Eturivin kuningattaren blogi

Viime viikolla Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä vieraili Musta laatikko, tällä kertaa järjestysnumerolla 18. Kyseessä on konsepti, jossa Helsingin Sanomien toimittajat ja kuvaajat kertovat aiheista, joita he ovat työstäneet pitemmän aikaa, mutta joista artikkelit ovat vasta tulossa. Esityksiä elävöitetään kuvin ja videoin. Illan juonsi toimittaja Jaakko Lyytinen. Esitys oli kiinnostanut yleisöä hyvin, sillä tupa oli täysi. Ensimmäisena kuulimme Petja Pellin kertovan Euroopan tärkeimmästä eläimestä. Ja ei, se tärkein eläin ei todellakaan ole ihminen! Puhe oli luontokadosta ja siitä, miten ihminen muokkaa sekä omaa ympäristöään että eläimiä, niiden olemusta ja elinympäristöä. Pelli kertoi projektista, jossa jo sukupuuttoon tapettu laji tuodaan jalostuksen keinoin takaisin henkiin. Toisen puheenvuoron otsikko oli Hittejä pukkaa. Ilkka Mattila, Helsingin Sanomien pop-musiikkiin erikoistunut kulttuuritoimittaja kertoi siitä, miten hittien tekeminen ei nykyään välttäm

Tampereen Työväen Teatteri esittää musikaalia Come From Away. Sen käsikirjoitus, laulujen sanat ja musiikki ovat Irene Sankoffin ja David Heinin käsialaa. TTT:lle sen on ohjannut musikaaliguru Samuel Harjanne. Heti näin alkuun haluan sanoa, että Come From Away oli kaiken kaikkiaan yllättävän pakahduttava Elämys, paljon suurempi kuin osiensa summan olisin osannut kuvitellakaan olevan! Etualalla Nina Tapio. Muut: Pihla Pohjolainen, Matti Leino, Petra Karjalainen, Kaija Kärkinen, Jari Leppänen, Hiski Grönstrand, Jonna Järnefelt, Mika Honkanen, Heidi Kiviharju, Saska Pulkkinen ja Jerry Wahlforss. Kuva: Kari Sunnari Musikaali käsittelee sitä, kun New Yorkin kaksoistornien terrori-iskun aikaan USA:n ilmatila suljettiin ja valtava määrä lentokoneita piti saada turvallisesti johonkin alas taivaalta. Kanadalaiseen pikkukaupunkiin Ganderiin ilmaantui hetkessä noin 7000 "lentoihmistä" - liki saman verran kuin kaupungissa on asukkaita. Musikaali kertoo siitä, miten asukkaat ottivat

Olennainen osa minkä tahansa näytelmän elävyyttä ovat katsojat. Toinen tekemäni katsojakysely koski pienellä näyttämöllä nähtävää näytelmää Tango sateessa. Lauantaina 29.10. iltanäytöksessä pyysin viittä satunnaista yleisön edustajaa ottamaan vastaan kyselylomakkeen ko. näytelmää koskien. Kaikki myös palauttivat lomakkeensa jälkikäteen kuten olivat luvanneet. Lämmin kiitos heille vastauksista! Pyysin vastaajia antamaan blogia varten etunimen tai nimimerkin, jota voisin käyttää. Kysyin myös ikää, tietysti vapaaehtoisesti. Vastaajat ovat Ulla63 (59), IKL (70), Tupuna ("aikuinen nainen"), MT (73) sekä Mirjam (73). Kaikkien vastaajien yleiskuva näytelmästä oli kiittävä. "Todella hienosti toteutettu vain kahden näyttelijän voimin." - Ulla63. "Pidin esityksestä. Näyttelijät onnistuivat hienosti rooleissaan. Tyypit sopivat hyvin tarinan kertojiksi!" - IKL. "Wautsi, osui ja upposi. Kaunis puhutteleva aihe; kaksi yksinäistä, jo elämää nähneitä. Ajankohtain

Tampereen Työväen Teatterissa on tänä syksynä esitetty näytelmää Berliinin taivaan alla. Sen kantaesitys oli 20.9.2022. Näytelmä pohjautuu samannimiseen elokuvaan ja sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Anne Rautiainen. Olen itse nähnyt elokuvan joskus kauan sitten - veikkaan, että siitä on yli 25 vuotta - joten minulla oli joku käsitys elokuvasta, mutta ei liian hallitsevaa katsoakseni näytelmää uusin silmin. Rautiaisen käsikirjoitus ja ohjaus ovat hyvin toimivia. Koko näytelmä on omintakeinen; unenomaisen lumoavine tunnelmineen se tavoittaa hienosti näkymättömän maailman oman olevaisen maailmamme rajapinnassa. Berliinin taivaan alla meno on ajoittain hektistä ja kovaäänistä, mutta silti näytelmän perustunnelma on iättömän rauhallinen - kuten ikiaikaisten enkeleiden maailmaan sopii. Anne-Mari Alaspää. Kuva: Kari Sunnari Näytelmän pääosissa Damiel- ja Cassiel-enkeleinä nähdään Jyrki Mänttäri ja Auvo Vihro. Enkeleiden roolit on toteutettu ihmisen kokoisilla nukeilla - ratkaisu on m

Tampereen teatteri esittää Anastasia-musikaalia, joka kertoo fiktiivisen tarinan nuorena kadonneesta suuriruhtinatar Anastasia Romanovasta. Sen on kirjoittanut Terrence McNally, musiikki on Stephen Flahertyn ja laulut on sanoittanut Lynn Ahrens. Produktion on ohjannut musikaaliguru Samuel Harjanne. Kuva: Heikki Järvinen Harjanne on saanut suuren luokan esityksen toimimaan hienosti kaikilla osa-alueillaan. Tarina kulkee reippaasti eteenpäin. Välillä toki rauhoitutaan tunnelmoimaan, mutta mikään kohta ei laahaa. Huumoriakin on mukana - eri-ikäisiä katsojia naurattavat varmasti osittain hieman eri asiat. Teatterin ihmeen tuntu tulee upeasti esiin, mistä iso kiitos koko työryhmälle; niin ohjaajalle, näyttelijöille, visuaalisille suunnittelijoille kuin kaiken toteuttajillekin! Petrus Kähkönen, Ville Majamaa ja Pia Piltz. Kuva: Heikki Järvinen Koko näyttelijäkaarti tekee hyvää työtä näytellen, tanssien ja laulaen taitavasti. Pia Piltz pääroolissa muuntautuu näytelmän kuluessa taval

Olennainen osa teatteriesitystä ovat katsojat - heillehän teatteria tehdään ja heidän myötään teos kunnolla herää henkiin. Käännetään siis katse katsojiin. Lauantaina 22.10. ennen Suruttomat-musikaalin päivänäytöksen alkua pyysin viittä satunnaista katsojaa ottamaan vastaan kyselylomakkeen Suruttomia koskien. En siis tunne ketään heistä; yritin valita yleisötiloista eri ikäisiä ja eri sukupuolia edustavia henkilöitä, jotta vastauksissa olisi erilaisia näkökulmia. Kaikki lupautuneet palauttivat lomakkeensa jälkikäteen ja olivat paneutuneet vastaamiseen hienosti. Suuri kiitos heille! Pyysin vastaajia antamaan blogia varten etunimen tai nimimerkin, jota voisin käyttää. Kysyin myös ikää, tietysti vapaaehtoisesti. Vastaajat ovat Venla (20), Mira (24), Kaarina (77), Rauno (77) sekä Heikki Tampereelta (58). Tekstissä lainaukset ovat yleensä suoria, mutta joissakin kohdin olen hieman muuttanut tiettyä kohtausta yksilöiviä sanamuotoja, jottei juonesta paljastu liikaa. Roolihenkilöistä puhut

Jyväskylän kaupunginteatterissa on pyörinyt 10 vuoden ajan esitys, johon ei myydä lippuja. Kyseessä on Leijonan osa -teatteriseikkailu. Jyväskylän kaupungin kaikki 2.-luokkalaiset pääsevät kokemaan tämän esityksen osana Jyväskylän perusopetuksen kulttuuriopetussuunnitelma Kompassia. Teatteriseikkailu on saanut alkunsa vuonna 2012. Tuolloin käsikirjoituksesta ja ohjauksesta ovat vastanneet Hanna Häyhä ja Ilona Ruohomäki yhdessä työryhmän eli Antti Niskasen ja Raisa Vattulaisen kanssa. Antti oli mukana kaikissa vaiheissa viime kevääseen saakka. Esityksen toinen näyttelijä on vaihtunut silloin tällöin, mutta aina he ovat olleet Jyväskylän kaupunginteatterin omia näyttelijöitä. Esityskertoja on tähän mennessä ollut yhteensä 380 - keväällä saavutetaan 400 esityksen rajapyykki. Nykyään Leijonan osa -teatteriseikkailussa näyttelevät Paavo Honkimäki eli Alvari-koira sekä Jussi-Petteri Peräinen eli Elias-koira. Esityksen teknikkona toimii Mirva Perälä. Teatteriseikkailun koirakaksikko ala

Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä vieraili sunnuntai-iltana 6.11. Ulla Tapaninen esityksellään Lava-ammuntaa VI. Liki kaksituntisen stand up -tykityksen ovat käsikirjoittaneet Raila Leppäkoski (joka on toiminut myös ohjaajana) sekä Ulla Tapaninen. Ulla Tapaninen. Kuva: Mitro Härkönen Ensimmäiset aplodit Ulla Tapaninen saa saapuessaan lavalle. Hän kiittelee että taputetaan "vaikka en ole vielä edes turpavärkkiäni avannut!" Tapanisen esiintyminen on ilmiömäisen vaivatonta - ja ilmeikästä. Puhe kulkee jatkuvalla syötöllä, aihe vaihtuu lennosta välillä hyvinkin luovin aasinsilloin; "siitäpä tulikin mieleen..." Käsittelyssä ovat mm. hiilijalanjälki, vihanpurkumantra, virastoasioinnit, terveydenhuolto, Facebook, USA:n presidentit, sydän, Venäjä, taiteen työllistävä vaikutus, hullujen seuraaminen, ystävät, älylaitteet, uuden hellan hankkiminen sekä kauppakeskukset. Esityksen visuaalinen ilme oli hyvin pelkistetty; tyhjä lava, musta taustakangas, Ta

Himpan vajaat kaksi vuotta sitten Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä sai ensi-iltansa H.C. Andersenin klassikkosatuun perustuva, Katriina Honkasen ohjaama näytelmä Lumikuningatar. Olin silloin ensi-illassa ja tietenkin kirjoitin siitä blogijutun ( linkki juttuun ). Tuolloin näytelmän esityskausi kuitenkin päättyi heti ensi-illan jälkeen - syystä, jonka kaikki tietävät mutta tuskin kukaan erityisemmin haluaa muistella. Markus Virtanen (Kovis-karhu), Jussi-Petteri Peräinen (Lukki), Piia Mannisenmäki (Lumikuningatar) ja Jukka-Pekka Mikkonen (Pehmo-karhu). Kuva: Jiri Halttunen Nyt perjantaina 4. marraskuuta Lumikuningatar sai kuitenkin uuden ensi-iltaansa. Itse olin "hovini" kanssa katsomassa ennakkonäytöstä edellisenä iltana. Näytelmähän on sinänsä sama, joten nyt en käy sitä samalla tavoin läpi kuin aiemmassa ensi-iltajutussa - seison edelleen sanojeni takana. Sen sijaan näyttelijöistä haluan kirjoittaa; etenkin, kun osa porukasta on vaihtunut. Jussi-Pet