Teatteriseikkailu Leijonan osa

Jyväskylän kaupunginteatterissa on pyörinyt 10 vuoden ajan esitys, johon ei myydä lippuja. Kyseessä on Leijonan osa -teatteriseikkailu. Jyväskylän kaupungin kaikki 2.-luokkalaiset pääsevät kokemaan tämän esityksen osana Jyväskylän perusopetuksen kulttuuriopetussuunnitelma Kompassia.

Teatteriseikkailu on saanut alkunsa vuonna 2012. Tuolloin käsikirjoituksesta ja ohjauksesta ovat vastanneet Hanna Häyhä ja Ilona Ruohomäki yhdessä työryhmän eli Antti Niskasen ja Raisa Vattulaisen kanssa. Antti oli mukana kaikissa vaiheissa viime kevääseen saakka. Esityksen toinen näyttelijä on vaihtunut silloin tällöin, mutta aina he ovat olleet Jyväskylän kaupunginteatterin omia näyttelijöitä. Esityskertoja on tähän mennessä ollut yhteensä 380 - keväällä saavutetaan 400 esityksen rajapyykki.

Nykyään Leijonan osa -teatteriseikkailussa näyttelevät Paavo Honkimäki eli Alvari-koira sekä Jussi-Petteri Peräinen eli Elias-koira. Esityksen teknikkona toimii Mirva Perälä.

Teatteriseikkailun koirakaksikko ala-aulan Hiirenloukku-kuvauspisteessä. Seisomassa Elias (Jussi-Petteri Peräinen) ja istumassa Alvari (Paavo Honkimäki).
Kuva: Eija Haukka

Itse pääsin seikkailemaan esityskerralla numero 370. Ennen esityksen alkua Paavo, Jussi-Petteri ja Mirva juttelevat esityksestä. Aamulla on ollut jo yksi seikkailu ja pian saapuu toinen ryhmä. Paavo kertoo, että esityksen konkari Antti Niskanen opasti heidät aikanaan alkuun ja osasi kertoa monia hyviä vinkkejä esityksen kuljettamiseen liittyen. Kolmikko myös muistelee joitakin sattumuksia syksyn varrelta. Kun ikkunasta nähdään ryhmän lähestyvän, kolmikko toivottaa vielä toisilleen hyvää esitystä. Mirva ja Jussi-Petteri lähtevät pois näkyviltä kuten tässä vaiheessa kuuluu.

Ovella Paavo toivottaa koululaiset ja heidän opettajansa tervetulleiksi. Kun takit on jätetty narikan tiskille, lapset istuvat aulaan jossa Paavo esittelee itsensä arvuuttelemalla nimeään sukkien perusteella - hänellä on Paavo Pesusieni -sukat. Esittelyn aikana hän muuttuu Alvari-koiraksi eli toiseksi kierroksen oppaista. Vähän myöhemmin mukaan liittyy Elias-koira, joka kertoo suuresta ongelmastaan: hänen rohkeushäntänsä on kadonnut. Sitähän pitää siis lähteä etsimään! Alvari muistuttaa parista säännöstä, kuten "pitäkää huolta itsestänne" ja "pitäkää huolta kaverista". Hän myös huomauttaa, että teatterilla asuu teatterin kummitus, joka liikkuu öisin ja nukkuu päivisin. Kummitus on sinänsä kiltti, mutta saattaa viritellä ansoja erilaisiin paikkoihin - sen vuoksi mihinkään ei saa koskea ellei erikseen anneta lupaa!

Kierros alkaa pienen näyttämön aulassa sijaitsevalta suutarin majalta, jossa saamme vihjeen hännän löytymiseksi. Pienellä näyttämöllä kohisee koski, jonka yli hyppelemme kiviä pitkin. Sitten kuljemme käytävillä mööpelivarastoon, joka onkin erityisen jännän oloinen paikka; täynnä paitsi huonekaluja, myös monenlaista muuta ihmeteltävää.

Mööpelivarastossa on paljon kaikkea jännää!

Matkan varrelta saamme aina uusia vihjeitä, arvoituksia joita pitää ratkoa. Rohkeat seikkailijat ovat tosi käteviä niiden ratkomisessa. Alakäytävällä sijaitsevasta mööpelivarastosta kiipeämme niinsanotulle "Kangasvuorelle" talon ylimpään kerrokseen.

Ylimmän kerroksen "Kangasvuori".

Ylimmän kerroksen harjoitushuoneessa eläydymme ympäristöön, ratkomme uusia vihjeitä - sekä saamme näkymättömyysviitat jatkoa varten!

Elias (Jussi-Petteri Peräinen) tutkii vihjettä harjoitushuoneessa tähtien valossa.
Seikkailijaryhmä näkymättömyysviitoissaan.
Kuva: Eija Haukka

Seuraavaksi kuljemme yleisölämpiöön eli yläaulaan ja sen kautta suurelle näyttämölle. Siellä on meneillään Lumikuningattaren harjoitus, mutta koska meillä on näkymättömyysviitat päällä, kukaan ei huomaa meitä; kahta koiraa, 23 lasta, kahta opettajaa ja yhtä bloggaajaa. Joku Lumikuningattaren työryhmästä kuuluu vain kommentoivan että äkisti alkoi haista koiralta.

Seikkailijaryhmä suuren näyttämön katsomon ovella näkymättömyysviitat yllään. Ryhmän kärjessä Elias (Jussi-Petteri Peräinen) ja Alvari (Paavo Honkimäki).
Kuva: Eija Haukka
Lumikuningattaren työryhmäläisiä suuren näyttämön katsomossa.

Kuljemme suuren näyttämön sivusta ja jatkamme matkaa kohti... Enpäs kerrokaan, jääköön salaisuudeksi! Mutta voin lohduttaa, että tarmokkaat seikkailijat kyllä löytävät Eliaksen hännän. Kaikki osallistuneet saavat muistoksi Rohkean Leijonan seikkailijamerkit.

Rohkean Leijonan merkki.

Lopuksi Alvar ja Elias eli Paavo ja Jussi-Petteri kertovat olevansa näyttelijöitä. He kertovat myös siitä, että teatterilla tarvitaan todella monien eri ammattiryhmien edustajia näytelmien tekemiseen; esimerkiksi valojen, lavasteiden ja pukujen suunnittelijoita sekä toteuttajia, ohjaajia, näyttelijöitä, tekniikan väkeä, lipunmyyjiä, siivoojia...

Kun kolmen vartin kierros on ohi, palaamme pääaulaan. Sekä lapset että opettajat ovat todella innoissaan kokemastaan; kiittelevät moneen kertaan miten kivaa oli. Ja oli tämä hauskaa minustakin!

(Eija Haukan ottamat kuvat ovat eri seikkailukerralta kuin missä itse olin mukana.)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Suruttomat (ensi-ilta)

Tulossa: Rauhaa!