Eturivin kuningattaren blogi

Kaikki alkaa alusta Satupuusadun käsiohjelman kansi. Vuosi 1983. Pieni Satu pääsee ensimmäistä kertaa elämässään teatteriin, äiti vie Jyväskylän kaupunginteatteriin katsomaan näytelmää Satupuusatu, jossa näyttelee myös Maritta. 32 vuotta myöhemmin Satu on päässyt saman teatterin Eturivin kuningattareksi, ja haastattelemaan Maritta Viitamäkeä, joka tunnetaan laajalti Ruttuna. Toinen haastateltava on Jorma Böök, joka myös on ollut minun ajanlaskuni mukaan "aina olemassa", niin tuttu kasvo kuin jonkun läheisen sukulaisen tapaisi. Ruttu kiinnostui teatterista keskikoulussa, ja lukioaikana kävi katsomassa kaikki näytelmät. Hän ajatteli olevansa liian arka näyttelijäksi - mielessä kävi myös eläintenhoitajan ammatti, ja psykologiakin kiinnosti. Ajatus pääsykokeista hirvitti. Ylioppilaaksi Näyttelijäesittelykuva Satupuusadun käsiohjelmasta, rooli Tyttö. tulonsa jälkeen vuonna 1971 hän kuitenkin pyrki ja pääsi Mikkeliin nuoriso-opistoon näyttelijälinjalle. Hän teki elo

Säsättelevä lääkäripoika, jolla on poninhäntäkin. Ystävyyspäivä ja räikeä kortti. Rintaruokinta. Julkinen halaaminen. Väärään suuntaan tehty talon ulkolaudoitus. Lättähätut. Miniän kotkotukset. Riisi perunan sijalla. Liian tuttavalliset lapsenlapset. Ruokaan lisätty lighti. Monta on mielenpahoittavaa asiaa maailmassa. Tampereen Työväen Teatterin vierailuesityksenä on tarjolla Mielensäpahoittaja ja poika, pääosissa Esko Roine ja Aimo Räsänen. Näytelmä on eleettömän, pinnistelemättömän hauska. Yleisö hörisee monessa kohtaa, välillä räkätetään oikein kunnolla. Tahti on aiheeseen sopiva; verkkainen, mutta terä ei katoa missään vaiheessa. Lavastus on riittävä muttei rönsyilevä; ilmavuus toimii hyvin. Näyttelijät tekevät mainion työn. Esko Roine mielensäpahoittajana tavoittaa hienosti vanhan miehen ihmetyksen, ylenkatseen ja paremmintietämisen nykymaailman kouhotuksista. Kun elettyjä vuosikymmeniä on tarpeeksi, on sitä perspektiiviä. Aimo Räsänen poikana on lämminhenkinen ja huolehtiva mut

Mitä tapahtuu, kun keskeisessä roolissa oleva näyttelijä estyy tekemästä työtään äkillisesti kesken esityskauden? Näytöksiä joudutaan perumaan, mutta ei montaa, kunhan saadaan korvaava näyttelijä ajettua sisään. Teatterin johtaja ja ohjaaja päättävät, mitä perutaan ja miten paikataan. Sairastapauksen vuoksi Saara Jokiahon piti hiljattain ottaa Rachelin rooli näytelmässä Juhlista jaloin. Tieto paikkaustarpeesta tuli viime keskiviikkona, jolloin Saara ehti illalla opiskella tekstiä neljän tunnin ajan. Torstaina toisen näytelmän harjoitukset piti jättää väliin; tällöin työpäivä kesti aamusta iltaan, yhdeksästä yhdeksään. Esityksestä oli aiemmin tehty taltiointi, jota katsomalla Saara sai kuvan siitä, miten Rachel liikkuu, mitä reittejä käyttäen, missä hän on kussakin kohtauksessa, mitä hänellä on päällä, onko hänellä käsissään jotain... Ja ennenkaikkea treeni oli tekstin lukemista ja puhumista sekä näytelmän harjoittelua myös muiden kanssa. Myös Rachelin roolivaatteet piti sovittaa Saar

Tällä kertaa pääsen Saara Jokiahon mukaan seurailemaan, miten näyttelijä valmistautuu Jekyll&Hyden esitykseen. Aluksi kiertelemme kulisseissa suuren näyttämön ympärillä - ja näyttämölläkin. Saara esittelee minulle paikkoja. J&H:n avustajien pukuja rekissä - tässä tapahtuvat myös vaatteidenvaihdot. Lisää avustajien pukuja - sekä Saara "valonaisena". "Lakana" eli puvustajien ohje siitä, mitä kenelläkin missäkin vaiheessa on päällä, mitä milloinkin tarvitaan. Jekyllin laboratorion kirja. Oikeasti kyseessä on vanha operetin käsikirjoitus. Todellakin käsin kirjoitettu. Jekyllin taivaitakurotteleva kirjasto on yksi suosikkinäkymiäni musikaalissa. Kirjat eivät ole aitoja, vaan illuusio on hyvä. Katedraalin ikkuna on suuri ja kaunis. On se sitä näytelmässäkin, saati kun seisoo sen vieressä ja tajuaa sen koon. Orkesterimonttu lavan alla on matala, musta luola. Ja kuulema melko hikinen paikka silloin, kun täysi bändi soittaa siellä

Kun taannoin olin katsomassa Katoavaa maata koeyleisönäytöksessä, heräsi kysymys, missähän sitä oikeastaan ollaan. Kun nyt olen harvinaisen hyvässä asemassa ottamaan selvää, niin otetaan selvää. Kysymyksiini vastaili kattavasti teatterikuraattori Antti Niskanen, kiitokset hänelle. Koeyleisönäytös pidetään siksi, että teatterilla on koettu hyväksi, että jo ennen ”virallista” myytyä ennakkoa työryhmä saa kokemuksen yleisölle esittämisestä. Sitä edeltävät yleisöt ovat yksinomaan talon omaa henkilökuntaa. Tällöinkin mukaan tulee esittävä elementti, mutta ennen esityksiä kustakin näytelmästä halutaan kokemus myös ns. tavalliselle yleisölle esittämisestä. Koeyleisökenraali (2. pääharjoitus) on siis harjoitus, jossa työryhmä harjoittelee yleisön läsnäollessa. Ainoa ero esitykseen on, että yleensä koeyleisöharjoituksen väliajalla ei ole väliaikatarjoilua. Kaikki esityksen elementit ovat koossa ja kenraali- eli pääharjoituksessa harjoitellaan sitä, että näytelmä mennään esityksenomaisesti kai

Näytelmä Elämänmeno perustuu Pirkko Saision romaaniin. Näytelmä sijoittuu sotien jälkeiseen pula-aikaan, kun suuret ikäluokat syntyvät ja sota vaikuttaa elämään vielä pitkänä varjona. Kyseessä on "erään tavallisen perheen karhean kaunis selviytymistarina sodan jälkeisessä Suomessa." (Lainaus Jyväskylän kaupunginteatterin sivulta - lue tarkempi esittely täältä ) Elämänmeno-näytelmän ensi-ilta on tammikuun lopussa 2016. Pääsin seuraamaan Elämänmenon tämän syksyn ensimmäisen harjoituspäivän iltaharjoituksia. Keväällä työryhmä on tutustunut tekstiin, ja ennen tätä on mm. katsottu sodanjälkeisestä Suomesta kertova dokumentti, kuunneltu ajan musiikkia ja kuultu alaa tutkivaa asiantuntijaa. Päiväharjoituksissa tekstiä oli luettu läpi, ja iltaharjoituksista tiesin ennakkoon vain sen, että siellä tutustutaan lavastus- ja puvustusmalleihin. Harjoitusten alkaessa talossa kuulutetaan, mitä alkaa tapahtua ja missä. Aluksi oppaanani on graafikko Marjo Vihavainen, jonka kanssa olemme t