sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Lumikuningatar (ensi-ilta)

Lauantaina Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä koettiin Lumikuningatar-satunäytelmän ensi-ilta. Näytelmä perustuu H.C.Andersenin klassiseen satuun. Sen on käsikirjoittanut Stuart Paterson, suomentanut ja JKT:lle ohjannut Katriina Honkanen, joka on myös säveltänyt ja sanoittanut näytelmässä kuultavat laulut.

Piia Mannisenmäki (Lumikuningatar).
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmässä riittää vauhtia ja näyttelijät pääsevätkin antamaan paljon itsestään. Yksi tämän näytelmän erityispiirre on monen hahmon persoonallinen liikekieli, kuten vaikkapa prinsessan ja prinssin (Hegy Tuusvuori ja Markus Virtanen) liikkuminen. Liikekieli toimii myös hahmojen vaikuttaessa toinen toisiinsa. Hyvänä esimerkkinä köydestä vetäminen - ilman sitä köyttä.

Anni Pesonen (Kerttu), Hegy Tuusvuori (Prinsessa Leena) ja Markus Virtanen (Prinssi).
Kuva: Jiri Halttunen

Näyttelijät heittäytyvät rooleihinsa luoden monenlaisia, toisistaan erottuvia hahmoja. Muutaman kerran vaihdot ovat niin nopeita, että voin vain kuvitella mikä säpinä lavan takana käy. Piia Mannisenmäki Lumikuningattarena on juuri niin kaunis, paha ja kylmä kuin kuuluu. Asko Vaarala hännystelevänä Lukkina liikkuu todellakin kuin hämähäkki konsanaan, ja pistää itsensä peliin hyvinkin fyysisesti. Sami Ulmasen Rähjä on röyhkeä, elastinen "kukkopoika" - vaikka onkin toki hyväsydäminen, hauska korppi. Anni Pasasen Kerttu on oikea tomeran tytön perikuva. Hegy Tuusvuoren prinsessa Leena ja Punapää ovat kumpikin energisiä ja mielenkiintoisesti liikkuvia hahmoja, mutta myös selkeästi toisistaan erottuvia. Kaikki näyttelijät tekevät oikein hyvää työtä.

Etualalla Sami Ulmanen (Rähjä).
Kuva: Jiri Halttunen

Tuovi Räisäsen suunnittelema puvustus on kerrassaan ihastuttava muotoineen, väreineen, kimmellyksineen, materiaaleineen, yksityiskohtineen... Näyttelijät myös osaavat ottaa ilon ja näyttävyyden irti näistä puvuista - kuten vaikkapa Jukka-Pekka Mikkonen auringonjumala Freyrin roolissa sädehtivine viittoineen. Kampausten ja maskeerausten suunnittelusta vastaa Suvi Taipale, joka on myös tehnyt hienoa ja monipuolista työtä. Kampausten ja maskeerausten osalta pidin aivan erityisesti Lukin (Asko Vaarala) ja Punapään (Hegy Tuusvuori) lookista. Kaikkien hahmojen visuaaliset kokonaisuudet ovat taiten tehtyjä.

Hegy Tuusvuori (Punapää) ja Anni Pesonen (Kerttu).
Kuva: Jiri Halttunen

Silja Kauppisen suunnittelema lavastus on melko pelkistetty, antaen paljon tilaa näyttelijäntyölle ja hahmojen visuaaliselle ilmeelle. Jotkut elementit toistuvat hauskasti sekä lavastuksessa että puvustuksessa, kuten punaiset pampulat kuningas Virneen linnassa ja linnan väen päähineissä. Hyvin olennaisena osana lavastuksen kanssa toimivat Antti Silvennoisen suunnittelemat valot sekä Silvennoisen ja Kauppisen yhteistyönä suunnittelemat videot ja projisoinnit. Nämä kaikki yhdessä luovat hyvän taustan värikkäille hahmoille.

Markus Virtanen (Kovis-karhu), Jukka-Pekka Mikkonen (Pehmo-karhu) ja Piia Mannisenmäki (Lumikuningatar).
Kuva: Jiri Halttunen

Mika Filpuksen suunnittelema äänimaailma luo ja täydentää tunnelmia; niin kesää kuin talveakin, iloa ja pelottavuutta. Äänisuunnittelussa on myös hienoja yksityiskohtia, kuten olemattoman köyden natina.

Hegy Tuusvuori (Prinsessa Leena) ja Jukka-Pekka Mikkonen (Freyr).
Kuva: Jiri Halttunen

Musiikista vastaa Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis kapellimestarinaan Pekka Nättinen. Livenä soitetaan sekä taustaääniä että laulettuja kappaleita. Musiikki on monipuolista ja luo hyvin tunnelmia. Välillä bändi on osa näytelmää - kuten linnan hovimuusikoina - välillä taas "olemassa vain yleisölle".

Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis: Tomi Nurmi, Marianne Oivo ja kapellimestari Pekka Nättinen.
Kuva: Jiri Halttunen

Seuranani ollut parisuhdemies piti todella paljon monista hahmoista ja huumorista - aivan erityisesti hän iloitsi Lukki von Hämähäkin (Asko Vaarala) olemuksesta ja liikkumisesta, kuningas Virneen (Jouni Salo) koomisuudesta ja rosvojoukon menosta.

Asko Vaarala (Lukki).
Kuva: Jiri Halttunen

Ensi-illassa katsomossa oli paljon lapsia. Yleisö tuntui elävän näytelmän mukana, ja pääsimme siinä joukolla kommentoimaankin joitakin asioita - lasten äänet kajahtivat innokkaina. Huumoria näytelmästä löytyy myös, ja se uppoaa kaiken ikäisiin. Jännittäviäkin hetkiä näytelmässä on, ja ihan pienille mahdollisesti pelottavia hahmoja, mutta lopussa kaikki käy kuitenkin hyvin - ja loppuaplodit olivat oikein reippaat.

Jouni Salo (Kuningas Virne).
Kuva: Jiri Halttunen

Lumikuningatar Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti