Eturivin kuningattaren blogi

Jyväskylän kaupunginteatterin suuren näyttämön katsomossa on 19 riviä,  noin 550 paikkaa. On selvää, että suuressa katsomossa on niitä parempia ja ei ihan niin hyviä paikkoja - ja paikan koettu "hyvyys" riippuu myös katsojan mieltymyksistä. Itse tykkään istua aika edessä ja keskellä; puhenäytelmissä suunnilleen riveillä 3-5, musikaaleissa riveillä 4-6. Haluan nähdä ilmeet ja imeytyä lavan tapahtumiin läheltä. Yleensä olen aina hyvissä ajoin varaamassa lippuja mihin tahansa (olipa kyse teatterista, elokuvista, konsertista, matkasta - mistä vaan), joten siinä vaiheessa kun minä teen varausta, valinnanvaraa yleensä vielä on ja lempipaikoille pääsee. Mutta kun nyt on ollut hyvä tilaisuus, kartoitin viime keväänä, millaista missäkin kohtaa suuren näyttämön katsomoa on istua - millaisia erityispiirteitä missäkin on. Ja koska Jekyll&Hyde kesti monta katsomiskertaa, sitä tuli nautittua monta annosta. Pelkästään musiikista pidin niin, että sitä kuunteli mielellään monta kertaa.

Vuorossa on Ansa-musikaalin ensimmäinen ennakkonäytös. Suuren näyttämön katsomo on hyvin täynnä; Ansa selvästi kiinnostaa - ja ansaitusti. Tarja Matilainen nimiroolissa Ansa Vallittuna avaa näytöksen, pian lava tulvahtaa täyteen eloa. Musiikki raikaa, laulu ja tanssiliikkeet jytäävät eteenpäin välillä kuin kone, välillä vapaammin keinahdellen. Ollaan selkeästi tehdastyöläisten maailmassa kiinni. Patukkatehdas soi! Kuva: Jiri Halttunen Sirkku Peltolan tekstissä on monta tasoa; on huumoria ja jäynähenkeä, on tosikkomaista uskoa maailman parantamiseen, on pieni ihminen suuren organisaation rattaissa - ja toisten ihmisten vaikutuksen alla. On huumoria ja iloa, toisaalta myös hyvinkin ajankohtaisia ajatuksia siitä, miten elämän käy jos luottaa liikaa - ja kun raha puhuu ja markkinatalous laulaa kuorossa globalisaation kanssa. Iiro Rantalan säveltämä musiikki on todellinen ilo korvalle, ja kapellimestari Lasse Hirven johtama bändi soi komeasti. Heikki Salon sanoitukset ovat omaa

Nyt Ansan enskan lähestyessä on hyvä hetki raportoida kahdestakin läpimenoharjoituksesta. Viime viikon tiistaina olin seuraamassa Ansan 2. valmistavaa harjoitusta, ja tänä maanantaina 2. pääharjoitusta, jossa oli mukana myös koeyleisö. Kaikki tässä jutussa käytettävät kuvat ovat valmistavasta harjoituksesta - muun yleisön läsnä ollessa en minäkään enää kuvaa katsomossa. 2. valmistava harjoitus Valmistavassa harjoituksessa ohjaaja pyysi asemoitumaan katsomossa niin, että eri sektoreilla on aina joku - tämä helpottaa näyttelijöiden katsomoon suuntaamien kommenttien kohdistamisen harjoittelua. Harjoitus on erittäin mielenkiintoinen; aiemmin olen nähnyt yksittäisten kohtausten harjoittelua (ja keväällä lukuharkan), nyt näen ensimmäistä kertaa kokonaisuuden. Aiemmin näkemiini kohtauksiin on tullut joitakin muutoksia esimerkiksi asemointiin tai joidenkin henkilöiden väliseen kontaktiin. Uusissa kohtauksissa on komeita esillepanoja! Ja nyt pääsen kuulemaan myös kaikki musiikkinumerot

Vanha mies kertoo yksinäisestä elämästään. Miten ei ole ketään jolle jutella - tai ainakaan melkein ketään. Miten ihmisiin on vaikeaa saada kontaktia, ja yritykset voivat johtaa piinallisiin tilanteisiin. Vanha mies pohtii kuolemaa - omaansa ja edesmenneiden läheisten. Mies muistelee lapsuuttaan yksinhuoltajaäidin poikana, osin isomman pojan kiusaamana. Surullista? Ei oikeastaan - välillä toki hyvin myötätuntoa herättävää ja haikeaakin. Ahdistavaa? Ei ollenkaan. Sen sijaan lämminhenkistä, liikuttavaa, koskettavaa - ja huvittavaa. Kun asioista löytää toisenkin puolen, niille voi nauraa. Ja sitä me katsomossa teemme, hymähtelemme ja hörähtelemme. Jorma Böök, Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä. Kuva: Jiri Halttunen Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä -monologin voima on sen intensiteetissä ja näyttelijä Jorma Böökissä, joka saattaa katsojat kulkemaan rinnalla vanhan miehen elämäntarinaa. Intensiteetti on hyvin vaihteleva; välillä tunnelma on käsinkosketeltavan vahva, ki