Miehen kylkiluu
Eilen pääsin katsomaan Miehen kylkiluu -näytelmän. Suuren näyttämön lavanostinongelmien vuoksi välillä ehdin jo jännittää, miten näiden näytösten käy, mutta Miehen kylkiluuta pystytään esittämään onneksi ihan suunnitelman mukaisesti. Näytelmä on Mikko Roihan ohjaama, ja jo aiemmin olen todennut - ja blogissakin julistanut - että Roihalla on sellainen ote ja näkemys ohjaamiseen, että aina kannattaa mennä katsomaan kun hänen ohjauksiaan esitetään. Enkä pettynyt tälläkään kertaa - sen sijaan yllätyin iloisesti siitä, miten erilainen tämä taas oli kuin häneltä aiemmin näkemäni ohjaukset. Monipuolinen taitelija! Maria Jotunin klassikkoteksti herää henkiin omalaatuisen erityisellä tavalla, karrikoituine hahmoineen, tanssimuuveineen ja korostetun kirjakielisine repliikkeineen.
Paavo Honkimäki tekee kaksi roolia, apteekkari Jussi Ollenberginä sekä suutari Topias Kinkkusena - ja kyllä löytyy miehestä elastisuutta ja heittäytymistä molempiin rooleihin! Erityisen hulvaton on Topias hyvin määrätietoisena, vetävällä askelella etenevänä suomalaisena miehenä karrikoituine kehonkielineen. Myös seuranani ollut parisuhdemies oli aivan haltioitunut Topiaksen hahmosta; eräänkin huippukohtauksen aikana hän tuntui siinä vieressäni suorittavan jonkinlaista tukehtumista ja pyyhki vesiä silmistään. Anne Niilola tekee niin ikään kaksi roolia; apteekin emännöitsijä Amalia Oljanderina sekä apteekkioppilas Aina Zinkinä, joka tosin on pieni rooli vailla repliikkejä. Amalialla sen sijaan on hyvinkin topakka osuus näytelmässä, ja hän laukoo monia osuvia nasautuksia. Maija Siljander apteekkarska Elli Ollenberginä on varsinainen wannabe femme fatale, äärilaidasta toiseen myrskyävä naiskarikatyyri. Hannele Laaksonen apteekin työntekijä Lukassonina on oivallinen roolissaan surkuhupaisaan - enemmän kyllä hupaisaan - ihmissuhdeloukkuun jääneenä, itseaiheuttamassaan sotkussa räpistelevänä hahmona. Ulla Reinikainen tohtorin emännöitsijä Miina Salokanteleen roolissa antaa mennä täysillä, taitavasti ja hallitusti överiksi.
Roolisuoritusten tasosta huolimatta kokonaisuus on ehdottomasti vielä enemmän kuin osiensa summa. Tämä ei ole kenenkään sooloshow, vaan nimenomaan oivallista ryhmätyötä, jossa jokainen auttaa kaveria kukoistamaan. Kaikki näyttelijät tekevät tarkkaa työtä niin, että vaikka näytteleminen usein on liioiteltua, se on kuitenkin täysin hanskassa ja tarkoituksenmukaista. Vaikutelma on aluksi hieman hämmentävä, mutta oikeasti hyvinkin riemukas. Heittäytymistä ja uskallusta ei todellakaan puutu keneltäkään, ja pokka pitää täydellisesti vaikka yleisö remahtelee nauruun vähän päästä. Osa kohtauksista nousee omalle absurdille tasolleen niin, että voin hyvin kuvitella, että nämä ovat nimenomaan työryhmätyöstämiseen hedelmiä; lähdetään kokeilemaan ja löydetään helmi.
Karuhkon, selkeän lavastuksen on suunnitellut ohjaaja Mikko Roiha itse. Tämä näytelmä ei lavasteita paljon tarvitsekaan, vaan tarina kulkee nimenomaan näyttelijöiden varassa. Myöskään puvuilla ei koreilla, vaan ne ovat asiaankuuluvat ja käytännölliset - tosin joissain kohtauksissa niistäkin löytyy omaa hienovaraista komiikkaansa. Pukusuunnittelu on Taina Sivosen käsialaa.
Miehen kylkiluusta on Jyväskylän kaupunginteatterissa vielä useita näytöksiä tulossa. Tämä ei ole ihan tavanomaista teatteria, vaan tässä on oma ihanasti vinksahtanut absurdi vivahteensa joka kohtaa varsin perinteistäkin ilmaisua tarinan ollessa kuitenkin hyvin selkeä. Näytelmä on intensiivinen ja nopeatempoiset tapahtumat imevät mukaansa. Välillä katsoja istuu huuli pyöreänä, välillä kiekaisee naurusta, ja yhtään tylsää hetkeä ei ole. Lopputulos on virkistävän riemukas ja ehdottomasti näkemisen arvoinen!
Miehen kylkiluu Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla. (linkki)
 |
| Topias Kinkkunen (Paavo Honkimäki) ja Miina Salokannel (Ulla Reinikainen). Kuva: Moe Mustafa |
Paavo Honkimäki tekee kaksi roolia, apteekkari Jussi Ollenberginä sekä suutari Topias Kinkkusena - ja kyllä löytyy miehestä elastisuutta ja heittäytymistä molempiin rooleihin! Erityisen hulvaton on Topias hyvin määrätietoisena, vetävällä askelella etenevänä suomalaisena miehenä karrikoituine kehonkielineen. Myös seuranani ollut parisuhdemies oli aivan haltioitunut Topiaksen hahmosta; eräänkin huippukohtauksen aikana hän tuntui siinä vieressäni suorittavan jonkinlaista tukehtumista ja pyyhki vesiä silmistään. Anne Niilola tekee niin ikään kaksi roolia; apteekin emännöitsijä Amalia Oljanderina sekä apteekkioppilas Aina Zinkinä, joka tosin on pieni rooli vailla repliikkejä. Amalialla sen sijaan on hyvinkin topakka osuus näytelmässä, ja hän laukoo monia osuvia nasautuksia. Maija Siljander apteekkarska Elli Ollenberginä on varsinainen wannabe femme fatale, äärilaidasta toiseen myrskyävä naiskarikatyyri. Hannele Laaksonen apteekin työntekijä Lukassonina on oivallinen roolissaan surkuhupaisaan - enemmän kyllä hupaisaan - ihmissuhdeloukkuun jääneenä, itseaiheuttamassaan sotkussa räpistelevänä hahmona. Ulla Reinikainen tohtorin emännöitsijä Miina Salokanteleen roolissa antaa mennä täysillä, taitavasti ja hallitusti överiksi.
 |
| Lukasson (Hannele Laaksonen) ja Amalia Oljander (Anne Niilola). Kuva: Moe Mustafa |
Roolisuoritusten tasosta huolimatta kokonaisuus on ehdottomasti vielä enemmän kuin osiensa summa. Tämä ei ole kenenkään sooloshow, vaan nimenomaan oivallista ryhmätyötä, jossa jokainen auttaa kaveria kukoistamaan. Kaikki näyttelijät tekevät tarkkaa työtä niin, että vaikka näytteleminen usein on liioiteltua, se on kuitenkin täysin hanskassa ja tarkoituksenmukaista. Vaikutelma on aluksi hieman hämmentävä, mutta oikeasti hyvinkin riemukas. Heittäytymistä ja uskallusta ei todellakaan puutu keneltäkään, ja pokka pitää täydellisesti vaikka yleisö remahtelee nauruun vähän päästä. Osa kohtauksista nousee omalle absurdille tasolleen niin, että voin hyvin kuvitella, että nämä ovat nimenomaan työryhmätyöstämiseen hedelmiä; lähdetään kokeilemaan ja löydetään helmi.
 |
| Apteekkari Jussi Ollenberg (Paavo Honkimäki) ja hänen rouvansa Elli Ollenberg (Maija Siljander). Kuva: Moe Mustafa |
Karuhkon, selkeän lavastuksen on suunnitellut ohjaaja Mikko Roiha itse. Tämä näytelmä ei lavasteita paljon tarvitsekaan, vaan tarina kulkee nimenomaan näyttelijöiden varassa. Myöskään puvuilla ei koreilla, vaan ne ovat asiaankuuluvat ja käytännölliset - tosin joissain kohtauksissa niistäkin löytyy omaa hienovaraista komiikkaansa. Pukusuunnittelu on Taina Sivosen käsialaa.
 |
| Apteekkarska Elli Ollenberg (Maija Siljander). Kuva: Moe Mustafa |
Miehen kylkiluusta on Jyväskylän kaupunginteatterissa vielä useita näytöksiä tulossa. Tämä ei ole ihan tavanomaista teatteria, vaan tässä on oma ihanasti vinksahtanut absurdi vivahteensa joka kohtaa varsin perinteistäkin ilmaisua tarinan ollessa kuitenkin hyvin selkeä. Näytelmä on intensiivinen ja nopeatempoiset tapahtumat imevät mukaansa. Välillä katsoja istuu huuli pyöreänä, välillä kiekaisee naurusta, ja yhtään tylsää hetkeä ei ole. Lopputulos on virkistävän riemukas ja ehdottomasti näkemisen arvoinen!
Miehen kylkiluu Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla. (linkki)
Kommentit
Lähetä kommentti