käytössä ovat tällä kertaa vain staattiset harjoitusvalot, eli tasainen valo niin lavalla kuin katsomossakin. Ennen harjoituksen alkua tapaan ensimmäistä kertaa teatterin uuden kiinnityksen, Hegy Tuusvuoren. Hänen lisäkseen lavalla nähdään Hanna Liinoja, Anneli Karppinen, Piia Mannisenmäki, Jouni Salo, Jukka-Pekka Mikkonen ja Pekka Hiltunen. Tapaan myös produktion vierailevan ohjaajan Snoopi Sirenin. Hanna Liinoja ja Jukka-Pekka Mikkonen. Kuva: Viivi Väisänen Harjoituksen aluksi treenattava kohtaus luetaan läpi. Tässä vaiheessa tekstiä vasta opetellaan, kaikki ei ole viel

Olin seuraamassa Oi ihana Panama näytelmän -läpimenoharjoitusta. Näytelmä perustuu puolalais-saksalaisen Janoschin (oikealta nimeltään Horst Eckert) tekstiin. Sen ohjaa Jyväskylän kaupunginteatterissa kiinnitettynä näyttelijänä toimiva Tytti Vänskä. Pikku tiikeri (Eino Heiskanen) ja pikku karhu (Saara Jokiaho). Taustalla musikantti Onni Tulla. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Näytelmässä ystävykset pikku karhu ja pikku tiikeri asuvat majassaan, joka on aivan ihana koti. Pikku karhun löytäessä Panamasta ajelehtineen banaanilaatikon kaksikko päättää lähteä matkalle Panamaan. Reissussa tavataan erilaisia eläimiä, ja huima seikkailu päättyy (tietenkin) onnellisesti. Saara Jokiaho pikku karhuna on varsinainen halinalle, niin täynnä intoa, aurinkoa ja energiaa. Eino Heiskasen pikku tiikeri vaikuttaa välillä hieman hömelöltä, mutta on hyvin sydämellinen eläin. Molemmat eläytyvät eläimennahkoihin selvästi ilon kautta. Saaralla ja Einolla on ilmeisen hauskaa keskenään sekä antoisa (työ)kav

Kenkätehtailija Charlie Pricen tehdas on taloudellisissa vaikeuksissa ja tehtailija palkkaa uuden suunnittelijan - siinäkö Helsingin kaupunginteatterissa esitettävä musikaali Kinky Boots pähkinänkuoressa? Itse asiassa tavallaan kyllä, mutta oikeasti ei. Harvey Fiersteinin käsikirjoittama musikaali, jossa musiikista ja laulujen sanoista vastaa Cyndi Lauper, kertoo ennen kaikkea itsensä ja muiden tunnistamisesta, tunnustamisesta ja hyväksymisestä sellaisena kuin kukin meistä on. Ystävyys, epäluulojen voittaminen ja inhimillinen lämpö ovat tärkeitä teemoja. Keskellä Lola (Lauri Mikkola). Kuva: Mirka Kleemola Samuel Harjanteen ohjaamassa musikaalissa on niin energiaa kuin tunnettakin. Isoissa kohtauksissa lavalla tapahtuu niin paljon, että kaikkea ei millään pysty seuraamaan ja huomaamaan yhdellä katsomiskerralla - eli kannattaa vain iloita kaikesta siitä minkä näkee. Toki mukana on rauhallisempiakin jaksoja, jolloin katsojankin on helpompi keskittyä yhteen asiaan. Mukana on myös h

Tanssin aika -festivaaliin liittyen Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä koettiin mielenkiintoinen, ainutlaatuinen vierailu, kun Tero Saarinen Company esitti teoksensa Breath. Ennakkoon oli tiedossa, että lavalla nähdään koreografi-tanssija Tero Saarinen ja muusikko-harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen. Heidän kanssaan esitystä ovat olennaisesti olleet luomassa valo- ja lavastussuunnittelija Mikki Kunttu, pukusuunnittelija Teemu Muurimäki sekä äänisuunnittelija Tuomas Norvio. Taiteelliseen ydintiimiin kuuluu lisäksi koreografin assistentti Henrikki Heikkilä. Kimmo Pohjonen ja Tero Saarinen. Kuva: Mikki Kunttu Katsomo oli lähes täynnä, ja yleisö odottavaista. Esityksestä mieleen jäi mielikuvia ja vaikutelmia, jotka kerron melko satunnaisessa järjestyksessä... Kimmo Pohjonen ja Tero Saarinen. Kuva: Mikki Kunttu Kumahtelu, basso joka tuntuu rintaontelossa saakka. Omat tilat, omat rajat selkeästi esillä. Itsensä kanssa kiistelevä olento, kuin Klonkun hyvän