Katsojien silmissä Suruttomat

Olennainen osa teatteriesitystä ovat katsojat - heillehän teatteria tehdään ja heidän myötään teos kunnolla herää henkiin. Käännetään siis katse katsojiin.

Lauantaina 22.10. ennen Suruttomat-musikaalin päivänäytöksen alkua pyysin viittä satunnaista katsojaa ottamaan vastaan kyselylomakkeen Suruttomia koskien. En siis tunne ketään heistä; yritin valita yleisötiloista eri ikäisiä ja eri sukupuolia edustavia henkilöitä, jotta vastauksissa olisi erilaisia näkökulmia. Kaikki lupautuneet palauttivat lomakkeensa jälkikäteen ja olivat paneutuneet vastaamiseen hienosti. Suuri kiitos heille! Pyysin vastaajia antamaan blogia varten etunimen tai nimimerkin, jota voisin käyttää. Kysyin myös ikää, tietysti vapaaehtoisesti. Vastaajat ovat Venla (20), Mira (24), Kaarina (77), Rauno (77) sekä Heikki Tampereelta (58).

Tekstissä lainaukset ovat yleensä suoria, mutta joissakin kohdin olen hieman muuttanut tiettyä kohtausta yksilöiviä sanamuotoja, jottei juonesta paljastu liikaa. Roolihenkilöistä puhuttaessa olen tarvittaessa lisännyt sulkuihin näyttelijöiden nimet. Tässä kohtaa lukemisen selvyyden vuoksi muistutan, että näytelmässä Homsantuu ja Kerttu ovat yksi ja sama henkilö - eri yhteyksissä häntä kutsutaan eri nimellä. (Tästä poikii ajatus siitä, miten kyseinen hahmo on eri henkilö eri tilanteissa - tai ainakin eri ihmisten silmissä. Mutta en nyt harhaudu sinne.)

Keskellä Jukka-Pekka Mikkonen (Risto) ja Saara Jokiaho (Johanna).
Kuva: Jiri Halttunen

Yleiskuva esityksestä oli kaikilla positiivinen. "Romanien laulut ja tanssit - loistavaa eläytymistä ja osaamista!" - Rauno. "Pidin siitä aika paljon. Musiikista, tanssista kului jonkun aikaa kun oivalsin sanoman." - Kaarina. "Pidin kovasti! Realistinen, hauska ja tunteikas kuvaus 1800-luvun loppupuolen elämästä ja naisen asemasta. Kokonaisuus niin musiikin, tanssin, näyttelijöiden kuin lavasteidenkin suhteen oli hieno!" - Mira. "Esitys oli visuaalisesti kaunis sekä musiikki, tanssit, laulu ja puhe toimivat koko ajan hyvin yhteen. Esitys oli viimeistelty ja monipuolinen." - Venla. "Olen nähnyt Suruttomien kantaesitysversion Tampereen Työväen Teatterissa yhteensä 29 kertaa. Myös muita versioita olen nähnyt, vaikka teosta valitettavan vähän onkin esitetty. Jyväskylän version näin nyt toista kertaa. Jyväskylän esitys on kaikinpuolin loistokas ja upea versio tästä yhdestä lempimusikaalistani. Jokainen osa-alue toimii eikä esityksessä ole yhtään heikkoa lenkkiä. Toivon vilpittömästi, että ihmiset niin Jyväskylästä kuin kauempaakin ymmärtäisivät tulla nauttimaan tästä kaikin tavoin vaikuttavasta elämyksestä." - Heikki Tampereelta.

Juha Valkama (poliisi) ja Anton Avela (vanki).
Kuva: Jiri Halttunen

Kysyin, oliko esityksessä jotain, josta vastaajat pitivät aivan erityisesti. "Näyttelijöiden osaamisesta - roolissa pystyttiin myös kohtausten 'sivurooleissa'. Tanssikohtaukset olivat hienoja ja taidokkaita." - Venla. Venla kehui myös esityksen ihan loppua vaikuttavaksi, sekä loppupuolella ollutta dramaattista kohtausta edeltäviä tapahtumia. Myös Mira kehui näyttelijöiden osaamista, tanssi- ja laulukohtauksia - samoin kuin lavasteita. "Johannan (Saara Jokiaho) alistuminen ja nöyryys oli minusta tuotu hyvin esiin. Tunsin jopa vihaa häntä kohtaan. Kerttu (Siina Mäkikoivu) toi toisenlaiset tunteet esiin. Hyvä ilo tuli hänen tanssiesityksistään esiin, myös paatuneet tunteet." - Kaarina. " Sydän-laulu; se oli varsinkin Homsantuun (Siina Mäkikoivu) esittämänä aivan ylittämätön teatteria - kun koen teatterissa huippusuoritukseen, minua itkettää. Nyt itketti!" - Rauno. "Suruttomien sielu ovat Matti Puurtisen ainutlaatuisen upeat sävellykset. Totta kai Minna Canthin alkuperäisteos puhuttelee jo sinänsä myös nykypäivän katsojaa, unohtamatta tietenkään myös Sirkku Peltolan ja Heikki Salon panosta musikaalin teossa. Jyväskylän esityksessä pidän erityisesti erityisesti siitä yhteen hiileen puhaltamisesta, mikä välittyy lavalta katsomoon. Tuntuu, että jokainen lavalla olija todella nautti ollessaan osaa hienoa kokonaisuutta. Erikseen pitää mainita kapellimestari Lasse Hirven sovitukset, jotka uudistavat juuri sopivalla tavalla ja oikeassa hengessä alkuperäisversion partituuria." - Heikki Tampereelta.

Saara Jokiaho (Johanna).
Kuva: Jiri Halttunen

Kysyin myös, olisiko vastaajilla jotain kritisoitavaa. Heikki Tampereelta totesi että ei. Muut vastaajat löysivät jotakin. "Alkukohtaus; liittyi juonen myöhempiin vaiheisiin mutta tähän sijoitettuna jäi irralliseksi - harmitti kun komea laulu keskeytyi. Muistaakseni tätä ei ollut TTT:n ensiesityksessä, jonka katsoin vuosia sitten (?)" - Rauno. Miralla oli joissakin kohdin vaikeuksia saada laulunsanoista selvää, Kaarina puolestaan koki että äänentoisto oli liian kovalla. Venlan mielestä "ajoittain laulut ikään kuin keskeyttivät tarinan etenemisen."

Entä jäikö jokin roolisuoritus erityisesti vastaajien mieleen - ja miksi? "Homsantuun isoäidin (Tytti Vänskä) roolisuoritus oli vakuuttava ja vähäeleinen." - Venla. "Johanna (Saara Jokiaho) ja Kerttu (Siina Mäkikoivu). Naapurin uskovainen vaimo (Anneli Karppinen). Riston 'kaveri'miehet (Paavo Honkimäki ja Miko Petteri Jaakkola). Ja tanssijat." - Kaarina. "Homsantuu (Siina Mäkikoivu) oli tulinen ja upean äänen omaava. Juha Valkama oli hyvä kaikissa rooleissaan, mutta erityisesti alussa, kun hän esitti romanimiestä, mahtava ääni. Toppo (Paavo Honkimäki) oli älyttömän hauska hahmo. Johannan (Saara Jokiaho) tuskainen huuto pureutui sieluun asti." - Mira. "Homsantuu!!! (Siina Mäkikoivu) Tampereella tässä osassa oli nuori Maria Ylipää, mutta tuskin oli yhtä valloittava kuin Jyväskylän Kerttu. Upeat roolit tekivät myös Helka (Tytti Vänskä) ja Hagert (Juha Valkama)." - Rauno. "Kuten jo mainitsin, kaikki lavalla olijat onnistuvat hienosti. On kuitenkin selvää, että esityksen todellinen tähti on Saara Jokiahon Johanna. Upean lauluäänensä lisäksi koko hänen olemuksensa tekee Johannan tarinasta entistä koskettavamman. Esimerkiksi häneen keskittyvä loppupuolen dramaattinen kohtaus on toteutettu niin vaikuttavasti, että edes Tampereen versiossa ei pystytty vastaavaan. Toki tamperelaisena täytyy myös todeta, että fanitan aivan erityisesti jo TYK:n (eli Tampereen yhteiskoulun lukion) Nahkatakkinen tyttö -musikaalissa (2020) loistaneita Emil Pohjasta ja Helmi Jonassonia. Hienoa, että roolipaikkauksen myötä superkarismaattinen Emil pääsi nyt entistä enemmän esille. Hienoa myös, että osassa lauluja sooloja on jaettu ryhmälle niin, että Helmin kauniille äänelle niitä muutama riittää. Lisäksi pitää vielä todeta, että Juha Valkaman uraa olen seurannut jo lapsuusvuosista lähtien oltuani mm. neljän vuoden ajan hänen alakoulun luokanopettajansa. Hienosti soi laulu edelleen!" - Heikki Tampereelta.

Paavo Honkimäki (Toppo), Miko Petteri Jaakkola (Kustaa) ja Jukka-Pekko Mikkonen (Risto).
Kuva: Jiri Halttunen

Entä millaisessa seurassa vastaajat kävivät teatterissa? Kaarina oli ystävän kanssa, Venla äidin kanssa, Heikki Tampereelta yksin, Rauno vaimon ja tuttavapariskunnan kanssa sekä Mira isommalla seurueella poikaystävän ja hänen perheensä (äidin, isän ja veljen) kanssa.

Vastaajat käyvät teatterissa eri tahtiin. Rauno käy 1-2 kertaa kuukaudessa. Mira käy harvoin, mutta hän totesi, että "tämä kyllä osoitti että pitäisi käydä useammin". Venla käy vaihtelevasti 2-5 kertaa vuodessa. Kaarinalle tämä oli toinen kerta tässä teatterissa, sillä hän ei ole kauaa Jyväskylässä asunut. Mutta harva pystyy samaan kuin Heikki Tampereelta: "Ennen koronaa kävin teatterissa yli 20 vuoden ajan yli 200 kertaa vuodessa (1998-2019). 2020-luvulla tämä vuosi on ensimmäinen, jossa sadan käyntikerran raja on ylittynyt. Tämä Suruttomat oli tämän vuoden 115. esitys. Arvioni mukaan olen käynyt elämäni aikana teatterissa lähes 6000 kertaa."

Millaisia näytelmiä vastaajat valitsevat katsottavakseen ja millä perusteella? "Aika usein musikaaleja ja sellaisia, mitkä ovat tunnettuja entuudestaan." - Mira. Rauno kertoi katsovansa oopperoita, musikaaleja ja komedioita. Heikki Tampereelta vastasi: "Katson teatteria laidasta laitaan. Esim. musikaalit kiinnostavat paljon. Jyväskylän ohjelmistossa kiinnostaa tällä hetkellä myös omaan teatterimenneisyyteeni tärkeänä osana kuuluva Hiirenloukku, jonka olen myös jo kertaalleen ehtinyt nähdä. Jyväskylän kaupunginteatterissa kävin muuten erityisen aktiivisesti 1990- ja 2000-luvuilla. 2010-luku oli sitten osaltani Jyväskylän suhteen huomattavasti hiljaisempi. Kaikkien aikojen useimmin Jyväskylässä katsomani esitys vuosina 2004-2005 pienen näyttämön ohjelmistossa ollut Anna Krogeruksen Heikko esitys, jonka näin yhteensä seitsemän kertaa." Kaarina ja Venla eivät tähän kysymykseen kommentoineet.

Anneli Karppinen (Leena-Kaisa).
Kuva: Jiri Halttunen

Entä miten vastaajat valitsivat juuri Suruttomat? "Tunsin esityksen aikaisemmasta TTT:n esityksestä, hyvä musiikki, Keskisuomalaisen arvostelu." - Rauno. "Tämä on tainnut käydä ilmi jo aikaisemmista vastauksistani." - Heikki Tampereelta. "Musikaalin halusin katsoa. Oli täynnä tunteita, iloa ja riemua." - Kaarina. "Esitystä oli kehuttu ja suositeltu." - Venla. Mira kertoi: "Poikaystäväni sisko oli ISOn tanhuujissa mukana tanssimassa esityksessä."

Ainakin näiden vastausten mukaan voi sanoa, että Suruttomat sopii monenlaisille katsojille riippumatta esimerkiksi iästä tai harrastuneisuudesta teatterin suhteen. Musikaalista on esityksiä vielä syyskaudella ja se jatkaa kevään näytäntökaudella toukokuulle saakka.

Suruttomat Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---