Eturivin kuningattaren blogi

Lauantaina Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä koettiin Lumikuningatar-satunäytelmän ensi-ilta. Näytelmä perustuu H.C.Andersenin klassiseen satuun. Sen on käsikirjoittanut Stuart Paterson, suomentanut ja JKT:lle ohjannut Katriina Honkanen, joka on myös säveltänyt ja sanoittanut näytelmässä kuultavat laulut. Piia Mannisenmäki (Lumikuningatar). Kuva: Jiri Halttunen Näytelmässä riittää vauhtia ja näyttelijät pääsevätkin antamaan paljon itsestään. Yksi tämän näytelmän erityispiirre on monen hahmon persoonallinen liikekieli, kuten vaikkapa prinsessan ja prinssin (Hegy Tuusvuori ja Markus Virtanen) liikkuminen. Liikekieli toimii myös hahmojen vaikuttaessa toinen toisiinsa. Hyvänä esimerkkinä köydestä vetäminen - ilman sitä köyttä. Anni Pesonen (Kerttu), Hegy Tuusvuori (Prinsessa Leena) ja Markus Virtanen (Prinssi

Tampereen Työväen Teatteri esittää kantaesityksenä Hamlet-rockmusikaalia. Alkuperäinen käsikirjoitus on siis William Shakespearen. Sen on suomentanut ja sovittanut Michael Baran ja TTT:lle ohjannut Otso Kautto. Teoksen ovat säveltäneet Eeva Kontu, Jarmo Saari ja Varre Vartiainen. Laulujen sanoitukset ovat Shakespearen, Baranin ja Konnun käsialaa. Inke Koskinen (vas.), Petrus Kähkönen, Auvo Vihro, Karoliina Vanne, Pentti Helin, Saska Pulkkinen, Suvi-Sini Peltola. Kuva: Kari Sunnari Näyttelijöistä on aivan ensimmäisenä mainittava nimiroolin tekevä Saska Pulkkinen, joka jää tehokkaasti mieleen heittäytyessään pidäkkeettömästi nuoren prinssin rooliin. Hän liikkuu aivan uskomattoman huolitellusti - keho vaikuttaa olevan jatkuvasti elävässä liikkeessä sormenpäitä myöten, elastisempi kuin tavalliseen tapaan luista, lihasta ja vastaavasta koostuva keho. Painovoimakin tuntuu ajoittai

alentuvuus arastelu arvostelu arvostus haave herkkyys häkki hätä ihmisyys iho ilkeys ilkikurisuus julmuus järkkyminen kaipuu kiintymys kiltteys kipu kosketus kura lämpö matka mies musiikki nainen nuoruus omistaminen omistautuminen palvelus pelko petos pimeys rakkaus röyhkeys sade salaisuus sisar toivo toivottomuus torjunta tytär usko valhe valo vanhuus viesti viha vilu ymmärrys äiti Pato (Antti Niskanen) ja Maureen (Piia Mannisenmäki). Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Vuoriston kaunotar blogissa tarkemmin ( linkki ). Vuoriston kaunotar Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla ( linkki ).

Jyväskylän kaupunginteatterissa nähtiin maanantaina vierailuesitys Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Esityksen ovat Kodin kuvalehden lukijatekstien perusteella dramatisoineet Sanna Stellan, Anna Krogerus ja muu työryhmä. Ohjaajana on toiminut Petteri Summanen. Lavalla nähdään kolme upeaa näyttelijää; Miitta Sorvali, Pirjo Heikkilä ja Sanna Stellan. Nämä naiset ovat aivan loistavia esiintyjiä ja sopivasti erilaisia täydentäen toisiaan. Sorvali, Heikkilä ja Stellan esiintyvät niin yksin, kaksin kuin kolminkin. Roolien vaihdokset käyvät hetkessä ja niihin heittäydytään täysillä. Hahmoja luodaan kyllä myös vaatteilla, mutta aivan ennen kaikkea näyttelijäntyöllä; olemuksella, ilmeillä ja puheella. Esityksen lavastus ja tarpeisto ovat niukkoja mutta vallan riittäviä - tämä on ennen kaikkea näyttelijöiden taidolla kantama teos. Kuvassa (vas.) Pirjo Heikkilä, Sanna Stellan ja Miitta Sorvali. Kuva: Matti

Heti alkuun spoilerivaroitus: tästä jutusta käy ilmi joitakin juonenkäänteitä ja sanoituksiin kirjoitettuja vitsejä. Musikaali West Side Story on kymmeniä vuosia vanha ja silti sen teemat elävät edelleen. Osa on ajattomia - kuten rakkaus ja ystävyys - osan kohdilta maailman luulisi kehittyvän - kuten väkivalta tai erilaisuuden vieroksuminen - mutta samojen asioiden kanssa jähistään edelleen. Näitä teemoja käsittelevät paitsi musikaalin dialogi, myös kappaleiden sanoitukset. Musikaalin on käsikirjoittanut Arthur Laurents ja sanoittanut Stephen Sondheim. Teoksen on suomentanut Sami Parkkinen. Tässä tekstissä kursiivilla merkityt ovat suoria lainauksia kappaleiden sanoituksista. Kun mies on Jet, on Jet ikuisesti. Täältä pois lähde et elinaikanasi. Kun mies on Jet, hän saa oivalluksen: kellä veljiä on se on perheellinen. Kun ryhmäämme tuut, niin vaikka yö ois musta on turvanas muut, me huolehdimme susta, saat suojelusta. Jengiytymisell

Pääsin seuraamaan Lumikuningatar-näytelmän harjoituksia, kun ensi-iltaan on vajaa kuukausi. Kyseessähän on H.C. Andersenin klassikkosatuun perustuva Stuart Patersonin teksti, jonka on suomentanut ja Jyväskylän kaupunginteatteriin ohjaa Katriina Honkanen. Ennen harjoituksen alkua näyttämömestari ja ohjaaja juttelevat lavasteista, jotka ovat vielä kesken - puhutaan siitä, millaiset niistä tulee ja milloin ne saadaan harjoituksissa käyttöön. Lavastus tulee perustumaan pitkälti kankaisiin, joista eri tavoin saadaan kolmiulotteisia maisemia - ohjaajan kuvaillessa niitä minulle visio on todella kiinnostava. Näyttelijä Piia Mannisenmäki, joka esittää nimiroolia eli Lumikuningatarta, käväisee upeassa puvussaan lavalla. Puku on hänelle vielä hieman liian pitkä, joten tänään sitä ei harjoituksissa nähdä. Valosuunnittelija Antti Silvennoinen ja lavastaja Silja Kauppinen juttelevat valojen käytöstä. Bändi eli Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis roudaa kamojaan lavalle.

Jyväskylän kaupunginteatteriin valmistellaan musiikki-iltamaa nimeltä Jukeboksi. Lokakuun loppuun saakka yleisö sai lähettää siihen kappaletoiveita sekä tarinoita siitä, miksi toivoo juuri tiettyä kappaletta; miksi se on toivojalle tärkeä, millainen tarina siihen liittyy. Jukeboksin työryhmään kuuluvat kapellimestari Lasse Hirvi, näyttelijät Pekka Hiltunen, Sami Ulmanen ja Tytti Vänskä, dramaturgi Maria Kilpi, visualisoinnista vastaava Annina Nevantaus, valosuunnittelija Jonna Rautala, äänisuunnittelija Jani Lappalainen sekä kampauksista ja maskeerauksesta vastaava Suvi Taipale. Lavalla esiintymässä nähdään Lasse, Pekka, Sami ja Tytti. Tytti Vänskä valotti minulle, miten Jukeboksin työstäminen etenee. Tytti kertoo, että tässä vaiheessa työryhmäläiset ovat sähköpostitse suunnitelleet, ideoineet ja heittäneet mahdollisuuksia ilmaan. Myöhemmin katsotaan mitkä ideat lopulta tippuvat käyttöön. Jukeboksiin tuli reilusti yli 20 biisitoivetta. "Aivan ihania

Tänään ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä sai pienoisnäytelmä Illallinen yhdelle. Vanhaneiti Sophie nauttii illallista, jolla häntä palvelee hovimestari James. Esitys pohjautuu Lauri Wylien käsikirjoittamaan komediaan Dinner for one. Rooleissa nähdään Anneli Karppinen Sophiena ja Antti Lattu Jamesina. Ja kyllähän tästä voi helposti käyttää sanontaa mestarit areenalla. Kumpikin ottaa roolistaan kaiken ilon irti, heittäytyy tekemään vahvaa karikatyyria. Yleisö purskahteli nauruun useaan otteeseen ja väliaplodejakin kuultiin, erityisesti hovimestari Jamesin suorituksille. Lavastus ja puvustus toimivat hyvin näyttelijätyön visuaalisena tukena. Toisto on taiten käytettävä keino huumorissa ja tässä se osuu nappiin. Yleisö osaa jo odottaa tiettyjä asioita, jotka sitten tapahtuvat - tai eivät. Esityksen näin lyhyt kesto, parikymmentä minuuttia, tekee siitä todella tiiviin ja tyylilaji toimii loistavasti. Tosin olisi tätä pidempäänkin katsonut!

Covid-19 on ollut keskuudessamme jo vähintään riittävän kauan, eikä kukaan tiedä kauanko vielä. Tämä on vaatinut monenlaista sopeutumista ja muutoksia. Teatterissa käyminen on korona-aikaankin turvallinen harrastus kun turvallisuudesta huolehditaan sekä teatterin että yleisön puolesta. Millaista siellä siis on katsojan näkökulmasta? Turvaväleistä muistutellaan niin lattian tarroissa kuin opasteruuduillakin. Maskisuositus on voimassa teatterin tiloissa ja yleisö käyttääkin maskeja kiitettävän hyvin. On kertakäyttömaskia, kangasmaskia ja joskus saattaa nähdä vahvemmankin mallin. Olen nähnyt myös todella kauniisti vaatteisiin soinnutettuja maskeja. Maskeja voi myös ostaa lippumyymälästä. On ihmisiä, joille maskin käyttö ei onnistu; tällöin olisi suotavaa huomioida muut erityisesti turvavälein. Tämä koskee myös näyttelijöiden turvaamista! Hiljattain minusta näytti hieman ikävältä, k

Teatterikoneen viiden monologin sarjasta viidentenä kävin katsomassa Tinder - Yllätysmuna -esityksen. Sen on käsikirjoittanut ja esittää Kirsi Sulonen, joka on tehnyt myös musiikin esitykseen. Ohjausapuna on toiminut Annu Sankilampi, dramaturgina ja mentorina Aila Lavaste. Monologissa 38-vuotias Oona etsii miestä Tinderin avustuksella. Sulonen luo loistavasti paitsi monitahoisen Oonan, myös useita eri mieshahmoja. Sulonen heittäytyy itseään säästelemättä, antaa mennä pidäkkeettä ja täysillä. Hän käyttää niin verbaalista ilmaisuaan, ilmeitään kuin kehoaankin vahvasti. Esitys on monin paikoin villitsevän hauska; esimerkiksi selfien ottamisesta tai miesten Tinder-ohjeista saadaan iloa irti runsain mitoin. Yleisö nauroikin moneen kertaan oikein räminällä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös vaikeampia tunteita. Ero ja sinkuksi jääminen ei todellakaan ole pelkästään naurattava asia, ja Sulonen tuo raastavatkin hetket esiin voimakkaasti.

Aloittaessani tämän blogin tekemistä viitisen vuotta sitten Jyväskylän kaupunginteatterille kauden musikaalina oli Jekyll & Hyde. Ihastuin tuolloin kovasti tummasävyiseen tarinaan ja muhkeaan musiikkiin. Myöhemmin Hair-musikaalissa Joel Mäkinen oli vierailijana yhdessä pääosassa ja olin aivan myyty hänen lauluäänestään ja esiintymisestään. Kun Lahden kaupunginteatteri otti ohjelmistoonsa Jekyll & Hyden ja pääroolia - tai sanoisinko päärooleja - esittää Joel Mäkinen, pitihän sitä päästä katsomaan. Joel Mäkinen. Kuva: Aki Loponen Musikaalin tekstin on kirjoittanut Leslie Bricusse, musiikin on säveltänyt Frank Wildhorn. Sanoituksesta vastaa näiden kahden lisäksi Steve Cudden. Lahden kaupunginteatteriin musikaalin on ohjannut Jukka Keinonen. Kapellimestari - sekä musiikin sovittaja - on Antti Vauramo.

Teatterikoneen viiden monologin sarjassa perjantaina vuorossa oli Tosimies-esityksen ensi-ilta. Tämän monologin on käsikirjoittanut ja näyttelee Jussi Helminen. Ohjausapuna on toiminut Aaro Vuotila, dramaturgina ja mentorina Aila Lavaste. Tosimies pohtii mieheyttä nyky-yhteiskunnassa sekä päänsisäisinä ilmenemismuotoina että suhteessa ympäröivään maailmaan, toisiin ihmisiin, niin miehiin kuin naisiinkin. Millainen tosimies on - mitkä asiat puolestaan eivät kuulu todelliseen mieheyteen? Entä jos näitä piirteitä itsestään kuitenkin löytää, mitä sitten on? Tai ei ole? Jussi Helmisen esitykseen mahtuu niin huumoria, vakavuutta kuin kovin kipeitäkin asioita. Villeimmillään kerronta on varsin hulvatonta, synkimmillään hyvinkin mustaa - ja vaihdot nopeitakin. Helminen tuo esiin aiheen nostattamien ajatusten valtavan kirjon. Mieshahmo on hyvin sympaattinen. Tosin joinakin hetkinä surkeus tuntuu hieman hakemalla haetulta ja

Teatterikoneen viidestä monologista Ja pullukka oli leppoisa -esitys on Minna Tuomasen kirjoittama ja esittämä. Ohjausapuna on toiminut Annu Sankilampi, dramaturgina ja mentorina Aila Lavaste. Monologin ajatus on se, millaista on olla lihava nainen nyky-yhteiskunnassa. Millaista on pukeutua, yrittää sovittautua liian pieniin tiloihin ja liian ahtaaseen ihmiskuvaan, miten muut reagoivat ja kohtelevat. Tuomasen ilmaisu on rehevää, ja hän pistää itsensä peliin kokonaan harvinaisen henkilökohtaisella tavalla. Lihavan naisen itseensä kohdistama ja itsestään repimä huumori naurattaa, mutta millä hinnalla? Ja entä jos nauru jossain vaiheessa loppuu? Tosin nauretaan tässä myös muiden ihmisten typeryydelle - ja aivan aiheesta! Tuomasen "silmäilmaisu" on aivan omaa luokkaansa! Toki ilmeet ovat eläväiset muutenkin, mutta tämä ansaitsee suorastaan oman sanan. Tuomanen käyttää niinikään kehoaan taitavasti ilmaisussaan. Puheilmaisu vaihtelee hetkessä hahm

Teatterikoneen viiden monologin sarjassa Silitys on Aaro Vuotilan kirjoittama ja esittämä. Dramaturgina ja mentorina on toiminut Aila Lavaste. Aikuinen mies on saapunut siivoamaan yksiötä, jossa on asunut vanha mies. Esityksen alusta asti ilmassa on selkeä jännite; jotain erityistä on tai on ollut tekeillä - mitä on tapahtunut, kuka on tehnyt ja mitä. Vuotilan liikekieli on tanssillisen kertovaa, pehmeää, sopivissa kohdin hellää, joskus painostavaa ja koko ajan hyvässä kontrollissa. Aikuisen roolihahmon rinnalle tulee myös pieni poika, lapsuuskuva. Vuotila luo hienosti toisistaan erottuvat hahmot, joista etenkin pojasta aidossa lapsen vilpittömyydessään on helppo välittää. Pojan kertomana ja aikuisen miehen muistoissa tapahtunut alkaa pikkuhiljaa kiertyä auki, mutta miten sen voisi käsitellä. Kuinka puhua sen sisäisen lapsen kanssa? Tunneskaalassa on katkeruutta, turhautumista, hellyyttä, nostalgiaa, kaipuuta... Esityksen jännite kestää koko ajan ja katsoja odottaa menneisyyden selkeyt

Teatterikoneen viidestä monologista Huono johtaja on Annu Sankilammen kirjoittama ja esittämä monologi. Ohjausapuna on toiminut Kirsi Sulonen ja dramaturgina sekä mentorina Aila Lavaste. Huonon johtajan aiheena on itsensä johtaminen ja työhönsä - tai ehkä elämän kokonaisuuteen - uupuminen. Sankilampi laittaa itsensä likoon kuvatessaan työtään ja ajankäyttöään. Kun ihminen innostuu monesta, elämässä ja etenkin työelämässä on lopulta liikaa ruuhkaa. Siitä syntyy ristiriitoja ja ihmetys; voiko ihminen väsyä asiaan josta pitää niin kovin paljon. Sankilampi on lavalla paitsi Sankilammen roolissa, myös sisäisinä ääninään; intoa pursuavana sekä epäilyä ja väheksymistä tihkuvana hahmona. Näiden kahden yhteisvaikutus ajaa ihmisen äärirajoilleen. Ja kun oma jaksaminen vähenee, muuttuu myös suhtautuminen muihin. Nykyajan suorituskeskeisessä yhteiskunnassa uupuvan osa ei ole helppo. Sankilampi tuo kaunistelemattomasti esiin uup

Lauantaina koettiin vihdoinkin Sydänmaa-näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Näytelmän on kirjoittanut Ari-Pekka Lahti ja Jyväskylän kaupunginteatterin suurelle näyttämölle sen on ohjannut Jarno Kuosa. Sydänmaa kertoo nuoren miehen sekä hänen siskonsa kasvutarinaa perheen ja suvun tarinoiden rikastamana. Elämä on monin tavoin kovaa, vaikka siinä on myös iloa ja rakkautta. Etualalla Eino Heiskanen. Kuva: Jiri Halttunen Eino Heiskanen on näytelmän kirjoittaja-kertoja ja perheen poika. Hänen usein vakavailmeinen ilmaisunsa on hyvin vahvaa. Anni Pesonen esittää eläytyneesti siskoa, joka rajoituksistaan huolimatta pyrkii elämään täyttä elämää, toisaalta ollen "tynnyrissä kasvanut" tyttörukka, joka oppii elämän tosiasioita kovin kipeästi kantapään kautta. Pesosen ilmeitä ja silmiä on ihana seurata; kuinka ne loistavat hänen ilmaistessaan iloa.