Sydänmaa (ensi-ilta)

Lauantaina koettiin vihdoinkin Sydänmaa-näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Näytelmän on kirjoittanut Ari-Pekka Lahti ja Jyväskylän kaupunginteatterin suurelle näyttämölle sen on ohjannut Jarno Kuosa. Sydänmaa kertoo nuoren miehen sekä hänen siskonsa kasvutarinaa perheen ja suvun tarinoiden rikastamana. Elämä on monin tavoin kovaa, vaikka siinä on myös iloa ja rakkautta.


Etualalla Eino Heiskanen.
Kuva: Jiri Halttunen

Eino Heiskanen on näytelmän kirjoittaja-kertoja ja perheen poika. Hänen usein vakavailmeinen ilmaisunsa on hyvin vahvaa. Anni Pesonen esittää eläytyneesti siskoa, joka rajoituksistaan huolimatta pyrkii elämään täyttä elämää, toisaalta ollen "tynnyrissä kasvanut" tyttörukka, joka oppii elämän tosiasioita kovin kipeästi kantapään kautta. Pesosen ilmeitä ja silmiä on ihana seurata; kuinka ne loistavat hänen ilmaistessaan iloa.


Anni Pesonen ja Pekka Hiltunen.
Kuva: Jiri Halttunen

Anneli Karppinen tekee väkevän roolin perheen äitinä, joka kaipaa onnea niin lapsilleen kuin itselleenkin. Hannu Lintukoski pistää itsensä pidäkkeettömästi peliin (sanaleikki tarkoituksellinen) perheen isänä, ollen traaginen ja osittain koominenkin hahmo.


Pekka Hiltunen ja Anneli Karppinen.
Kuva: Jiri Halttunen

Nyt vierailevana näyttelijänä esiintyvä Jorma Böök osoittaa edelleen ilmaisuunsa laajuuden ollen uskottava niin pikkupoikana kuin isoisänäkin. Hyvää työtä useissa rooleissaan tekevät myös Asko Vaarala, Jukka-Pekka Mikkonen, Pekka Hiltunen ja Miika Vaarakallio.


Jorma Böök.
Kuva: Jiri Halttunen

Jarno Kuosan ohjaus pitää henkilögallerian hienosti kasassa ja kuvaa tapahtumia ihmisherkkyydellä - vaikka ihmiset toisaalta ovat jopa rujoja. Tarinankerronta kulkee sujuvasti, yleensä vailla suvantokohtia.

Omanlainen ratkaisunsa on jakaa näytelmä ikäänkuin luvuiksi, joiden tapahtumavuodet ja "otsikot" ilmaistaan näytöllä. Toisaalta tämä on informatiivista, mutta välillä jännite hieman kärsii kun tietää mitä on tulossa - mieluummin olisin antanut tapahtumien kertoa.


Etualalla Asko Vaarala, taustalla Jorma Böök ja Eino Heiskanen.
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän ensitapahtumissa on alkuvoimaa, ja niistä nousee myös lintuteema, joka tulee esiin useaan kertaan näytelmän kuluessa - lopun kappaletta myöten.

Lahden teksti on voimakasta ja ihmisiä säästelemätöntä. Tosin ihmettelen, miksi siinä on niin "korvaanpistävän" paljon kirosanoja - uskon, että vähemmän olisi ollut enemmän.Tapahtumat itsessään ovat sellaisia, ettei niitä tarvitsisi näin karkealla kielenkäytöllä alleviivata.


Jukka-Pekka Mikkonen ja Pekka Hiltunen.
Kuva: Jiri Halttunen

Sydänmaan pukusuunnittelusta vastaa Sanna Levo. Puvustus on aikakauden mukaista ja aiheeseen sopivan tavallista - tietysti lukuunottamatta sitä yhtä kohtausta, jossa päästään räväyttämään! Kampaukset ja maskeeraus ovat Suvi Taipaleen ja Anniina Saaren käsialaa, ja ne täydentävät hahmojen kokonaisuutta.


Miika Vaarakallio, Asko Vaarala, Jukka-Pekka Mikkonen ja Anni Pesonen.
Kuva: Jiri Halttunen

Lavastuksen on suunnitellut Juho Lindström ja se toimii olennaisesti yhdessä Japo Granlundin suunnittelemaan kauniin valaistuksen kanssa. Lavastuksen ja valaistuksen luoma visuaalinen ilme muuntuu helposti viittaamaan moniin tapahtumapaikkoihin. Mika Filpuksen suunnittelema ääniraita täydentää esityksen kokonaisuutta.


Hannu Lintukoski.
Kuva: Jiri Halttunen

Sydänmaa on todellakin draamaa, ajoittain varsin raskasta ja ahdistavaakin. Kuitenkin etenkin ensimmäisellä puoliajalla mukaan mahtuu myös hupaisia hetkiä ja huumoria - esimerkiksi koulukohtaus toimii loistavasti ja naurattaa moneen kertaan. Toisaalta näytelmä myös koskettaa; monista hahmoista on helppo välittää. Sydänmaa on ennenkaikkea taitavan näyttelijäntyön ja näkemyksellisen ohjaamisen näytelmä.

Sydänmaa Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Joskus kuva kertoo enemmän kuin mitkään sanat - joita tilanteessa ei uskaltaisi edes sanoa.
Kuva: Jiri Halttunen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Suruttomat (ensi-ilta)

Tulossa: Rauhaa!