Eturivin kuningattaren blogi

Joskus, kun menee katsomaan tuttua esitystä teatteriin, on vähän kuin menisi tapaamaan kavereita; kokemus on yhtäaikaa tuttu ja silti tuore, uusia näkökulmia asiaan jonka jo ennestään tietää mukavaksi. Mielipuolen päiväkirjan harjoituksia seurasin jonkin verran, ja harkoista aivan erityisesti mieleen jäi leppoisanlämmin, kaverillinen tunnelma. Toki sielläkin nauroin ja kosketuin, mutta aivan erityinen fiilis oli minulle se paras osa harkoista. Hiljattain näin Mielipuolen päiväkirjan kolmannen kerran - jos myös läpimeno lasketaan mukaan. Viimeksi olen tätä näytelmää ollut katsomassa ensi-illassa. Kun yleisö oli asettumassa katsomoon ennen esityksen alkua, sattui varsin erikoinen tapaus - huomasin, että pari riviä minua edempänä istunut mies luki tätä blogiani puhelimestaan! Aina se lämmittää mieltä että nämä juttuni kiinnostavat. (Ja lukija oli toki hyvin käyttäytyvä; laittoi puhelimensa huolellisesti pois hyvissä ajoin ennenkuin katsomon valot himmenivät.) Kuva: Jiri Halttunen

Tiistaina 20.3. nähtiin Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä koulukiusaamismonologi Luuserin ensi-ilta. Teksti on Henrik Ståhlin kirjoittama, ja se perustuu hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa yläasteelta. Kuva: Miikka Tuominen Näytelmän alku imaisee mukaansa. Paidoissa on määreitä, jotka on helppo heittää puolihuolimattomasti jonkun päälle, mutta jotka sen jälkeen voivat leimata henkilöä muiden silmissä - ja hänen omissaankin - pitkän aikaa. Katsojana alan piankin toivoa, että kaikkien kerrosten jälkeen ydinmääreeksi jäljelle jäisi jotain positiivista, jotain hyvää. Kuva: Miikka Tuominen Näytelmän on ohjannut Miikka Tuominen, joka käsiohjelmassa kertoo halunneensa tutkia ihmisen erilaisten roolien merkitystä ja vaikutusta yhteisöissä; kuinka ihminen joutuu toimimaan roolinsa mukaan, vaikkei sitä olisi itse valinnut. Tämä tuleekin hyvin esille näytelmässä; miten erilainen päähenkilö on roolissaan kiusattuna luuserina, omassa vertaisryhmässään, kotonaan, oma

Sunnuntai-iltana Jyväskylän kaupunginteatterin suuren näyttämön katsomo oli jälleen täpötäynnä. Tällä kertaa tosin oltiin teatteriesityksen sijaan kuulemassa konserttia - esiintymässä Kaseva, joka on olemassa aina 70-luvulta lähtien. Bändin kokoonpanoon kuuluvat nykyisellään Mikko Jokela (akustinen kitara, laulu), Jouko "Jokke" Järvinen (basso, laulu), Nils Jokela (rummut) sekä Tommi Kekoni (sähkökitara, laulu). Kaseva lavalla. Kuva: Tuukka Toijanniemi Bändin kävellessä lavalle heitä tervehditään innokkain aplodein. Konsertin muoto on jäyhän selkeä; yleisölle tarjoillaan musiikkia, ei lavakomiikkaa tai muuta kosiskelua. Välispiikit - silloin kun niitä on - ovat hyvin lyhyitä, ja niissä kiitetään yleisöä sekä kerrotaan, mikä kappale on kyseessä. Avauskappaleena kuullaan Pena. Kun päästään kappaleeseen Mari, yleisö taputtaa ensi tahdeista mukana. Setissä kuullaan vanhoja hittejä kuten Tyhjää sekä Stripteasetanssija, mutta myös uudempia kappaleita - kuten Miljoona ja B