Eturivin kuningattaren blogi

Hyperborea! - Pohjoinen ulottuvuus päätti Jyväskylän kaupunginteatterin syksyn sunnuntaikeikkojen sarjan. Tämä oli omalaatuisin konserttikokonaisuus jonka olen teatterilla nähnyt. Molemmat kokoonpanot olivat minulle uusia tuttavuuksia. Wimme & Rinne Ensimmäisellä puoliajalla esiintyi Wimme & Rinne. Saamelaisen Wimme Saaren joiku ja Satakunnasta helsinkiläistyneen Tapani Rinteen saksofoni muodostivat hyvin mielenkiintoisen, minulle ennenkuulemattoman kokonaisuuden. Bassosaksofonin ja joikun yhteissointi oli raikasta kuin tunturi-ilma, shamanistista, jopa meditatiivista. Toisaalta Wimmen soolona esittämä kappale oli paitsi joikua, myös hengitystä, urahtelua, koiramaista vinkunaa - omintakeista äänitaidetta. Rinne puolestaan maalasi äänellä, luupaten omaa soittoaan moninkertaisiksi äänimaisemiksi. Valot olivat koko ajan hämärät, esiintyminen eleetöntä. Äänisuunnittelija Konsta "Muffler" Mikkosella oli iso rooli, ja "bändiesittelyssä" Rinne mainitsikin häne

Jyväskylän kaupunginteatterissa vieraili hiljattain mentalisti Pete Poskiparta Mentalisti 3.0 -kiertueensa merkeissä. Poskiparta on esiintyessään oivallinen sekoitus helposti lähestyttävää naapuria ja toisaalta maailmanmiestä, joka on sekä saanut oppia että esiintynyt monessa maassa. Show'nsa tempuista Poskiparta tekee toki osan yksin esiintyen, mutta mielellään hän käyttää paljon myös yleisön joukosta poimittuja avustajia. Mentalismin olennainen idea onkin siinä, että syntyy vaikutelma, että mentalisti pystyy lukemaan ajatuksia ja aistimaan jopa asioita, joita avustaja itsekään ei tiedä. Erittäin tärkeä osa esitystä on kyky lukea ihmisten sanatonta viestintää - silloinkin kun he haluavat peittää jotain. Ihmistenlukutaitoa osoittaa varmasti myös se, että Poskiparta sai poimittua lavalle sellaiset avustajat, joille äkillinen esiintyminen ei tuntunut olevan kovin paha rasti. Kuva: Suvi Kukka Kärkkäinen Myös huumori on olennainen ja luonteva osa esitystä, ja yleisö nauroikin

Eilen lauantaina Jyväskylän kaupunginteatterissa ensi-iltansa sai Timo Parvelan kirjan pohjalta Katriina Honkasen dramatisoima ja ohjaama koko perheen musiikkinäytelmä Ella ja Paterock. Koreografina on Anne Joutsimäki. Kyseessä on hilpeä, värikäs, reipas ja vauhdikas esitys, joka sopii kaikille jotka jaksavat pari tuntia katsomossa istua ja esitykseen keskittyä. Ensi-illassakin ikäjakauma oli laaja. Hannu Lintukoski (opettaja), Henri Halkola (Tuukka), Markus Virtanen (Pate), Pekka Hiltunen (Samppa), Hegy Tuusvuori (Tiina), Saara Jokiaho (Ella) ja Asko Vaarala (Pukari). Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Musiikki on näytelmässä olennaisessa osassa ja sen on säveltänyt sekä sanoittanut ohjaaja-dramaturgi Katriina Honkanen. Joskus musiikkinäytelmien tai musikaalien ongelmana on, että laulujen sanoista ei välttämättä saa selvää, mutta tässä sanat kuuluvat hyvin. Musiikin äänitaso on pienillekin katsojille mukava. Musiikki soitetaan livenä; lavalla ovat muusikot Jani Lappalainen, Ville L

Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kävi vierailulla monologi Eino Leinon eksät - enemmän ja vähemmän muusina. Monologin esittää Pinja Hahtola, joka on myös sen käsikirjoittaja. Ohjaus on Seppo Honkosen. Huumoripitoinen esitys kertoo runoilija Eino Leinon naisista - naistenmies Leinolla ehti olla lukuisia suhteita elämänsä aikana. Kyseessä on ikään kuin Eino Leinon eksien vertaistukikokoontuminen. Käsiohjelman kansikuvassa Leinon eksiä. Ääneen pääsevät Anni Swan, Aino Kallas, L.Onerva, Freya Schoultz, Kalliope, Maila Talvio, Aino Kajanus sekä Hanna Laitinen - suurin osa itsekin merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Jokainen kertoo omasta suhteestaan Leinoon sekä omia näkemyksiään hänestä. Pinja Hahtola vaihtaa roolia lennossa ja tekee ennen kaikkea olemuksellaan, ilmeillään ja äänenkäytöllään karrikoituja hahmoja. Apuna on hieman rekvisiittaa, mutta ennen kaikkea kyse on eläväisestä, muuntuvaisesta näyttelijäntyöstä - naiset on ihastuttavan helppo erottaa toisistaan.

Pääsin seuraamaan Ella ja Paterock -näytelmän harjoituksia. Kyseessä on koko perheen musiikkipitoinen näytelmä. Ennen harjoituksen alkua tapaan ohjaaja Katriina Honkasen, joka kertoo, että lavasteet ovat tähän vaiheeseen harvinaisen valmiita - yleensä ne valmistuvat myöhemmin. Hän sanoo myös, että toisaalta tämä on tietysti näyttelijöille hyvä, toisaalta siitä saattaa tulla tunne että koko esityksen tarvitsisi olla valmiimpi kuin tässä vaiheessa muuten. Toisaalta lavasteet eivät ole vielä täysin valmiit, samoin valaistus, videoklipit ja projisoinnit ovat vasta työn alla. Koko luokka koolla eli (vasemmalta) Pekka Hiltunen, Hegy Tuusvuori, Markus Virtanen, Saara Jokiaho, Henri Halkola ja Asko Vaarala. Harjoituksen aiheena on käydä ensimmäistä puoliaikaa läpi. Ennen harjoituksen alkua bändi on lavalla virittäytymässä. Edellisenä päivänä se on kuulemma ollut kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa mukana. Visuaalisesti lavastus näyttää hyvin värikkäältä, ja harjoituksen alkaessa totea