tiistai 19. helmikuuta 2019

Tukkajengi tanssaa tasatantereella

Kävin katsomassa Hair-musikaalin lauantaina 16.2. eli kun sitä esitettiin ensimmäisen kerran suuren näyttämön nostolavarikon jälkeen. Näyttämö on nyt siis tasainen, tuettu paikalleen. Hairissakin käytettiin aiemmin nostolavoja, joten nostimen rikkoutumisen vuoksi näytöksiä jouduttiin perumaan ja esitystä muokkaamaan uusiksi.

Iso osa esityksestä on ennallaan; paljon tapahtumia sijoittuu tasaiselle etulavalle ja lavan takaosassa olevalle portaikkolavasteelle, jotka eivät muutu. Osa lavastuksesta on sen sijaan jouduttu muokkaamaan, samoin kuin toisen näytöksen alussa ollut "järistys" jossa lavastus muuttui katsojien silmien edessä. Ilmeisimpinä muutoksina ovat mainittu toisen näytöksen alku sekä Hare Krishna -kohtauksen toteutus. Aiemmin Hare Krishna -musiikkinumero tapahtui lavan takaosassa nostolavojen päällä, nyt se on tuotu lavan etuosaan. Kun Hairin on nähnyt ennenkin, etenkin isoimmat muutokset ovat toki helposti havaittavissa. Mutta jos esitystä ei ole nähnyt aiemmin, ei varmastikaan edes huomaa että jokin on alunperin suunniteltu olevan toisin. Työryhmä on lyhyessä ajassa ponnistanut todella hienoa työtä, mukautunut vallitseviin olosuhteisiin ja saanut homman toimimaan saumattomasti. Koska koreografiaa ja lavastusta on muutettu, myös valaistusta on muokattu samalla tarvittavilta osin. Valoilla onkin nyt entistä suurempi merkitys toisen näytöksen alun dramaattisen tunnelman luomisessa.

Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Juttelin erään pariskunnan kanssa asiasta; he olivat ensimmäistä kertaa katsomassa Hairia, ja sanoivat, että heidän kummankaan mielestä mistään ei huomaa, että tässä olisi tehty jotain pikamuutoksia. Itseasiassa pariskunnan toinen osapuoli sanoi, että Hair on hänelle ensimmäinen musikaali jonka hän eläissään on nähnyt - ja että hän on aivan myyty. Muuta teatteria, enimmäkseen komediaa, pariskunta on kuulemma käynyt katsomassa paljonkin.

Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Hair-musikaalin sydän ja taika on siis ennallaan. Loistava musiikki, mukaan imevä rakkauden ja läheisyyden tunnelma, värikäs riemukkuus - ja toisaalta lopun riipaisevuus. Jälleen kerran seurasin kuolemanvakavana, vesikierteet silmissä Ihmisen kohtaloa. Hair on loistava elämys täynnä tunnetta.

Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Työryhmä on siis tehnyt hienoa työtä, mukautunut ja venynyt. Samoin joutuvat tekemään tulevien produktioiden tekijät; mukautumaan siihen, että tekniikka ja tilat eivät toimi kuten tämäntasoisessa teatteritalossa odottaisi. On pakko sanoa, että pidän erittäin tympeänä sitä, että Jyväskylän kaupunki on antanut teatteritalon mennä tähän kuntoon. Peruskorjausta on jahkattu vuosikaudet, mutta rahoitus vedetty aina pois. Ei voi olla niin, että tällaisen taidelaitoksen tekijöiden tehtävä on paikata kaupungin laiminlyöntejä. Yleisötiloissa huomaa lähinnä pintojen kulumisen (purkautuvat istuimetkin on peitelty hupuin), mutta teatterin tekeminen käy aina vain vaikeammaksi kun tekniikka pettää ja mahdollisuudet kapenevat. Mitä huonompaan kuntoon teatteritalo menee, sitä kalliimmaksi korjaus käy - paitsi korjaukseen menevien rahojen suhteen, myös siinä että esityksiä joudutaan perumaan kuten nyt kävi kalkkiviivoilla kokonaan perutun Sydänmaan kohdalla. Joitakin näytöksiä piti perua Päivänsäteistä, ja useampia liki täyteen myytyjä myös Hairista. Päättäjät ehkä ymmärtävät taloudelliset lipunmyyntitappiot (joiden on sanottu nousevan jopa satoihin tuhansiin euroihin), mutta monia meistä kiinnostavat peruutusten kulttuuritappiot. Jyväskylä haluaa esittäytyä Aallon kaupunkina ja kulttuurikaupunkina, mutta kumpikaan ei tällä menolla kovin uskottavalta tunnu kaupungin puolelta - kulttuurin tekijät toki tekevät parhaansa hankalissakin olosuhteissa. Kaupunki on jo rakentanut ainutlaatuisen puoliksi maan alla olevan "tunnelin", ja tekeillä on ainutlaatuinen puoliksi maan alle rakennettava jalkapallostadion. Pitääkö teatterinkin sortua puoliksi maan alle että se alkaa kiinnostaa päättäjiä riittävästi?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti