Eturivin kuningattaren blogi

Vaikka tämä blogi keskittyykin ensisijaisesti Jyväskylän kaupunginteatterin toimintaan, saa sitä välillä ulkoistua muuallekin - joskin ulkoistuminen tapahtuu sitten turvallisesti tutussa porukassa! :D Tällä kertaa vuorossa oli siis kuluneella viikolla ollut Kapun lauluklubi, jossa solistina oli Saara Jokiaho - siis kaupunginteatterin näyttelijätär, joka esiintyy mm. Jekyll&Hyde-musikaalissa Emmana. Klubia isännöi Lasse Hirvi, kaupunginteatterin kapellimestari. Saaran mukana laulamassa olivat myös Elsa Kalervo (joka esiintyy Jekyll&Hyden ensemblessä) ja Sara Seppänen. Klubin paikkana oli omaleimainen Vakkari (eli Bar Vakiopaine, Kauppakatu 6); tunnelma oli mukavan kotoisa. Pianossa Lasse Hirvi, laulamassa (vasemmalta oikealle) Sara Seppänen, Elsa Kalervo ja Saara Jokiaho. Saaran settilistaan kuului sekä koti- että ulkomaista musiikkia, paljon myös musikaalisävelmiä. Ultra Brata kuultiin useampia kappaleita, haikeista (kuten Ero) räväköihin (kuten Älä soita tänne enää kosk

Marraskuussa haastattelin Ruttua ja Jormaa, jotka ovat aloittaneet näyttelijänuransa 70-luvulla. Heti seuraavalla vuosikymmenellä syntyivät kaksi naista, joita minulla on ilo haastatella seuraavaksi: Jyväskylän kaupunginteatterin tuoreimmat näyttelijät Maija Andersson ja Anne-Mari Alaspää. Maija Andersson (vasemmalla) ja Anne-Mari Alaspää (oikealla). Kuvat: Jyväskylän kaupunginteatteri Nuorten naisten jutustelua on hauska seurata; he kyllä antavat toisilleen tilaa, mutta paljon puhuvat myös niin, että toinen aloittaa lauseen ja toinen jatkaa sen loppuun. Usein he katsovat toisiinsa, tuntuvat sanattomasti luovan yhteisiä vastauksia. He puhuvat paljon kontaktissa olemisesta, joka on oleellinen osa näyttelijäntyötä - ja ilmeisen sisäistetty asia. Ja he nauravat paljon. Aloitetaan jälleen uran alusta. Anne-Mari on aloittanut tanssi- ja teatteriharrastuksen ala-asteella. Samoin Maija on tanssinut pienestä pitäen, ja teatteri tuli elämään 18-vuotiaana. Varsinaisen näyttelijänuran m

Kyllä kuulkaa ihmisen mieli on hyvä, kun saa elämänsä ensimmäisen ihan oman aidon plarin! Olen nyt pari kertaa ollut seuraamassa Nummibodareitten harkkoja. Ensin kyseessä olivat ensimmäisen harjoitusviikon toiset lukuharkat, toisella kerralla (toisella harjoitusviikolla) tarina oli hieman edennyt mutta edelleen oltiin hyvin alkuvaiheessa. Harjoitusaikataulusta käy ilmi, että harjoituksia on yhteensä 56 kertaa, joista 48 suurella näyttämöllä. Harjoitukset alkoivat maanantaina 1.2. ja ensi-ilta on lauantaina 2.4. Loput harjoituskerrat ovat harjoitushuoneessa, joka on lavaa paljon pienempi tila. Vaan kun suurta näyttämöä tarvitsevat myös sinfonia ja vieraileva ooppera, täytyy välillä väistää. Eka Ensimmäisiä harkkoja ohjaaja Sakke (Sakari Hokkanen) kuvaa hapuilevaksi rämpimiseksi. Siitä se sitten pikkuhiljaa muodostuu kohti ensi-iltaa. Harkoissa ovat paikalla ohjaaja, kuiskaaja, järjestäjä ja neljä näyttelijää eli pääroolissa Esko Nummisena Hannu Lintukoski, Eskon isänä Topiak

Martti Suosalon ja Mika Nuojuan kahden miehen näytelmä Kiviä taskussa pyörii Helsingin kaupunginteatterissa - ja vierailunäytöksinä - nyt 14. vuotta, ja on aina vaan loppuunmyyty. Esityksiä on ollut yhteensä suunnilleen 650 kyläilyt mukaanluettuna. Myös Jyväskylässa esitys on nähty monta kertaa vierailuna, ja aina pitää olla yhtä kärppänä jos tahtoo paikan saada - liput myydään loppuun rivakkaan tahtiin jo ennen sen suurempaa mainontaa. Olin nyt toista kertaa katsomassa esitystä (edellinen kerta oli keväällä 2014), ja ennen sitä sain ilon ja kunnian jututtaa Marttia. Oli kuulkaa aika merkittävä hetki - ainakin minulle! Martti on todella mukava, ja oli aidosti kiinnostunut tästä blogistakin - ei muilla teattereilla ole tällaisia vastaavia blogeja, missä katsoja saa kulkea paitsi näytöksissä, myös harjoituksissa ja muutenkin kulissien takana. Vaikka toki teatteriblogeja noin ylipäätään paljon onkin. Mika Nuojua ja Martti Suosalo näytelmässä Kiviä taskussa. Kuva: Helsingin kaupungint

Kaikki varmaan tähän mennessä jo tietävät Elämänmeno-näytelmän perusfaktat. Pohjautuu Pirkko Saision romaaniin, 70-luvulla tehty tv-sarja, nyt Kaisa Korhosen ohjaus. Pääosissa Anneli Karppinen äiti Eilana ja Anne-Mari Alaspää tytär Marjana. Vaan kysehän on paljon, paljon enemmästä. Marja (Anne-Mari Alaspää) ja Eila (Anneli Karppinen). Kuva: Kari Junnikkala Näytelmä alkaa vahvasti, kun sotien jälkeinen aika tuodaan esiin. Ja vahvuutta ja suuria tunteita riittä yllin kyllin koko näytelmän mitalta. Kappale Pieni sydän soi, ja kuvastaa hyvin koko näytelmän kattavuutta; "kaiken mi kohtalo toi". Ajanjakso on liki parikymmentä vuotta, ja sinä aikana Marja kasvaa pikkutytöstä nuoreksi naiseksi. Yhtälailla Eilan elämä kuluu, ja vuodet jättävät jälkiään molempiin. Kun lähes kaikesta on pulaa, se näkyy myös ihmisissä. Nuoret haaveilevat ja halajavat, aikuiset sinnittelevät ja halajavat. Jokainen tahtoisi itselleen ja läheisilleen hyvän elämän, mutta toisilla on siihen erilaiset

Eilen kaupunginteatterilla oli suurella näyttämöllä Esirippu aukeaa -niminen yleisötapahtuma, jota edelsi kutsuvierastilaisuus yleisölämpiössä. Ensimmäisessä osuudessa kuultiin, mitä syksyllä on ohjelmistossa - jotain jo tiesinkin, osa oli minullekin yllätys. Kuningattaren kunniasanalla olen luvannut, etten vielä kerro mitään julkisesti, mutta sen voin sanoa että hyvältä vaikuttaa! Erityisesti syksyn musikaalista ja eräästä pienen näyttämön esityksestä olen ihan innoissani! Musikaalista kuultiin jo yksi kappale, ja oikein vetävältä kuulosti. Olin tilaisuudessa ilman seuralaista, ja menin istumaan kahden naisen kanssa samaan pöytään. Tuli taas todettua, että teatteri yhdistää; esittäydyimme, ja hyvin meillä riitti juttua teatterista ja muista kulttuuririennoista! Varsinaisessa Esirippu aukeaa -tilaisuudessa esiteltiin tämän kevään ohjelmistoa. Lavalla nähtiin teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen sekä uhkeat bodarimiehet, turvamies Arska ja turvallisuuspäällikkö Jarru. Esityksistä nähtiin