Eturivin kuningattaren blogi

Jyväskylän kaupunginteatteri avasi jälleen esirippunsa - Esirippu aukeaa -tapahtumassa esiteltiin kevään ohjelmistoa katkelmien, musiikin, haastatteluiden ja trailereiden avulla. Tapahtuma kiinnosti selvästi - suuren näyttämön katsomo oli varsin täynnä. Illan avasi itseoikeutetusti teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen puheellaan. Varsinaisena seremoniamestarina toimi markkinointipäällikkö Jouni Huhtaniemi. Ensimmäisenä näytelmänä esiteltiin 17.2. suurelle näyttämölle ensi-iltaan tuleva Kun isoisä Suomeen hiihti. Jouni haastatteli ohjaaja Tommi Auvista, ja sen jälkeen nähtiin vauhdikas musiikkinumero - itse asiassa sama, josta kirjoitin kun olin viime vuoden puolella seuraamassa harkkoja. Jouni haastatteli myös vierailijat Arja Korisevan, Ari-Kyösti Sepon ja Juho Rantosen. Kaikki kiittelivät hyvää vastaanottoa teatteriin ja kehuivat sen lämmintä henkeä. Arja tuntui olevan erityisen innoissaan tästä vierailustaan. Ja kun moni on kuulema kysynyt lippuja varatessaan "sellaista näytöstä,

Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä nähtiin Yksin Berliinissä -näytelmän vierailun ensi-ilta. Näytelmä perustuu Hans Falladan samannimiseen romaaniin. Tuotannon ovat yhteistyössä toteuttaneet Vapaa Teatteri, Teatteri Avoimet Ovet, Tanssiteatteri Minimi ja Riihimäen Teatteri. Esityksen on ohjannut, lavastanut ja dramatisoinut Mikko Roiha. Anna ja Otto Quanqelin rooleissa nähdään Tiina Weckström ja Jukka Pitkänen. Tarina itsessään kertoo pienen ihmisen elämästä suuren mielipuolisen - ja silti ihmisten luoman - koneiston hampaiden jauhettavana. Rakkaudesta, luona pysymisestä, siitä ettei luovu itsestään eikä rakkaistaan - ei ainakaan ilman vastarintaa. Kuva: Mohammed Moe Mustafa Näytelmä on todellista näyttelijätyön juhlaa - ilmaus saattaa olla jo kliseinen mutta erittäin tosi tässä esityksessä. Tiina Weckström ja Jukka Pitkänen tekevät kerrassaan upeaa työtä aina pienistä vivahteista voimakkaimpaankin ilmaisuun saakka. Tunnelma on intensiivinen, vangitseva, viipyi

- eli olisiko se sitten neljännesmieli vai...? ;) Kysyin, saanko tulla Mielipuolen harkkoihin, olin tervetullut ja pölähdin paikalle. Ja kuulin, että illan ohjelmassa on ensimmäisen puoliajan läpäri. No mutta, sehän sattui! Putkonen (Jukka-Pekka Mikkonen) päiväkirjansa parissa. Harjoitusajan alkaessa näyttelijät ovat vielä valmistautumassa asiaankuuluvasti maskissa - tämäkin on toki työaikaa. Pienen näyttämön tiloissa käydään keskustelua mm. lavasteista ja kahvista sekä esitykseen kuuluvasta tekniikasta. Mietitään tv:n sijoittelua ja videoklippejä. Samalla näyttelijätkin saapuvat paikalle - joku kertaa alkureplojaan kuiskaajan kanssa, toinen liittyy keskusteluun vaatteista ja käsiohjelmasta, joku lukee plariaan. Pohditaan vielä sitäkin, miten näkyvyys lavalle ja kulissien taakse muuttuu sen mukaan, missä kohtaa katsomoa katsoja istuu - ja miten mahdollisia eroja tasoitetaan. Tekninen mies leikkii telkkaria. Ja myös idoli on kuvassa mukana! Ohjaaja Seppo Honkonen kuuluu

Pääsin jututtamaan Karmo Mendeä, Jyväskylän kaupunginteatterin lavastussuunnittelijaa. Juttelimme ensin siitä, millaista lavastussuunnittelijan työ on ja miten produktion lavastus syntyy. Karmo Mende. Kuva: Jiri Halttunen Kun näytelmä on valittu ohjelmistoon, Karmo tapaa ohjaajan ja työryhmän. Ideoita lavastuksesta voi syntyä milloin vain ja missä vain. Ideakuvastoja Karmo ei käytä. Aluksi Karmo piirtää ideansa, ja ne kehittyvät ja jalostuvat pikkuhiljaa myös työryhmän kanssa keskustellessa. Seuraaviin suunnittelukokouksiin ideat materialisoituvat enemmän. Karmo tekee tässä vaiheessa pienoismallin lavastuksesta - siinä lopullinen malli on konkreettisemmin ja selkeämmin esillä kuin piirustuksissa. Sitten Karmo tekee verstasta varten työpiirustukset, ja niiden pohjalta verstas toteuttaa lavasteet - suullisiakin ohjeita käytetään ohessa. Toisaalta tekovaiheessa myös verstaalta tulee ehdotuksia, jolloin lopputulos paranee entisestään. Karmo painottaakin, että lavasteiden valmistumi