Lumikuningatar

Himpan vajaat kaksi vuotta sitten Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä sai ensi-iltansa H.C. Andersenin klassikkosatuun perustuva, Katriina Honkasen ohjaama näytelmä Lumikuningatar. Olin silloin ensi-illassa ja tietenkin kirjoitin siitä blogijutun (linkki juttuun). Tuolloin näytelmän esityskausi kuitenkin päättyi heti ensi-illan jälkeen - syystä, jonka kaikki tietävät mutta tuskin kukaan erityisemmin haluaa muistella.

Markus Virtanen (Kovis-karhu), Jussi-Petteri Peräinen (Lukki), Piia Mannisenmäki (Lumikuningatar) ja Jukka-Pekka Mikkonen (Pehmo-karhu).
Kuva: Jiri Halttunen

Nyt perjantaina 4. marraskuuta Lumikuningatar sai kuitenkin uuden ensi-iltaansa. Itse olin "hovini" kanssa katsomassa ennakkonäytöstä edellisenä iltana. Näytelmähän on sinänsä sama, joten nyt en käy sitä samalla tavoin läpi kuin aiemmassa ensi-iltajutussa - seison edelleen sanojeni takana. Sen sijaan näyttelijöistä haluan kirjoittaa; etenkin, kun osa porukasta on vaihtunut.

Jussi-Petteri Peräinen (Lukki).
Kuva: Jiri Halttunen

Lumikuningattaren nimiroolissa on edelleen Piia Mannisenmäki, joka lataa majesteettisen kylmänviileään, röyhkeänpöyhkeään hahmoonsa ylenkatsetta, vallanhalua ja välinpitämättömyyttä muita kohtaan. Lumikuningattaren kätyrinä häärii Lukki, jota esittää Jussi-Petteri Peräinen (joka on teatterin uusi kiinnitys tältä syksyltä). Peräisen Lukki on ihailtavan elastinen hahmo, koko ajan liikkeessä huolitellusti sormenpäitä myöten. Hän taipuu, vipeltää, hyppelee ja singahtelee olematta hetkeäkään paikallaan. Peräinen saa Lukkiinsa osuvasti myös nöyristelyä, juonittelua ja pahanilkisyyttä. Kerttuna nähdään Elina Saarela (toinen uusi kiinnitys), joka luo hahmostaan pontevan, tomeran, päättäväisen ja läheisistään syvästi välittävän.

Jukka-Pekka Mikkonen (Freyr).
Kuva: Jiri Halttunen

Muut näyttelijät tekevät kukin kolme tai neljäkin roolia näytelmässä. Sami Ulmanen on hieman omahyväinen Kai, joka on parhaimmillaan ilmentäessään Lumikuningattaren - ja samalla Lukin - taikavoimien pauloihin joutumistaan. Kain ja Lukin kohtaukset sitomisesta ja köydellä taluttamisesta ovat hienoja yksityiskohtia! Ulmasen Rähjä-korppi on reipas, nokkava "kukkopoika", jonka esiintymisessä on paljon fyysistä komiikkaa. Anneli Karppinen on lempeä isoäiti, hössöttävä ja tärkeilevä Naakku-korppi sekä ronski mutta jostain kohdin pehmeäkin rosvoeukko - monta erilaista roolia, hienot erilaiset toteutukset. Jukka-Pekka Mikkosen sananmukaisesti sädehtivin rooli on auringonjumala Freyr, vahva mutta silti yllättävänkin maanläheinen hahmo. Jumalhahmoon olisin kaivannut ehkä enemmän jumalista voimantuntua, mutta ehkäpä hänestä on ohjauksellisesti haluttu tehdä lapsille helpommin lähestyttävä. Mikkonen nähdään myös Papu-rosvona (joka ei ole se penaalin terävin kynä) sekä sympaattisena Pehmo-karhuna - ilostuttavia roolitöitä kumpikin! Markus Virtanen tekee energisen roolityön prinssinä, joka yhdessä prinsessa Leenan (Anna-Maija Oka) kanssa tuo näytelmään jopa hivenen absurdia - ja sikäli ilmaisua laajentavaa - liikekieltä. Virtasen Kovis-karhu on nimensä mukainen. Prinsessa Leenan lisäksi Anna-Maija Oka nähdään muun muassa raisuna Punapäänä, joka on vähän kuin prinsessa itsekin - mutta erilaisissa oloissa erilaiseksi kasvanut. Yhteistä Okan nuorille naishahmoille on päättäväisyys ja omanarvontunto. Jouni Salo tekee hilpeän eläväisen roolin ahneena ja koomisena kuningas Virneenä. Salon hahmoihin kuuluu myös sympaattinen poro. Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä eläytyen täysillä erilaisiin rooleihinsa ja heittäytyen sadun maailmaan.

Anneli Karppinen (Naakku), Elina Saarela (Kerttu) ja Sami Ulmanen (Rähjä).
Kuva: Jiri Halttunen

Apurien (eli "hovin") näkemykset

Tässä ennakkonäytöksessä minulla oli ilokseni mukana apureita; Oona 10 v., Eerin 8 v. sekä heidän äitinsä. Kaikki ovat kokeneita teatterissakävijöitä.

Molemmat tytöt pitivät esitystä hauskana. Oona mainitsi myös jännittävyyden ja Eerin aktiivisuuden. Aivan erityisesti Eerinin mielestä oli kiva, että näytelmässä sai olla itse mukana ja koko ajan tapahtui. Tytöt pitivät eniten hauskoista kohtauksista - Eerin nosti esiin kohtauksen, jossa korpit juoksivat Lukin ja Kertun perässä. Hahmoista Oonan suosikki oli prinsessa Leena - ja myös kuningas Virne oli hyvä hykerrellessään. Eerin piti prinsessan lisäksi erityisesti Kertusta. Lukki oli hänestä ärsyttävällä tavalla hauska. Oona ei pitänyt Lukista ollenkaan, hän oli Oonan mielestä hyvin ärsyttävä hahmo. Puvustuksen osalta Eerin piti erityisesti Lumikuningattaresta ja Freyristä. Oonaa miellyttivät prinsessa Leenan ja prinssin puvut.

Elina Saarela (Kerttu), Anna-Maija Oka (prinsessa Leena) ja Markus Virtanen (Prinssi).
Kuva: Jiri Halttunen

Eerin kritisoi Lumikuningattaren liiankin mahtipontisen hidasta elehdintää - hän olisi halunnut Lumikuningattareen enemmän tuhon- ja pahanhalua sekä terävämpää ilmaisua. Freyr ja Lumikuningatar olisivat kuulemma molemmat tarvinneet enemmän ytyä.

Sami Ulmanen (Kai) ja Piia Mannisenmäki (Lumikuningatar).
Kuva: Jiri Halttunen

Tytöt miettivät myös sitä, miten sama näyttelijä pystyy esittämään monta eri roolia samassa näytelmässä - ja ihmettelivät joskus hyvinkin nopeita roolinvaihtoja.

Eerin suosittelisi Lumikuningatarta sellaisille katsojille, jotka ymmärtävät huumoria eivätkä ole ihan herkimpiä pelkäämään. Oona puolestaan suuntaisi tämän heille, jotka eivät tykkää ihan lastennäytelmistä mutta eivät myöskään kauhean pelottavista. Oonan mielestä joillekin ekaluokkalaisille tämä olisi ehkä liian jännä.

Anna-Maija Oka (Punapää).
Kuva: Jiri Halttunen

Oonan ja Eerinin äidin mielestä näytelmä oli viihdyttävä ja mukaansatempaava seikkailu. Lavasteissa ja muussa visuaalisuudesta varsin kevyilläkin jutuilla saatiin tehtyä näyttävää jälkeä - esimerkiksi prinssin, prinsessan ja kuninkaan linnan toteutus ja saman pampulateeman jatkuminen lastenhuoneessa sekä linnan asukkaiden vaatteissa oli hänestä hieno kokonaisuus. Äidin suosikkihahmo oli Lukki kaikessa fyysisyydessään - miten hahmosta onkin saatu yhtäaikaa iljettävä ja hauska!

Jouni Salo (kuningas Virne) ja Jussi-Petteri Peräinen (Lukki).
Kuva: Jiri Halttunen

Tyttöjen äiti sanoi, että ihan näytelmän alku ei heti vakuuttanut täysin, mutta alkukohtauksen jälkeen esitys lähti imemään hyvin. Hänkin olisi toivonut Freyrille enemmän mahtipontisuutta aidoksi vastavoimaksi kuningattarelle.

Äiti suosittelisi Lumikuningatarta nimenomaan perhenäytelmänä kouluikäisille ja sitä vanhemmille - myös aikuiset viihtyvät hyvin. Pienempien lasten näytelmäksi tämä oli hänen mielestään melko dramaattinen. Hän kehui huumorin toteutusta, että se oli oikealla tavalla kepeää, toimivaa ja aikuisellekin aidosti hauskaa, "helppoa mutta halpaa".

Kuvassa Anneli Karppinen (Isoäiti).
Kuva: Jiri Halttunen

Ennen näytelmää koskevaa juttuhetkeämme, kun näytelmä oli päättynyt ja olimme poistumassa katsomosta, Eerin kysyi "voidaanko tulla katsomaan tämä vielä joskus uudestaan?" Tästä voitaneen päätellä että Lumikuningatar teki vaikutuksen!

Vasemmalta Jussi-Petteri Peräinen (Lukki), Sami Ulmanen (Kai), Oona, Anna-Maija Oka (Punapää) ja Eerin.
Kuva: Mirja Niskala

Lumikuningatar Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Suruttomat (ensi-ilta)

Tulossa: Rauhaa!