Hamlet (Tampereen Työväen Teatteri)

Tampereen Työväen Teatteri esittää kantaesityksenä Hamlet-rockmusikaalia. Alkuperäinen käsikirjoitus on siis William Shakespearen. Sen on suomentanut ja sovittanut Michael Baran ja TTT:lle ohjannut Otso Kautto. Teoksen ovat säveltäneet Eeva Kontu, Jarmo Saari ja Varre Vartiainen. Laulujen sanoitukset ovat Shakespearen, Baranin ja Konnun käsialaa.

Inke Koskinen (vas.), Petrus Kähkönen, Auvo Vihro, Karoliina Vanne, Pentti Helin, Saska Pulkkinen, Suvi-Sini Peltola.
Kuva: Kari Sunnari

Näyttelijöistä on aivan ensimmäisenä mainittava nimiroolin tekevä Saska Pulkkinen, joka jää tehokkaasti mieleen heittäytyessään pidäkkeettömästi nuoren prinssin rooliin. Hän liikkuu aivan uskomattoman huolitellusti - keho vaikuttaa olevan jatkuvasti elävässä liikkeessä sormenpäitä myöten, elastisempi kuin tavalliseen tapaan luista, lihasta ja vastaavasta koostuva keho. Painovoimakin tuntuu ajoittain olevan enemmän viitteellinen arvo kuin koskevan Saskaa täysin. Myös ilmeet ja verbaalinen ilmaisu elävät voimakkaasti - ja laulu, oi laulu!

Inke Koskinen ja Saska Pulkkinen.
Kuva: Kari Sunnari

Koko ryhmä tekee hyvää työtä. Saskan lisäksi mieleen erityisesti jäivät Inke Koskinen Ofeliana; hyvin uskottava nuori neito, joka ei kuitenkaan ole mikään hempukka. Samoin Pentti Helin Poloniuksena, Ofelian isänä, koomisenakin hahmona jonka kanssa Hamletilla on erityisen näyttävää vuorovaikutusta. Suvi-Sini Peltola tekee hyvän roolityön Horationa, Hamletin uskollisena ja luotettuna ystävänä, joka on läsnä mutta ei tyrkyttäydy. Kaksikko Petrus Kähkönen ja Karoliina Vanne Rosencrantzina ja Guildensterninä, Hamletin omalaatuisina ystävinä ovat myös koomisia liehittelevyydessään ja yritteliäisyydessään.

Pentti Helin ja Saska Pulkkinen.
Kuva: Kari Sunnari

Myös väkijoukot - niin hovi kuin vaikkapa näyttelijäseurue - elävät ja häilyvät, hälisevät ja värisevät, eikä kuolleita hetkiä ole. (Paitsi, no, asiaan kuuluen näytelmässä toki kuollaan, mutta silleen eloisasti.)

Musiikki soi komeasti ja toimii kaikinpuolin hienosti. Heti alusta asti paitsi kuulee, myös tuntee olevansa rockmusikaalissa - lattia tärisee soiton alkaessa. Bändi soi osaavasti ja on mukava, että heidät myös näkee lavalla ainakin osittain. Kuolemattomasti nimettyä Hamlet and His Gravediggers -bändiä johtavat kapellimestarit Ville Myllykoski ja Joonas Mikkilä.

Aivan erityistä kiitosta ansaitsevat kitaristit Varre Vartiainen ja Jarmo Saari / Ville-Veikko Airaniemi (en tiedä kumpi oli lavalla tässä esityksessä). Heidän soittotaitoaan - samoin kuin Saskan laulua - ihaili myös seuranani oli ollut parisuhdemies, jolla on runsaasti kuuntelevana musiikkiharrastajana laaja mutta vaativa maku, ja joka ei kevyin perustein kehu. Kitaristit paitsi soittivat, myös osallistuivat lavan tapahtumiin ja loivat yhteyttä näyttelijöihin. Aivan erityisen hienoa on heidän osallistumisensa kaksintaisteluun.

Saska Pulkkinen (keskellä), Varre Vartiainen (vas.) ja Jarmo Saari (oik.).
Kuva: Kari Sunnari

Musikaalin kauneimpia kappaleita on Hamletin esittämä herkkä Olen viime aikoina, jossa myös kitaristit pääsevät erinomaisesti esille. Samoin Ofelian laulama On hieno mieli rikki on koskettava. Toisen puoliajan avaava Rikokseni löyhkää - jälleen Hamletin kappale - on myös kerrassaan loistava raskaammalla soinillaan. Tässä koko lavalla ollut ensemble toimi komeasti rytmiryhmänä.

Kimmo Viskarin suunnittelema lavastus on mielenkiintoinen. Alussa näyttämöllä nähdään valtavan kokoinen pääkallo, joka tekee näkymän hieman ahtaaksikin, mutta näytelmän edessä kirjaimellisesti "pää hajoaa"; kallosta siirtyy osia muualle ja samalla näyttämö avautuu. Myös lavatekniikkaa käytetään hyvin kuvastamaan sitä, miten maailma järkkyy - nostolavoilla saadaan aikaan hieno efekti. Lavastus on todella toimiva ilman, että siinä on mitään realistisia elementtejä.

Keskellä Petra Karjalainen ja Saska Pulkkinen, vasemmalla Jarmo Saari ja oikealla Jussi Luckàs, Kristiina Hakovirta, Jussi-Pekka Parviainen, Inke Koskinen, Mika Honkanen, Jari Ahola ja reunassa Varre Vartiainen.
Kuva: Kari Sunnari

Hamletin puvustus (niin ikään Kimmo Viskarin suunnittelua) on hyvin kiinnostava ja idearikas. Toisaalta siinä on selkeitä piirteitä menneiden aikojen hovipukeutumisesta, toisaalta toteutus on omalaatuinen ja kekseliäs. Suuret näyttävät kankaat hulmuavat ja pienet yksityiskohdat täydentävät kuvan. Emmi Puukan suunnittelemat maskeeraukset ja kampaukset täydentävät roolihahmojen visuaalista kokonaisuutta. Sanonta "hiukset ovat naisen kruunu" toteutuu kirjaimellisestikin.

Keskellä Jari Ahola, taustalla Suvi-Sini Peltola ja Saska Pulkkinen.
Kuva: Kari Sunnari

Eero Auvisen suunnittelema valaistus on komeaa nähtävää. Yksittäiset valonsäteet ja kirkkaammat kokonaisuudet luovat tunnelmaa ja elävöittävät visuaalista kokonaisuuttan. Valon suuntaa käytetään paljon ja näyttävästi. Mielenkiintoinen ja hienosti toteutettu yksityiskohta on Hamletin isän haamu, joka pysyy kokoajan punaiseksi valaistuna, missä ikinä liikkuukaan.

Keskellä Saska Pulkkinen ja Suvi-Sini Peltola.
Kuva: Kari Sunnari

Samassa näytöksessä ollut ystäväni piti esityksestä kovasti myös. Hän totesi, että Saska Pulkkinen eläytyi ajoittain jopa pelottavan vahvasti.

Petrus Kähkönen, Karoliina Vanne ja Saska Pulkkinen.
Kuva: Kari Sunnari

"Kuolla, nukkua - ehkä uneksia?"
Otso Kauton ohjaama teos on toisaalta unenomainen, toisaalta lihaa ja verta oleva hurja, näyttävä pyörre, jossa ihmiset ponnistelevat parhaansa mukaan kuka mihinkin suuntaan. Kaikkinainen (hovi)pönötys on tästä kaukana!

Yleisö kiittikin esityksestä monin väliaplodein sekä pitkin loppuaplodein ja huudoin - ja kyllä tämä todellakin oli sen arvoinen!

Hamlet TTT:n sivuilla (linkki).

---