Eturivin kuningattaren blogi

Teatteriharjoituksia on aina mielenkiintoista päästä seuraamaan, mutta jotkut harkkakerrat ovat ihan spesiaaleja. Sellainen oli ilta, jolloin olin katsomassa syksyllä ensi-iltansa saavan Tämä on ryöstö! -näytelmän harjoituksia. Olo oli hyvinkin virkistynyt huolimatta siitä, että takana oli täysimittainen työpäivä ja harjoituksen päättyessä oli jo hyvinkin ilta. Kahta vaille koko kööri samassa kuvassa; vasemmalta Piia Mannisenmäki, Hannu Lintukoski, Jukka-Pekka Mikkonen, Jouni Salo, Hegy Tuusvuori, Asko Vaarala ja Pekka Hiltunen. Harjoituksen ensimmäistä puoliaikaa oli seuraamassa myös pedagoginen opiskelijaryhmä Jyväskylän yliopistolta. Ohjaaja Snoopi Siren - joka on ohjannut Jyväskylän kaupunginteatteriin myös Päivänsäteet-komedian - esitteli aluksi illan harjoitusta ja kertoi, että nyt aletaan työstää kohtausta jota ei ole ennen tehty; "tää voi olla aika hidasta rämpimistä alkuun". Aaro Vuotilalla ei ehkä ole Hannu Lintukoskelle mieleistä asiaa...? Aluksi koht

Tämän vuoden ensimmäisessä Jyväskylän kaupunginteatterin sunnuntaikonsertissa 17.2. esiintyivät laulajat Susanna Haavisto ja Eija Ahvo sekä pianisti Esa Helasvuo. Konsertin nimi oli Yhdessä 40 v, kuvastaen aidosti sitä, kuinka kauan kolmikko on toisensa tuntenut. Konsertin ohjelmistoon oli poimittu kappaleita Susannan, Eijan ja Esan yhteisen uran varrelta. Kummankin puoliajan avasi instrumentaali, jotka Esa oli itse säveltänyt. Ensimmäinen laulettu kappale oli Ihmisvihaajan teema -niminen laulu (tai ehkä hyräelmä?) näytelmästä Ihmisvihaaja. Kyseisessä produktiossa Susanna ja Eija aikanaan tutustuivat Helsingin kaupunginteatterissa 1977. Seuraavaksi kuultiin Jyväskylän kaupunginteatterin yleisölle hiljattain tutuksi tullut Peterin loppulaulu eli Peter Pan -musikaalin päättävä kappale. Aikanaanhan Susanna Haavisto esitti kyseisen suomalaisen näytelmän ensimmäistä Peteriä ja Eija Ahvo Leena Kultasta. Jatkossa seurasi monia hyvin tuttuja kappaleita, kuten aivan ihana Joka pojalla on siivet

Kävin katsomassa Hair-musikaalin lauantaina 16.2. eli kun sitä esitettiin ensimmäisen kerran suuren näyttämön nostolavarikon jälkeen. Näyttämö on nyt siis tasainen, tuettu paikalleen. Hairissakin käytettiin aiemmin nostolavoja, joten nostimen rikkoutumisen vuoksi näytöksiä jouduttiin perumaan ja esitystä muokkaamaan uusiksi. Iso osa esityksestä on ennallaan; paljon tapahtumia sijoittuu tasaiselle etulavalle ja lavan takaosassa olevalle portaikkolavasteelle, jotka eivät muutu. Osa lavastuksesta on sen sijaan jouduttu muokkaamaan, samoin kuin toisen näytöksen alussa ollut "järistys" jossa lavastus muuttui katsojien silmien edessä. Ilmeisimpinä muutoksina ovat mainittu toisen näytöksen alku sekä Hare Krishna -kohtauksen toteutus. Aiemmin Hare Krishna -musiikkinumero tapahtui lavan takaosassa nostolavojen päällä, nyt se on tuotu lavan etuosaan. Kun Hairin on nähnyt ennenkin, etenkin isoimmat muutokset ovat toki helposti havaittavissa. Mutta jos esitystä ei ole nähnyt aiemmin, e

Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä -monologi sai uusintaensi-iltansa tänään perjantaina. Miestä esittää (edelleen) Jorma Böök. Näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa oli syyskuussa 2016. Tuolloin kirjoitin harjoituksista ja itse näytelmästä useita juttuja. Ensi-iltajuttu, jossa näytelmää esitellään selkeimmin, löytyy täältä (linkki) ja koko juttusarja aukeaa tästä (linkki) . Kuva: Jiri Halttunen Teksti ja visuaalinen esillepano ovat samoja kuin aiemminkin, mutta tunnelma on yhtäaikaa tuttu ja uusi. Oli mielenkiintoista mennä katsomaan näytelmää, jonka edellisellä esityskaudella näin useita kertoja. Teksti oli edelleen tuttu; muistin helposti tarinan ja myös alkavat kohtaukset aina muutamasta sanasta. Olikin mielenkiintoista samalla seurata yleisön reaktioita. Mutta tärkeämpää on, että edelleen tämä näytelmä koskettaa syvältä sisältä lujasti ja lämpimästi. Vesikierteet nousevat silmiin ja toisaalta nauran ihan aidosti. Kuva: Jiri Halttunen Jorma eläytyy

Eilen pääsin katsomaan Miehen kylkiluu -näytelmän. Suuren näyttämön lavanostinongelmien vuoksi välillä ehdin jo jännittää, miten näiden näytösten käy, mutta Miehen kylkiluuta pystytään esittämään onneksi ihan suunnitelman mukaisesti. Näytelmä on Mikko Roihan ohjaama, ja jo aiemmin olen todennut - ja blogissakin julistanut - että Roihalla on sellainen ote ja näkemys ohjaamiseen, että aina kannattaa mennä katsomaan kun hänen ohjauksiaan esitetään. Enkä pettynyt tälläkään kertaa - sen sijaan yllätyin iloisesti siitä, miten erilainen tämä taas oli kuin häneltä aiemmin näkemäni ohjaukset. Monipuolinen taitelija! Maria Jotunin klassikkoteksti herää henkiin omalaatuisen erityisellä tavalla, karrikoituine hahmoineen, tanssimuuveineen ja korostetun kirjakielisine repliikkeineen. Topias Kinkkunen (Paavo Honkimäki) ja Miina Salokannel (Ulla Reinikainen). Kuva: Moe Mustafa Paavo Honkimäki tekee kaksi roolia, apteekkari Jussi Ollenberginä sekä suutari Topias Kinkkusena - ja kyllä löytyy mie