Eturivin kuningattaren blogi

Haapajärven Elvis on näytelmä, joka iskee kovaa ja syvään. Tarina, jonka äärellä on mahdotonta olla välinpitämätön. Esitys, joka onnistuu yhtä aikaa riipimään sydäntä mutta myös tuomaan olon siitä, että kaiken kammottavuuden keskellä maailmassa on kuitenkin vielä jäljellä jotain hyvää ja lämminhenkistä. Aitoa välittämistä. Haapajärven Elvis on näytelmä, jota esitetään Lahden kaupunginteatterin studionäyttämöllä. Se perustuu Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina (Like 2018). Näytelmäksi sen on kirjoittanut Lauri Maijala, joka on myös ohjannut teoksen. Tapani Kalliomäki (edessä) ja Vilma Kinnunen. Taustalla Teemu Palosaari. Kuva: Janne Vasama Haapajärven Elvis kertoo nuoresta pojasta, Askosta, joka on elää perheväkivallan painon alla. Uhka on läsnä aina kun isä on kotona, ja muuttuu todeksi varsin usein. Kuten niin monet pojat, Askokin haluaa toisaalta ihannoida isäänsä, mutta toisaalta tiedostaa tilanteen konkreettisen kipeästi. Äiti haluaa ja yrittää olla hyvä äiti, mutta e...

Lahden kaupunginteatteri esittää näytelmää Mammal, jonka on kirjoittanut Veikko Nuutinen. Kyseessä on aivan uusi teos - kantaesitys oli 24. tammikuuta 2026. Näytelmän on ohjannut Minna Harjuniemi. Ohjaus katsoo henkilöitä ymmärtävällä silmällä riippumatta siitä, millaisia nämä ovat. Pääpaino on tietysti pojan ja Mamman suhteen rakentamisessa. Nykyajassa yhteiskuntamme tuntuu välillä ylenkatsovan niin vanhuksia kuin nuorisoakin, mutta tässä molemmat saavat loistaa. Näyttelijät tekevätkin hyvin sisäistuneet roolityöt. Kati Outinen. Kuva: Antti Sepponen Kati Outisen esittämä Mamma on kuin rakkaus itse. Kärsivällinen, lempeä, ei kadehdi, ei pöyhkeile, ei katkeroidu. Kaiken hän kestää ja edelleen toivoo hyvää. Outinen tuo hienosti esiin vanhan ihmisen tyyneyden eletyn elämän kokemuksella - niin omalla kuin roolihenkilön - sekä Mamman elämänilon. Mamma kesyttää pelkällä rauhoittavalla läsnäolollaan poikaa kuin pikku prinssi kettuaan. Nenna Tyni Mamman lapsenlapsena ujuttautuu hienost...