Eturivin kuningattaren blogi

Tämän kevätkauden viimeinen esitys kaupunginteatterilla on vierailulla oleva Martti Suosalon monologi Palvelija. Joskin monologiksi tässä on kyllä aika monta roolia. Mutta mikäpä siinä, Martti hoitaa. Alku on napsakka. Henkilö kävelee lavalle, esittelee itsensä ja alkaa esitelmöidä. Ihmisistä, rikoksista, palvelemisesta ja palvelijuudesta. Millainen on palvelija? Miten tavallinen ihminen vaikuttaa epätavalliselta? Mikä erottaa tavallisen epätavallisesta? Mikä erottaa tavalliset toisistaan? Ihmiset tavallisessa elämässään ovat parhaimmillaan melkoisia karikatyyreja, ja näitä Martti heittää esiin yhden toisensa jälkeen. Samalla ihmisluontoa tutkaillaan kuin mielenkiintoista, toisaalta sympaattista, toisaalta hieman omituista ötökkää suurennuslasin alla. Ihmisyydestä ei tarvitse ihan hirveän paljon raaputtaa kiiltävää - tai sameaakaan - pintaa pois, kun alta alkaa paljastua kaikenlaista. Roolien vaihdot ovat huikeita. Hetkessä Martti heittäytyy henkilöstä toiseen parhaimmillaan

Kevättä kohti toiminta teatterilla asettautuu pikkuhiljaa "kesäteloille", joten nämä jututkin ovat jo harventuneet. Vaan tällä kertaa onkin hersyvä ja rönsyilevä aihe - haastattelussa Tarja Matilainen. Juttua riitti, aiheita vilisi suunnitelluista ja ihan muusta, ja kynä vaan viuhui muistiinpanoja. Tarjan kanssa oli hyvin mielenkiintoista ja mukavaa puhua vaikka mistä - hän juttelee avoimesti, kuvailee asioita elävästi ja nauraa paljon. Tarjahan tekee pääroolin syksyllä ensi-iltansa saavassa Ansa-musikaalissa, ja tällä kaudella hänet on nähty draamassa Katoava maa sekä viime syksynä musiikkia ja Tommy Tabermannin runoja tarjoilleessa esityksessä Nauti minusta! Tarja Matilainen. Kuva: Marjo Vihavainen Tarja Mutta aloitetaan alusta - eli miten Tarjasta tuli näyttelijä ja millainen ura hänellä on tähän mennessä ollut. Tarja kertoo, että hänestä on olemassa kuvia, joissa hän jo pari-kolmevuotiaana seisoo pöydän päällä esiintymässä. Ja kun häneltä lapsena kysyttiin, mi

Vappuaattona teatterilla oli monenmoista ohjelmaa; ensin lastentapahtuma, sitten kirppari ja illalla vielä teatterin lämpiössä Wappuiltamat ja -tanssiaiset. Kaikki olivat suosittuja tapahtumia, itse osallistuin iltaohjelmaan. Wappuiltamissa oli tuntiin mahdutettu vanhanajan iltamaohjelmanumeroita; oli puhe, laulua ja soittoa, voimistelunäytöksiä ja runonlausuntaa. Kaikkiaan ihan ainutlaatuinen kokoelma! Ensimmäisenä ohjelmanumerona Nauhapojat. Eli voimistelullista silmäkarkkia huumorilla, pianointia ja laulantaa. Pokka pitää ja nauha viuhuu. Nauhapoikien esityksen solisti. Vappuanalyysipuheen piti Mikko Maasola. Naiskuoro Harput; kaunista laulantaa ja vinkeitä sanoituksia! Minna Aro esitti kolme runoa. Johnny Cash oli saapunut jostain hyvin kaukaa viihdyttämään iltamayleisöä. Irwin Goodman oli myös sulateltu syväjäädytyksestä laulamaan ja laulattamaan iltamakansaa. Iltamaosuuden loppuhuipennuksena nähtiin Enkelipojat. Nauha viuhuu ja pokka