Eturivin kuningattaren blogi

Aina välillä sitä tekee mielenkiintoisia löydöksiä "kotiarkistosta" (lue: niistä epämääräisistä laatikoista ja nyssäköistä joita kaapeissa on). Tällä kertaa käteen osui viisi postikorttia liki 24 vuoden takaa. Kuvat ovat Jyväskylän kaupunginteatterin näytelmästä Seikkailu varjojen valtakunnassa. Kortista nro 1 tunnistin itse pari miestä, kortista 5 osasin epäillä tunnistavani yhden naisen, mutta loppujen osalta piti kysyä teatterilta apua. Pistäkääs kommentoiden tämän blogitekstin kommenttikenttään, tunnistatteko näyttelijöitä?! Kaikki blogiin kommentoineet osallistuvat arvontaan, jossa voi voittaa teatteriaiheisia palkintoja. Kommentointiaika loppuu loppiaisena eli perjantaina 6. tammikuuta 2017. Lisää kommenttiisi sähköpostiosoitteesi, ja käytä mieluusti nimeä tai nimimerkkiä jonka saa julkaista. Julkaisen kaikki kommentit kerralla aikarajan täytyttyä. Sähköpostiosoitteita ei julkaista - niitä tarvitaan vain jotta voittajiin saadaan yhteys palkintojen toimittamista varten

Teatterin syyskauden joululomalle saatteli JouluSpesiaali; ohjelmaa sekä suurella näyttämöllä että lämpiössä. Luodaanpas tähän katsaus. HUOM. Teatterin esitysten kuvaaminen ja muu tallentaminen on kielletty - jutussa olevat kuvat on otettu teatterin erityisluvalla tätä blogia varten! Illan avasivat Tiernapojat, jotka perinteen mukaisesti kysyivät saliin tullessaan, saako tulla laulamaan. Muutamia näytelmien hahmojakin saapui lavalle. Nummibodarien Esko ei ehkä ihan tajunnut, että Mikolle ei kannattaisi näyttää misteliä... Ja sitten ihmeteltiin että menikö tämä nyt ihan niinkuin piti. Tonttutyttöjen show alkoi näyttävästi, ja tästähän meno vain villiintyi... Toki juhlassa kuultiin joulurunokin. Ansa-musikaalista tuttu Erkki Ranto jututtaa pientä runopoikaa. Nauhapojat olivat jälleen iskussa! Heitä säestäneellä soitto- ja laulukaksikolla ei homma mennyt ihan putkeen, kaikenlaista ongelmaa oli mm. mikkitelineen kanssa (vaikka aidosti toki ammattimiehiä ovatkin!).

Kaikki toiminta ei aina tapahdu teatteritalossa. Kapun lauluklubi soi ja elähdyttää Vakiopaine-baarissa. Klubia luotsaava Kapu on Jyväskylän kaupunginteatterin kapellimestari Lasse Hirvi, ja tällä kertaa solistina oli näyttelijä Joni Leponiemi samasta talosta. Olin liikkeellä kaverini kanssa, ja sivumennen sanoen meillä oli topakka kulttuuri-ilta: ensin ihastuttava Lumiukko-animaatio kaupunginteatterin suurella näyttämöllä Jyväskylän Sinfonian livemusiikilla siivitettynä, ja sitten reipasta kävelymarssia muutama kortteli yläkaupungille päin. Olimme perillä Vakkarissa vähän reilua tuntia ennen klubin alkua, ja silloin porukkaa oli paikalla jo jonkin verran. Saimme kuitenkin hyvät paikat. Tupa täyttyi tasaiseen tahtiin, ja väkeä oli mukavasti liikkeellä - Jonissa oli (ja on!) selvästi vetovoimaa. Teatterin väkeä - näyttelijöitä ja muita työntekijöitä - saapui katsomoon myös, joten tuttuja pääsi morjestelemaan iloiseen tahtiin. Koskettimissa Lasse Hirvi, kitarassa ja laulamassa Joni

Tätä tekstiä varten jututin Jyväskylän kaupunginteatterin tuotantojärjestäjä Antti Soinista. Lisäksi pääsin Ansa-musikaalin kulisseihin seuraamaan, millaista hänen työnsä käytännössä on valmiin esityksen aikana. Antti kertoo olleensa Jyväskylän kaupunginteatterissa töissä vuodesta 2004 lähtien. Hän on toiminut näyttämömiehenä, pienen näyttämön järjestäjä-kuiskaajana, ison näyttämön kuiskaajana, ja nyt hän on siis tuotantojärjestäjä. Samaa pestiä hän on hoitanut myös vuosina 2008-09 edellisen tuotantojärjestäjän, Pekka Sankilammen ollessa vuorotteluvapaalla, ja Sankiksen jäätyä eläkkeelle Anttia pyydettiin hommaan. Ammatti on paljolti työn kautta opittu, ja lisäksi Antti on käynyt pyrotekniikan puolelta tehosteräjäyttäjän koulutuksen. Nykyään Metropoliassa on myös teatteritekniikan koulutuslinja, joka sopisi tuotantojärjestäjäksi mieliville. Jyväskylän kaupunginteatterissa on tuotantojärjestäjä ja järjestäjä. Antti viihtyy mieluummin suurella näyttämöllä (koska siellä on enemmän kai

Tämänkertainen esitys on Jyväskylän Tanssiyhdistys ry:n ja Jyväskylän Kaupunginteatterin yhteistyö, tanssisatu Aladdin ja taikalamppu. Esiintymässä on Jyväskylän Tanssiopiston baletin, jazz- ja nyky- sekä katutanssin erikoiskoulutusryhmien 10-18-vuotiaita oppilaita. Kävin katsomassa esityksen kahden apubloggarin ja heidän äitinsä kanssa. Apubloggareista Oona, melkein viisi vuotta, on ollut näissä hommissa ennenkin. Apubloggarina debytoi Oonan pikkusisko Eerin, ihan kohta kolme vuotta. Jotain esityksiä Eerin on nähnyt ennenkin, mutta tämä on hänen elämänsä ensimmäinen kerta teatterissa ja teatteritalossa. Paljon uutta jännää siis! Tanssisatu kertoo katupoika Aladdinista, joka ihastuu sulttaanin tyttäreen - ja tunne on molemminpuolinen. Esityksessä nähdään otoksia kadulta, palatsista, hiekka-aavikolta, merestä... Esiintyjiä on useita kymmeniä. Satua ja tanssia. Kuva: Matti Häyrynen Pidin kovasti siitä, miten koreografioissa eritasoiset ja -ikäiset tanssijat pääsevät esiin. Er

Kun ryhdyin valmistelemaan tätä juttua, ajattelin, että tästä tulee kiinnostavaa sekä minulle että uskoakseni lukijoille. Puvustus on yksi aihe, joista on tekstiä ja kuvia toivottukin. Tapasin siis Jyväskylän kaupunginteatterin pukusuunnittelijan, Merja Levon. Juttelimme, sain häneltä aineistoa jutun taustaksi ja hän kierrätti minua teatterilla puvustukseen liittyvissä tiloissa. Niinpä minulla oli kirjoittamista aloittaessani sivukaupalla muistiinpanoja, nivaska tausta-aineistoa ja runsaasti kuvia. Ja ainakin minulle tämän jutun tekeminen kaikkineen osoittautui todella mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi - toivottavasti myös lukemisesta on iloa! Jyväskylän kaupunginteatterin pukusuunnittelija Merja Levo. Kuva: Jiri Halttunen Merja Levo Merja kiinnostui jo nuorena teatterista - hänen ystävänsä näytteli nuorisoteatterissa, ja Merjaa viehätti ensin lavastaminen, mutta sittemmin kiinnostus kääntyi puvustamiseen. Merja opiskeli Lahden Taideteollisessa oppilaitoksessa vaatesuunni